Tulokset haulle:
"iltalehti"


Mielettömän kylmä talvi tulossa, jep jep

pni • 23.9.2010, 22.27

Joku ulkomaalainen juttusaitti julkaisee lähteettömän kertomuksen siitä, miten joku ehkä on nähnyt kristallikuulastaan tai tulkinnut käärmeöljyteestään miten tulevasta talvesta tulee kovin kylmä, ehkä kylmin, ei vain pitkään aikaan, vaan tuhanteen vuoteen. Kuvitelkaa: Tuhanteen vuoteen! Tuhanteen! Kylmin, ever! Samalla mainitaan Suomi (tai no, Eurooppa, mutta hei, tarpeeksi lähellä kun sieltä asti sohitaan).

Huomio! Suomi (melkein) mainittu! Asento! Lepo! Asento! Taakse poistu ja kirjoita asiasta iso juttu!

Joku ulkomaalainen siis mainitsee meidän maanosan. Noin viikkoa myöhemmin paikallisessa tabloidissa – Ilta-Jommassakummassa – sävelletään repäisevä lööppi ja vaikka tabloidi ei netissä (tietenkään) linkitä maintsemaansa lähteeseen, ei se estä aina valpasta nettikansaa (toim. huom. ironinen ilmaisu) suoltamasta linkkejä ulkomaan juttusaitille jossa varmaan iloitaan lisääntyneestä kävijäpiikistä. Samalla kotimaan tabloidin juttu leviää, niin muissa journalistissa tuotteissa kuin tavallisten ihmisten kesken.

Mutta….

Ja näin pitkälle ehdin tätä juttua kirjoittaa kun Twitteriini ilmestyy linkki tähän: Iltalehti ei jaksanut tarkistaa pelottelulööppinsä taustoja.

Että silleen.


Dataa kilohintaan

pni • 4.6.2010, 10.17

(Tämä on kirjoitettu ennen kuin Tietokoneen juttuun päivitettiin Suomen tilanne)

Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin, toistan siis itseäni, mutta kun nyt vaan tunnen siihen pakonomaista tarvetta.

Edullisin paketti maksaa 15 dollaria (reilut 12 euroa), ja sillä saa ladata 200 megatavua dataa kuukaudessa. Yhtiön [AT&T] laskujen mukaan se vastaa noin 400 nettisivua, 1000 sähköpostiviestiä ilman liitteitä, 50 valokuvan lähettämistä nettiin tai 20 minuuttia videota

Tietokone.fi: Hyvästi rajaton nettikäyttö: murros alkoi kännyliittymistä

Ylläoleva siis amerikan ihmemaasta. Vaan koska täälläkin operaattorit ovat pohtineet kiinteähintaisten mobiilinettiliittymien lopettamista, ajattelin tarkistaa saako kahdellasadalla megatavulla muuta kuin lautasellisen hyvää ja ravitsevaa puuroa?

Kävin molemman geneerisen lööppilehden, pravdan, julkisen palvelun viestintäyhtiön ja lärvikirjan etusivuilla. En katsonut videoita, en klikannut linkkejä, en siirtynyt palveluissa sisemmäs. Yhteistulos mainoksineen kaikkineen sellaiset vähän päälle 3 megatavua dataa. Pyöristetään tuo tasan kolmeen, helpompi laskea.

Sanotaan, että tekee ylläolevan rundin kolmeen kertaan päivässä (tekemättä mitään muuta) tekisi se 3 kertaa 3 eli 9 megatavua. Tällä tavalla 200 megatavun raja tulee vastaan noin 22 päivän kuluttua. Vaan kun sitä tekee muutakin. On meiliä, syötteitä, blogeja, videoita ja valokuvia, hakukoneita – kaikkea sellaista jokapäiväistä joka yhden päivän aikana joka lisää siirretyn datan määrää. Jos varovaisesti arvioisi kaiken muun tuplaavan päivän aikana liikkuvan datan määrän (18 megatavua), mihin riittää sillloin 200 megatavua? Kuukauden 12. päivänä olisi raja saavutettu.

Eli 200 megaa, vaikka jättäisi katsomatta kännykällä televisiota, hiljentäisi Spotifyn, käyttäisi paperikarttoja ja jättäisi torrentit rauhaan, ei riitä kuin noin kolmannekseen kuukauden käytöstä. Ja tämä on varovainen arvio.

Oma nettikäyttöni kännykällä on lähinnä uutisten (Ampparit lite josta linkit yleensä joukkotiedotusvälineiden mobiiliversioihin) ja syötteiden (Google reader, mobiiliversio) lukemista ja Facebookin ja Twitterin tihrustelua vanhalla N95:llä. Toisinaan katson hiukan kartalta missä menen, luen sekä lähetän jokusen meilin ja joskus, aika harvoin, kun nettiä ei muuten ole saatavilla, käytän puhelintani modeemina läppärille. Minulla 200 megan raja tulisi vastaan viikossa.

