arkisto: 06/2010


Maanantaipoppia 18

pni • 28.6.2010, 09.17

Tänään surullista, mutta ehkä jopa viiltävän kaunista neo-progea 1980-luvulta. Sugar Mice on Marillionin vuoden 1987 levyltä Clutching at Straws. Loistava levy johon bändin Fish-aikakausi loppui. Samalla oma mielenkiintoni kyseisten herrojen musiikkiin hiipui, enkä ole juurikaan (jotain poikkeusta lukuunottamatta) innostunut Hogarth-aikakauden Marillionista tai Fishin soolotuotannosta.


Katso lisää maanantaipoppia


Maanantaipoppia 17

pni • 21.6.2010, 09.05

En ole kova Grace Jones fani, enkä käynyt katsomassa jamaikalaista Kaisaniemssä… vaikka, olisihan se ollut kiva nähdä, edes kerran.

Mutta tämä on maanantaipoppi ja täällä ollaan tänään 25 vuotta ajasta jäljessä, koska silloin ilmestyi levy jonka tuotti Trevor Horn, jolla (joidenkin lähteiden mukaan) soittaa myös David Gilmour ja jonka hitiksi noussut kappale Ladies & Gentlemen: Miss Grace Jones julkaistiin singlemuodossa levyn nimikkobiisinä ja tunnetaan sittemmin nimellä: Slave to the Rhythm.

And now Ladies and Gentlemen, heeeeeeeeeereeee’s Grace:

(Samana vuonna muuten Grace Jones esiintyi Bond-leffassa A View to a Kill.)


Katso lisää maanantaipoppia


Kaiku askelten

pni • 19.6.2010, 19.59

Kun noin vuosi sitten sain kultaisen kengänjäljen takapuoleeni ja viimeinen päivä toimistolla oli ohi, päätin käyttää lisääntyneestä vapaa-ajasta osan liikkumiseen. Minun tapauksessani kyseessä oli lähinnä käveleminen, mutta osittain myös juokseminen.

Olen kanniskellut askelmittaria mukanani päivittäin jo viiden vuoden ajan ja siitä on on tullut minulle keppi ja porkkana. Alle 10 000 askeleen päivät ovat keppi, yli ovat porkkana. Toimii minulle.

Tähän väliin hehkutus: Omron Walking Style II on aivan loistava askelmittari. Omani olen vahingossa pessyt pesukoneessa kolme kertaa ja laite toimii vieläkin. Se on laadun merkki sanon minä.

Askeleiden toimivuus keppinä ja porkkanana on parempi, kun tuloksia seuraa ja aikaisemmin olen seurannut pedometerini numeroita lähinnä laitteen näytöltä – poikkeuksena ulkomaanmatkat, jolloin olen kirjannut pieneen mustaan muistikirjaani paljonko on reissun päällä kävelty – mutta alkaen viimeisestä päivästäni Gyllene Skorissa, olen kirjannut muistiin askeeleeni ja vuosi tuli täyteen viikko sitten perjantaina. Se oli tavallaan jännä hetki, sillä en ollut juurikaan pitkin vuotta katsellut kirjaamiani lukuja erityisen tarkkaan. Toisinaan tarkistin keskiarvon, sillä olin asettanut itselleni 10 000 askeleen vuosikeskiarvotavoitteen ja halusin tietää tilanteen.

Alla olevassa graafissa näkyy kolme asiaa jotka askelmittari osaa kertoa ajalta 12.6.2009 – 11.6.2010: Kokonaisaskelmäärä vaalean sinisellä, ns. aerobiset askeleet (eli yli 60 askelta minuutissa) tumman sinisellä sekä aerobisiin askeliin käytetty aika (vähintään 10 minuuttia yhteen menoon) mustalla. Siinä ei näy liikutun matkan pituutta koska se on niin epäluotettava tieto, eikä poltettuja kaloreita sillä se on ihan huuhaata. Harmaa ja valkoinen pystyjako kuvaa vuosineljänneksiä.

Graafi: Vuoden verran askeleita

(katso isompi kuva tästä.)

Kevyttä analyysiä

Kirjattuja askelia on 354 päivältä. Puuttuvat johtuvat joko patterin loppumisesta (mittaria ei tule aina katsottua päivittäin) tai siitä, etten muistanut kirjata askelia taulukkoon ajoissa ja jonkun päivän tiedot olivat jo ehtineet kadota laitteen seitsemän päivän muistista.

