skrubu

Tämän piti olla lyhyt kirjoitus siitä, miten Nokia N95:n kalenteri ei ole käyttäjäystävällinen. Mutta kun tutustuin asiaan hiukan tarkemmin, tulikin jutusta hiukan laajempi kokonaisuus.

Annan esimerkin siitä mikä mielestäni tökkii.

Minulla oli tämän kesän euroreissun perustiedot kännykässä. Oli progefestarin ja lentojen aikataulut, hotellien check out -ajat ja osoitetiedot sekä hiukan muutakin. Näppäränä jätkänä olin ajatellut, että olisi aivan loistavaa kun tällainen tieto löytyisi nimenomaan siitä yhdestä aina mukana olevasta laitteesta.

Vaan kun sitten Brysseliin saapuessani, tapani mukaan vaihdoin kännykän toiseen aikavyöhykkeeseen, muuttuivat kaikki kalenterin kellonajat. Hotellien check out -ajat olivat aikaistettuja, progefestarin aikataulu ei pitänyt paikkaansa ja lento takaisin lähti kännykän mukaan tuntia aikaisemmin. Älypuhelin my ass, ajattelin. Sinänsä tietenkin hyvä, että etuajassa eikä tunnin tai kaksi myöhässä.

(Välihuomio: En käytä automaattista ajan [=aikavyöhykkeen] asetusta kännykässä. Miksi? Varmaan siksi, ettei se ole perusasetuksissa päällä ja siksi, että viimeksi kun sitä kokeilin kännykän kellonaika muuttui monta kertaa päivässä jo pelkästään Helsingin sisäisessä matkustamisessa eikä kello kertaakaan näyttänyt korrektia kotimaan aikaa.)

Ja kyllä, teille jotka jo olitte kirjoittamassa kommenttia, tiedän: Olisin tietenkin voinut muuttaa kännykässä vain kellonaikaa ja pitää aikavyöhykkeen samana (näin pitää kalenterissa olevat ajat muuttumattomina). Mutta se ei mielestäni ole oikein ja en minä aina muista (tai jaksa muistaa/välittää) montako tuntia ollaan kotimaasta edellä tai jäljessä siellä missä ollaan. Minä tiedän missä olen, tekniikka hoitakoon loput.

Olen törmännyt tähän tapahtuma-aikojen muuttumiseen aikaisemminkin, mutta se on yhtä yllättävää joka kerta. Onneksi kännykkä ei taaskaan ollut ainoa tiedonlähde, olisi muuten voinut tulla hiukan hoppu toisinaan.

Nythän siis ongelmana ei oikeastaan ole se, että kellonajat muuttuvat, vaan se, että kalenteri ei anna mahdollisuutta vaikuttaa asiaan tai edes ilmoita muuttuneista ajoista vaan mennä porskuttaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sellainen hämää pientä ihmistä näytön tällä puolella.

Miettiessäni mitä asialle voi tehdä, tulin tarkistaneeksi niin Applen kalenterin, iCalin, kuin myös Googlen kalenterin aikavyöhyketuen. Olinhan alun perin luonut kesäreissun kalenterin Googleen, jotta saimme koko ryhmälle yhtenäisen aikataulun (ei kuitenkaan minuuttisellaisen) sekä mahdollisuuden lisätä ja muokata tietoja. Sieltä sitten imutin kaiken iCaliin josta synkkasin tiedot kännykkään.

Googlen kalenterissa on jonkinlainen aikavyöhyketuki, mutta en oikein tajua sen toimintaa. Koko applikaatiolle voi kertoa millä aikavyöhykkeellä on. Sitten jokaiselle kalenterille voi ilmoittaa oman aika vyöhykkeensä, mutta yksittäisille kalenteritapahtumille ei voi määritellä aikavyöhykettä (eli jos samana päivän siirtyy aikavyöhykkeeltä toiselle, on molemmille aikavyöhykkeelle luotava omat kalenterinsa). Tai ainakin näin sen mielestäni ymmärsin. Mutta en saanut hommaa oikein toimimaan järkevästi. Tapahtuma Belgian aikavyöhykkeelle asetetussa kalenterissa klo 10 näkyi Suomen aikavyöhykkeelle asetetussa applikaatiossa klo 10, eli väärin.