Tämä operaattoreiden ”Meidän täytyy uskaltaa laskuttaa asiakkaita käytön mukaan” ruikuttaminen on ainakin siinä mielessä skeidaa, että kyse ei ole vain siitä miten paljon me kuluttajat käytämme nettiä, vaan myös siitä, miten paljon eri palvelut tunkevat dataa sivuilleen. Tarvitseeko HS.fi:n etusivulla olla yli megatavun verran tauhkaa? Mielestäni ei, mutta jos kiinteä hinta katoaa, revitään alati pöhöttyvien sivujen ylikilojen hinta kuluttajien lompakosta.

Tilanne näyttää ihan siltä, että operaattorit ovat vasta nyt huomanneet miten paljon jengi oikeasti käyttää verkkoa mobiilisti ja haluavat lypsää meidät verille. Ja Sanoma on älynnyt hypätä mukaan siihen bisnekseen: Jos sisältö ei tänään ole rahasampo, kuten Kekkosen aikaan (yleinen uskomus oli), on iskettävä kiinni siihen mikä tuo rahaa, eli sisältöön pääsemisen mahdollistaminen, joka tänä päivänä suomeksi on internetliittymä ja ennen kaikkea mobiili sellainen. Digitaalinen Leijonajakelu – sisältöä kilohinnalla, paljonko pannaan? Ai niin, paitsi, että eihän kukaan tiedä paljonko sitä sisältöä on pantu tulemaan ennen kuin on aika lähettää lasku.


A on Anttila, B on Big Brother…

pni • 27.1.2010, 08.43

Twitterin puolella @karrio linkitti The New York Timesin juttuun A Is for Amazon, B Is for Best Buy…, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on vallan mainio. Päätin tarkistaa millainen lista täällä syntyy. Lisäsin listaan vielä numerot 0-9.

Google.fi:n ehdotus kirjaimelle S

Tässä siis mitä löytyy google.fi:n suomenkielisten sivujen haun tuloksista ensimmäiseltä paikalta, kun hakukenttään kirjoittaa yhden merkin ja valitsee Googlen ehdotuksista ensimmäisen hakusanan tai -termin:

A – Anttila
B – Big Brother
C – K-Citymarket (ehdotettu hakusana ilman K-etuliitettä)
D – Dna
E – Eniro
F – Facebook
G – Gigantti (Gmail kakkosena)
H – Hotmail
I – Iltalehti
J – Jippii Webmail (oho, tämä yllätti!)
K – Kela
L – Luukku
M – MTV3
N – Nettiauto
O – Osuuspankki (hakusanana op)
P – Pelikone
Q – Apple QuickTime Tiedostonhaku (ehdotettu hakusanana: quicktime)
R – Riemurasia
S – Sanakirja.org (Suomi24 toisella sijalla)
T – Telkku.com
U – YLE Uutiset (ehdotus: uutiset)
V – Veikkaus (kakkosena VR)
W – Wikipedia (suomeksi tietenkin)
X – Xbox360
Y – YouTube (ensimmäisenä linkki videoon Finland needs this car)
Z – Zumba Finland
Å – Ålandsbanken
Ä – Älypää
Ö – Österbottens Tidning (ehdotettu hakusana: öt)
0 – 02
1 – 1001pelit.com
2 – Elokuva 2012 (ykkösenä Googlen itse keräämä tieto, kakkosena Finnkino)
3 – Wikipedia: 30 seconds to Mars
4 – Plaza: 4chan ownasi koko maailman
5 – 5Street
6 – The 69 Eyes
7 – 7 päivää
8 – 80-luvun muoti (ensin linkki Googlen kuvahakuun, toisena Ellien keskustelu)
9 – 911Tabs (ykkösenä Teräsbetonin biisejä)

Toisin kuin NYT, en jaksa tehdä vertailua Bingin tuloksiin, mutta totean, että tästä listasta tulisi hyvin erilainen jos ei seuraisi Googlen ehdottamia hakusanoja.

Päivitys: Karri haki ja julkaisi Kanadan internetaakkoset.


You

pni • 12.12.2008, 14.34

Tietokone.fissä ihmetellään Googlen Zeitgeistia (lihavointi omani):

Suomesta tehtyjen hakujen viisi suosituinta hakusanaa ovat tänä vuonna olleet ”Youtube”, ”irc”, ”Iltalehti”, ”Iltasanomat” ja kummallisesti englannin kielen persoonapronomini ”you”.

Tietokone.fi: Suomalaisten suosituimmat Google-haut julki

Muillakin mailla (ainakin Chile ja Kolumbia) top kympissä on kummallisesti ”you”.

Olisikohan niin, että kun kyseessä on hakusana, ei termi, ja sanaa ”you” on käytetty esimerkiksi haettaessa ”you tube”, ”you porn”, Beatles lyriikkaa ”She loves you” tai vaikka ”you reach by skype” (ei pidä kuvitella että ihmiset kirjoittavat korrektia kieltä hakukenttään) niin ”you” sanana kerää neljä hittä, muut vain yhden (pornonhan Google suodattaa pois näkyviltä)?