Tavallaan olisi kiva jos askelmittarin voisi kytkeä suoraan tietokoneeseen. Sellainen mallihan on kyllä olemassa mutta en usko, että se kestäisi kolmea pesukertaa sillä siinä on reikä USB-kaapelia (ja samalla vettä) varten. Langaton, esim. Bluetooth, voisi olla hyvä, mutta se söisi tietenkin patteria. Hyvinhän tämä oikeastaan menee näinkin.

Yhteensä kirjattuja askelia vuoden ajalta on 3 268 652. Jos jokainen askel olisi ollut sen 83 cm jonka olen joskus askelpituudekseni mitannut, tekisi tuo 2713 km, mutta askelten pituudet vaihtelevat (lähinnä ovat usein mitattua lyhyempiä) enkä siksi uskalla edes arvioida askellettua matkaa.

Eniten askeleita yhden päivän aikana on kerääntynyt 20.7.2009, jolloin tuli talsittua, lähinnä Antwerpenissä, 27 887 askelta (näkyy graafissa toisena piikkinä ensimmäisellä vuosineljänneksellä, ensimmäinen piikki on ’vain’ 27 598 askelta). Vähiten käveltynä päivänä mittariin kertyi vain 994 askelta (huhtikuun neljänneltä tänä vuonna, jolloin olin sairaana – askeleet lienevevät kauppareissulta). Graafin kolmanneksi korkein piikki on kävelyä Bangkokissa 9.1.2010: 21 509 askelta.

Pitänee mainita, että kotona liikkuessani askelmittari ei usein mittaa mitään, sillä kotona tulee liikuttua ilman mittaria. Monet pyykkikoneen tyhjennykset, siivoukset ja vaikka mitkä ravaamiset eivät siis näy tilastossa. Samoin on joskus pidempiä hetkiä matkoilla jolloin mittari ei ole mukana (laite näyttää kestävän pesun koneessa, mutta epäilen ettei kuitenkaan esimerkiksi merivettä). Ja sitten on tietenkin niitä päiviä jolloin en kävellyt erityisemmin paljon, mutta uin ja laskin sen hyväksi asiaksi liikkumisen puolesta (sitä saa mitä mittaa).

Tavoite?

Keskimäärin vuoden mittaan otin 9286 askelta per päivä. En siis päässyt ihan kymppitonnin tavoitteeseen, mutta se ei harmita. Olen oikein tyytyväinen tulokseen.

Ensimmäinen puoli vuotta meni hienosti: Keskimäärin 10 612 askelta/pvä. Toinen puolikas sitten huonommin: 7975 askelta/pvä. Miksi? Kaksi asiaa tapahtui joista yksi on sää. Vaikka tykkään lumesta, on siinä tarpominen raskasta ja silloin riittää lyhyempikin reitti. Toinen asia joka tapahtui oli toimistotyö helmikuusta lähtien. Kaksi kuukautta siinä meni n. 5000 askeleen keskiarvolla kun huomasin, että kunto rapistuu ja paino nousee. Oli tehtävä asialle jotain. Ja kuten graafista näkyy, huhtikuusta lähiten olen urheasti kasvattanut askelmäärää (myös aerobista), mutta vaikka miten nämä kaksi viimeistä kuukautta olen puskenut askelta mittariin, en saanut keskiarvoa yli kymppitonnin (viimeinen kuukausi yli 12 000 keskimäärin/pvä).

Aerobisia askeleita (joka on siis Omronin käyttämä termi, ei minun keksimä), eli yli 60 askelta minuutissa vähintään 10 minuutin ajan yhteen menoon, vuoden aikana keskimäärin 4 130/pvä joka ajallisesti on n. 35 minuuttia/pvä. Eli puoli tuntia nopeata kävelyä tai juoksemista per päivä. Ihan ookoo, kai. Ensimmäisen puolen vuoden mittaan aerobisia askelia ja niihin käytettyä aikaa on enemmän kun toisen mittaan, mutta viimeisen kahden kuukauden puristuksen aikana (ja tähän olen aika tyytyväinen) olen liikkunut aktiivisesti päivittäin noin 51 minuutin ajan ja 6 222 askeleen verran, huolimatta toimistotyöstä (valoisat illat auttavat).

Mitäs sitten?

Olen tästä projektista oppinut sen, että päiväkohtaisia askelmäärärajoja ei pidä itselleen asettaa, sellainen on liian ahdistavaa. Viikkokeskiarvo on hyvä juttu, se joustaa: Jos yhtenä päivänä ei tule kerättyä tarpeeksi voi (haluaa?) jonain toisena korjata asian.