Samainen klo 10 Belgiassa, kun toin Belgian aikavyöhykkeelle määritellyn Google-kalenterin iCaliin (jossa oli aikavyöhyketuki napsautettu päälle ja asetettu meidän vyöhykkeelle), näkyi kalenterissa klo 10. Ja kun iCalin aikavyöhykkeen muutti Belgiaan, muuttui tapahtuman aika, kuin se olisi ollut kotimaan aikaan luotu. Homma ei siis toiminut oikein.

Ainoa tapa jolla sain homman toimimaan Googlen kalenterissa oli muuttaa koko applikaation aikavyöhyke ennen tapahtuman lisäämistä. Ei erityisen kätevää sellainen (en usko että jaksaisin sitä tehdä oikeasti), mutta silloin tapahtumien ajat näyttäisivät siirtyvän iCaliinkiin oikein, jopa aikavyöhykeriippuvaisesti: Ajat olivat oikein vaikka Google ja iCal olivat asetettuina eri aikavyöhykkeille.

Aikavyöhyketoteutus iCalissa on ehkä hiukan näppärämpi kuin Googlen kalenterissa. Tapahtumalle voi merkitä oman aikavyöhykkeensä. Se ei ehkä ole kaikkein käytettävin toteutus (siinä on hätäisen päälleliimauksen makua – ’ai pitikö tämmöinenkin vielä saada tähän?’), mutta se tuntuisi toimivan. Ainakin jollain tasolla.

Kännykkään synkatessa ei aikavyöhyketieto näytä siirtyvän mukana, vain kellonaika, kuitenkin vaikka puhelin ja iCal on asetettu eri aikavyöhykkeille synkatessa, eivät kellonajat mene sekaisin. Joten jossain tuolla synkkausten syövereissä liikkuu tieto aikavyöhykkeestä vaikka kännykässä ei sitä tietoa näytetäkään.

Kiva lisä omasta mielestäni iCalissa on kelluva aika (eng. floating) joka määrittelee ajan vyöhykeriippumattomaksi, sellaiseksi joka ei muutu vaikka vaihtaa applikaation aikavyöhykettä. Kännykkäänhän tuommoinen ei tietenkään siirry, joten ilo on vähäinen.

(Itselläni on Nokian N95, enkä ole kokeillut miten iPhone osaa asiat, mutta Ars Technican mukaan Applen puhelimista pitää kytkeä aikavyöhyketuki pois päältä jotta aikavyöhykeriipuvaiset ajat näkyvät oikein. Hassua.)

Aika monimutkaista kaikenkaikkiaan. Eikö tuota voisi jotenkin tehdä helpommaksi? Varmaan, jos sitä hiukan ajattelisi.

Itse näkisin, että kalenteriohjelmissa pitäisi käyttäjällä olla paremmat mahdollisuudet valita mitä kalenteritapahtumien ajoille käy aikavyöhykkeen muuttuessa ja että applikaation pitäisi ilmoittaa asiasta selkeästi. Myös tapahtumien aikojen muuttaminen pitäisi tehdä helpommaksi niin, että voisi kätevästi siirtää yhden aikavyöhykkeen ajat toiselle kellonaikoja muuttamatta (eli korjata tyhmyytensä jälkikäteen ja ehkä oppia seuraavaa kertaa varten).

Olisi hyvä jos kelluvan ajan voisi valita perusasetukseksi (ja että se toimisi applikaatiosta riippumatta). Ei ehkä elegantein ratkaisu, mutta auttaisi monessa tapauksessa. Yleensähän kellonajat ilmoitetaan paikalliseen aikaan, sillonhan voisi naputella sellaisen kelluvana aikana kalenteriin ja riippumatta maasta, aika olisi aina sama. Tietenkin jos olisi jollain toisella aikavyöhykkeellä, lento lähtisi eri aikaan, mutta sillonhan itsekin olisi väärässä paikassa ja homma kusahtaisi kuitenkin.

Googlen luulisi kaikkine lokaatio- ja karttapalveluineen voivan ymmärtää tapahtumaan liitetyn paikkatiedon (maa, kaupunki tai osoite) ja tarjota mahdollisuutta sen mukaan valita tapahtumalle aikavyöhykettä. Ja miksei tuo olisi yhtä mahdollista myös Applen ohjelmassa?

Mutta ehkä kaikkien tärkeintä (ja samalla myös vaikein asia toteuttaa) olisi tiedon näyttäminen niin, että tapahtuman ajasta kävisi jollain tavalla ilmi, se on asetettu eri aikavyöhykkeelle kuin missä ohjelma on. Pelkkä kellonaika, kuten tilanne on nyt, ei mielestäni riitä.

Uuteen lehteen on yhdistetty kaikki nuoren käyttäjäkunnan herkut kuten youtubet, twitterit ja facebookit.
–
Taloussanomat: Sanomalehdet pian vahvempia kuin koskaan

Hihi. Tunnen itseni aina niin nuoreksi kun joku keksii kutsua verkkopalveluita ”nuoren käyttäjäkunnan herkuiksi”.

Mutta kun asiaa ajattelee, on juuri tuollainen ajattelutapa niin väärä: Ei kaikki youtuubaajat, twitteröitsijät ja facebookkaajat ole nuoria tulevaisuuden apostoleita. Se, että me (media) ja nuo (tulevaisuuden asiakkaat) on kolumnissa niinkin selkeästi eroteltu tarkoittaa myös sitä, että kirjoittaja näkee itsensä ja edustamansa mediatalon sekä tulevaisuuden lukijakunnan väliin ison aukon. Aukon jota ei ole, sillä siellä olemme me. Me ei-nuoret, juuri nyt ja tällä hetkellä – ei missään spekulatiivisessa tulevaisuudessa. Huhuu!

Siinä vaiheessa kun Taloussanomien jutussa mainittu aivojen ja tietokoneen yhdistäminen tapahtuu on youtuubat, twitteriinot ja facespacet jääneet historiaan, kuten myös internet kuten me sen tänään tunnemme. Kun ihminen on miljardi kertaa älykkäämpi kuin nyt, ovat silloiset keski-ikäiset sen aikaisen tekniikan ja palveluiden käyttäjiä, ihan kuten me olemme sitä nyt. Ennustan, että silloinkin joukkotiedotusvälineet kirjoittavat siitä miten sen hetken tekniikka muka on tulevaisuuden nuorten juttu. Enkä oikein usko, että kolumnit ja artikkelit luetaan, katsotaan tai kuunnellaan silloin joltain tietyltä päätelaitteelta, eiköhän siihen mennessä sisältö ole oikeasti päätelaiteriippumatonta.

Kun eilen palasin reissulta ilman internettiä, oli vastassa 102 sähköpostiviestiä ja 4881 fiidijuttua. Mistä olin jäänyt paitsi? Hotellitelevisiot kertoivat maailmasta kielillä jotka eivät aina olleet niin tuttuja, että olisin ymmärtänyt mistä oli kyse. Osan ymmärsin, mutta se oli joko paikallista väärästä maasta tai liian globaalia. Kotimaasta ei hajuakaan. Tavallaan hienoa: Kuin aikana ennen nettiä.

Meilit luettu. Tekisi mieli painaa Mark all as read -painiketta Google Readerissa…

Tässä hieman numeroita matkalta:

1 progefestari
4 maata
10 hotellia
18 yötä
886 otettua kuvaa
1438 kilometriä autolla
274000 askelta (pyöristetty alaspäin)
Sekä tuntematon määrä pienpanimo- ja/tai paikallisoluita maisteltu ympäri Belgiaa.

Hyvä reissu.

Kesäkuun 21. päivä Kiilablogi ohjasi minut Kotus-blogiin. Kiinnostuin. Olisin halunnut ottaa Kotuksen blogijutut seurantaan Google Readeriin. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä Kotus-blogista puuttuu syöte.

Tein kaksi asiaa.

Ensin annoin Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselle palautetta. Kehuin blogia ja ilmoitin kaipaavani blogin seuraamista helpottavaa syötettä. Samalla ilmaisin myös toiveeni vastaavasta blogista ruotsiksi, olettaen sen olevan vaikeammin toteutettavissa.

Sitten lisäsin Kotus-blogin Delicious-linkkeihini kommentilla ”Muuten kiva, vaan eivät valitettavasti tarjoa sisältösyötettä.”

Mitä tapahtui?

Saman päivän aikana Aki huomasi kommenttini Deliciouksessa ja julkaisi Kotus-blogille syötteen jossa on juttujen otsikot ja ingressit sekä tietenkin linkit juttuihin. Koska Delicious-linkkini näkyvät myös Twitterissä, sain 22. päivä viestin, että ttso oli myös tehnyt oman syötteen Kotus-blogista. Tässä versiossa oli myös juttujen sisältö.

Alle vuorokaudessa oli tarjolla jo kaksi syötettä Kotus-blogista.