Koska askelten kirjaaminen muistiin konkretisoi askelmittarin tiedon, vahvistuu mittarin keppi ja porkkana -efekti ja sillä on positiivinen vaikutus liikkumiseeni. Taidan siis jatkaa askelten kirjaamista muistiin. Ehkä seurantaan pitäisi lisätä vielä elopainokin… hmm…


(w)here I am

pni • 18.6.2010, 10.14

Päätin osallistua Blurbin valokuvakirjakilpailuun, Photography Book Now, tekemällä muistikirjamaisen kokonaisuuden hotelliomakuvistani (joista noin kolmannes löysi tiensä vuoden 2010 Poikamieskalenteriin).

Tällä hetkellä kilpailuun näyttäisi olevan ilmoitettuna 669 kirjaa, mutta kuvittelisin määrän kasvavan heinäkuun puolenvälin määräaikaan mennessä. Itsekin, jos ehdin, saatan pullauttaa vielä toisen kirjan kilpailuun…


Prezistä pukkasi

pni • 16.6.2010, 14.12

Työstin esityksen eräälle asiakkaalle käyttäen Prezi.comin esitystyökalua ja ajattelin tässä jakaa kokemuksiani lyhyesti.

Prezi on Flash hyötykäytössä. Se on mukavan erilainen tapa rakentaa esityksiä. Ajattelutapa on eri kuin PowerPointissa tai Keynotessa (ja siksipä lopputulos on jännä), mutta omalla tavallaan helpompi: Kaikki näytettävä sisältö (kuvat, tekstit ja vaikka videot) kasataan canvakselle ja esitys rakennetaan määrittelemällä mitä ja missä järjestyksessä eri kohtia isosta kokonaisuudesta näytetään.

Alunperin Prezi on ollut vain selaimen kautta toimiva työkalu, mutta siitä on tehty Adobe Airin avulla myös työpöytäsovellus (jota minä olen käyttänyt ja johon perustan kokemukseni).

Täydellinen Prezi ei ole. Siinä on bugeja, epäloogisuuksia käyttöliittymässä sekä tekniikkaan liittyviä rajoitteita, mutta sen käyttö on kuitenkin helppoa.

Eniten hiuksia revin päästäni siksi, että undo ei palauttanut edellistä tekemääni muutosta vaan hyppäsi useamman askeleen taaksepäin. Jos esimerkiksi olin tuonut esitykseen kuvan jota vahingossa käänsin, ei undo palauttanut käyttööni kääntämätöntä kuvaa vaan jonkun kohdan jossa en edes vielä ollut edes tuonut kuvaa esitykseen. Vähitellen opin kuitenkin olemaan käyttämättä undota (joka on aivan hullua tietenkin).

Toinen harmittava ja työtä hidastuttava asia on heikko kirjasintuki. Prezissä on määrätty määrä tyylejä jotka määrittelevät kirjasimet ja värit (selitys löytyy täältä). Eli jos haluaa käyttää jotain erikoisempaa kirjasinta (esim. asiakkaan omaa kirjasintyyppiä) on joko tilattava erikoistyyli Preziltä ($450 kappale!) tai itse muunnettava teksti grafiikaksi (joka moninkertaistaa työmäärän kun tekstejä fiilataan ja fiilataan ja fiilataan). Jos grafiikkana olevan tekstin laadun haluaa pysyvän hyvänä, kannattaa käyttää vektorigrafiikkaa (bittikarttakuvat menevät hiukan röpöisiksi) ja koska työpöytä-Prezi ei syö muita verktoriformaatteja kuin Flash (swf) rajoittaa se käytettävien työkalujen määrää (itselläni oli Illustrator käytössä). Jos kelpuuttaa vaikka leipätekstiksi jonkun Prezin tarjoaman kirjasimen, pääsee lopputulokseen paljon kevyemmällä työtaakalla.

Mutta kuten jo sanoin, on itse esityksen rakentaminen kuitenkin helppoa. Ilman mitään sen kummempaa harjoittelua sain ihan mukavannäköistä jälkeä aikaiseksi. Kun ongelmia tuli, apu löytyi Prezin dokumentaatiosta.

Valmiista esityksestä voi tehdä itsenäisen ohjelman joka toimii niin mäkissä (app) kuin windowsissa (exe). Esityksen voi myös siirtää näytille prezi.comiin ja sieltä upottaa vaikka blogiin. Minä en kuitenkaan voi tähän laittaa tekemääni esitystä, kun ei ole asiakkaan lupaa, mutta Prezin sivuilta löytyy paljon esimerkkejä.

Prezistä voi myös tulostaa kätevästi PDF:n joka toimii esityksen karvalakkimallina, sellaista tarvittaessa (esimerkiksi paperilla jaettavana versiona). Omassa projektissani tuli kuitenkin tarve tehdä karvalakkimalli Prezi-esityksestä PowerPoint-muotoon (tekninen syy). Miten siis saisin sellaisen saisi aikaiseksi mahdollisimman vähäisellä käsityöllä (mäkillä, ilman Microsoftin ohjelmia)? Helpommin kuin mitä aluksi kuvittelin.

Esityksestä tehdyssä PDF:ssä oli 43 sivua. Haettuani vinkkejä Googlen avulla avasin Automatorin jolla PDF:stä sai tehtyä jokaisesta sivusta oman kuvan (action: PDF to images). Näin minulla oli 43 PDF-tiedostoa. Bridge-ohjelmalla pystyy käskyttämään Photoshoppia muuntamaan kuvat toiseen kuvamuotoon (Tools > Photoshop > Image Processor) ja sen avulla muunsin PDF-tiedostot JPG-tiedostoiksi samalla määritellen niiden kooksi 1200 x 900 px (sitä suurempia niiden ei tarvinnut olla). Automator osaa ohjata Keynote-ohjelmaa ja näin sain tehtyä jokaisesta JPG-kuvasta oman sivunsa yhteen Keynote-esitykseen (action: Get Specified Finder Items sekä Create Image Slide) jonka tallensin PowerPoint-muotoon (File > Export > PPT). Näin minulla oli myös PowerPoint-versio Prezi-esityksestä (hullua, toki, mutta tässä tapauksessa pakko).

Kaiken kaikkiaan kokemukseni Prezistä esitystyökaluna on positiivinen. Sillä voi kummasti piristää tunkkaisia ja tylsiä korporaatiopresentaatiota (tai kuten markkinointi- ja mainoshenkilö saattaisi sanoa: lisätä elämyksellisyyttä) mutta kuten kaikki efektit, myös Prezistä tulee tylsä jos sitä käyttää liikaa.


Maanantaipoppia 16

pni • 14.6.2010, 09.19

Tämän John Cougar Mellencampin biisin, levyltä The Lonesome Jubilee (1987), muistan soineen aika paljon Nikkilän nuoristalolla, niihin aikoihin kun itse pyörin siellä. Tänään siis Paper in Fire.

Oikeastaan tänään piti jatkaa kasarilove-sarjaa, mutta ajattelemani kappaleen näyttäminen YouTuben ulkopuolella oli estetty levy-yhtiön toimesta. Kiitokseksi tästä hienosta suojelutoiminnasta, päätin popauttaa jotain ihan muuta.


Katso lisää maanantaipoppia


Just a thought

pni • 9.6.2010, 11.10

So I was at the movies, enjoying Rush: Beyond the Lighted Stage, when Steve presented a/the new iPhone. I’ve been reading… or rather, I haven’t been able to avoid reading commentary about this new gadget and now I feel like sharing my thoughts with the internets. Here goes:

iPhone? Look man, no multitasking, nobody will buy crap like that. Look at the tech specs for crying out loud, they said. In 2009 Apple sold nearly 21 million iPhones.

iPad? Who wants crippled crap like that? It’s not even a proper computer for crying out loud, they said. Now Apple sells 35000 of them every day. That’s 2 million in two months.

Video calls? Who cares? I made video calls with my Nokia, yeah take that Apple: NOKIA – from finland you know – three years ago, for crying out loud. Who needs video calls anymore?

We’ll see (accidental pun) how it goes.

(On the skeptical side: the video calls are over WiFi only at the moment and the past is not a predictor of the future.)


Hei me pelleillään?

pni • 8.6.2010, 20.42

Jatkona edelliseen kirjoitukseen.

Wicca-kirjaa ei sittenkään julkaista: Emme halua edistää mitään yksittäistä uskontoa tai poliittista suuntausta lapsille suunnatuissa kirjoissamme, sanoi kustantamon johtaja Charlotte Frennesson IS:lle.

Ihan mielenkiinnosta kävin katselemassa kyseisen kustantamon – Stabenfeldt – verkkosivuja ja seikkailin sieltä heidän kirjakerhonsa sivuille.

Kerhon tuorein julkaisu on kirja nimeltä Jumalten jälkeläiset, jossa päähenkilön luokkakaverit ”polveutuvat Zeuksesta, Herasta ja muista Kreikan vanhoista jumalista”.

Hehe. Fiktiivisiä tarinoita jotka pohjautuvat Kreikkalaiseen mytologiaan voidaan kyllä siis suunnata lapsille, mutta tuoreemmat mytologiat eivät siis kelpaa.