Kesäkuun 29. päivänä, kun olin seurannut Kotus-blogia Google Readerilla jo viikon, sain Kotukselta vastineen palautteeseeni. Kiittivät ja kertoivat, että ”alustava selvitys” syötteestä on tehty jo ennen blogin julkaisemista, mutta ”asian käsittely” ja ”rss:n tilaus” siirtynee loppukesään lomien vuoksi.

Kuulostaa kalliilta, oli ensimmäinen ajatus joka kävi mielessäni luettuani vastineen, mutta kai virallisten tahojen on tehtävä asiat virallisesti ja virallisella tavalla. Varmaankin myös virallisin hinnoin, vaikka internetissä on vaikka millä mitalla hyviä ilmaisia palveluja joilla asiat voi tehdä nopeammin ja halvemmin.

Toinen ajatus oli se, miten mielestäni blogille ensisijaisen tärkeätä on näkyä. Mitä järkeä on julkaista sisältöä jos sitä ei juurikaan mistään löydä, jos blogia ei näy? Pöytälaatikkobloggaus voi olla hyvinkin terapeuttista, mutta sellainen tuskin ajaa asiantuntijalaitoksen etua. Siksi juuri syötteet ovat blogin tärkein ominaisuus ja niiden pitäisi olla toiminnassa jo ennen kuin kukaan syöttää sisältöä blogiin.

Ja lopuksi, kuten olin hiukan epäillyt, vastineesta käy ilmi, että ruotsinkielistä Kotus-blogia tuskin tulemme näkemään. Kun ei ole resursseja, ei ole resursseja. Harmi. Mutta niinhän se on, ettei sisällön tuotantoa vaan voi samalla tavalla automatisoida kuin jakelua.

Lopputulos. Ihmiset haluavat päästä lopputulokseen. Ihmiset eivät halua käyttää verkkopalveluja, keskittyä etsimään ruudulta painiketta tai linkkiä, tai verkosta jotain tiettyä palvelua. Ihmiset juuttuvat käyttämään jotain palvelua koska saavuttavat sen kautta lopputuloksen johon olivat pyrkineet. Tyydyttävä lopputulos johtaa kokemuksen toistoon, joka johtaa tottumukseen.

Se mihin on tottunut on henkisesti oma. Tähän perustuu ”kokeile 30 päivää”-tarjoukset. Kun on kokeillut esimerkiksi sohvaa kuukauden ajan ilmaiseksi, on tottunut siihen eikä siitä halua luopua – mieluummin vaikka maksaa pitääkseen esineen. Huutokaupassa on hiukan samat mekanismit. Tarjoat enemmän kuin muut: huutamasi tavara on henkisesti jo sinulla – olet koukussa. Joku muu tarjoaa enemmän ja sinusta tuntuu kuin olet menettämässä jotain omaasi, siispä tarjoat vielä lisää. Ja lisää. Ja lisää.

Henkisesti omaa ei helposti mennä muuttamaan. Entä jos sitä, mikä on sinun (eli tässä tapauksessa tuntuu omaltasi tottumuksen kautta) muutetaan sinulta kysymättä? Muutosvastarinta. Barrikaadeille, veljet ja siskot! Mielenilmaisut! Boikotti, uhkailu.

YouTube on muuttamassa kanavasivujaan uuteen uskoon: 63446 kommenttia, ei yhtä monta kommentoijaa mutta sitäkin vakaumuksellisia ovat. Joukossa pari positiivistakin heittoa, mutta ihmiset ovat tottunet nykyiseen ulkoasuun ja toiminnalisuuteen, kokevat kanavasivut omikseen ja siksi muutos on negatiivinen asia. Uhkaavat lähteä, siirtyä muualle – boikotoida YouTubea.

The Pirate Bay siirtyi kaupalliselle toimijalle. Ihmiset eivät tykkää. Tässä ei ole kyseessä muutos vain totuttuun tapaan saavuttaa haluttu lopputulos – päästä käsiksi siihen mikä on henkisesti omaa – vaan myös ilmaisuuden katoaminen (unohtamatta kommentteja piraatti-ideologian vaihtamisesta kahisevaan). Raha on vahvasti sidoksissa tunteisiin.

Ilmassa on suurta tyytymättömyyttä. Sellainen saattaa johtaa muutoksiin, suuriinkin. Sellaisillakin muutoksilla on oma vastarintansa. Näinhän tämä menee.