Zeitgeistista näyttäisi löytyvän myös ”you tube”… hmm… meneeköhän sanat sanoiksi yllä mainitsemallani tavalla jos yhden sanan kanssa ei esiinny toista sanaa yhtä frekventisti. Eli tarpeeksi monta samanlaista ”you tube”-hakua näkyy listalla terminä ”you tube”, mutta ”you see” ja ”thank you” nostaa vain ”you”-sanaa korkeammalle listalla?

En tiedä. Tietääkö joku muu?

Voi tietenkin olla että olen väärässä, ja jengi todellakin hakee vain ”You”, mutta jotenkin minun on vaikea uskoa sitä.


Kuinkas sitten kävikään?

pni • 28.10.2008, 15.22

Ensin: Oikeusministeri Brax kiistää sähköisen äänestyksen uhat.

Sitten: Sähköinen äänestys sujunut ilman ongelmia.

Kuitenkin: Yli 200 sähköistä ääntä hukkaan.

Mitäs seuraavaksi?

TietoEnator ja Oikeusministeriö joutuvat nyt pohtimaan, millainen valistuskampanja OK-näppäimen käytöstä on järjestettävä, ennen kuin sähköistä äänestämistä seuraavan kerran voidaan kokeilla.

Kauppalehti: Kaksi sadasta ei tunnista OK-nappia

Häh? Mainoskamppis? Puu, perse ja etenemissuunta? Ei, ei, ei. Miten olisi palata piirrustuspöydän ääreen ja miettiä miten tekniikka tukee äänestäjää, eikä pohtia miten ihminen muokataan tekniikan ehdoin toimivaksi?

Päivitys: Koska oikeassa laidassa olevaa ilmoita-nappia on painettu alle sata kertaa, päätin tehdä siitä OK-napin.


Jaarittelua sisällöistä ja tarjonnasta

pni • 7.9.2008, 19.22

(Tämä on siis se jaarittelu, josta aikaisemmin kadotin punaisen langan.)

On totta, että ilman päivittäistä lehteä jään aina jostain paitsi. Ehkä en ole lukenut häbläristä sitä kovaa juttua josta kaverit puhuvat, tai nähnyt sitä yhtä juttua hesarissa. Toisaalta, minulta menee ohi paljon kaikenlaista muutakin, niin televisiosta, radiosta kuin verkostakin. Meille tarjotaan niin paljon sisältöä, ettei kaikkea vaan voi sisäistää. On tehtävä valintoja, suodatettava. Siinä jää jotain aina pois, jotain mitä joku muu seuraa. Me kun emme kaikki suodata samalla tavalla.

Itse olen perustellut itselleni sen, ettei minulle tule lehteä sillä, ettei minulla ole aikaa lukea paperilehteä enkä näe syytä maksaa siitä ilosta, että tilaisin maksua vastaan paperia jotta minulla olisi jotain vietävää paperinkeräykseen (vaikka paperilehti saattaisikin olla nettilukemista luontoystävällisempi). Paperia tulee luukusta maksamattakin ja sisältöä saa netistä samaan hintaan.

Nautin paljosta ilmaisesta sisällöstä, kuten monista hyvistä blogeista ja useasti hyvä blogi on parempi kuin huono joukkoviestinnän tuotos. Ja vaikka blogi ei ehkä olisikaan A-luokan priimatavaraa, ei se tunnu haittaavan. Miksi? Ehkä se on sitä, että odotan enemmän sisällöntuottajien ammattilaisilta vaikka en maksaisikaan sisällöstä. Miksi? Vaikea sanoa. Oletan taustalla piilevän sen, että minut on kasvatettu siihen: se on opetettu koulussa, se on ollut olennainen osa kulttuuria ja joukkotiedotusvälineet itse ovat vuosien mittaan ankkuroineet mieleeni oman hyvyytensä ja ainutlaatuisuutensa.

En suinkaan nyt tarkoita sitä, etteikö joukkotiedotusvälineillä olisi paikkansa, arvonsa ja valtansa – onhan niillä, mutta näin vastaanottajan näkökulmasta netti on tuonut tarjolle todella laajan valikoiman sisältöä. Ja koska minulla on mistä valita, on myös itsestään selvää että vertailen. Mutta lukijana, katselijana ja kuuntelijana, eli joukkotiedotuksen yleisönä, koska en ole journalisti, en ole kuitenkaan sidottu vertailemaan journalistisia tuotoksia vain toisiin journalistisiin tuotoksiin (miksi olisin?) vaan voin vapaasti vertailla sisältöjä sisältöihin, riippumatta lähteestä tai minkä opinalan mukaan niitä on tuotettu – täysin omien preferenssieni mukaan.

Siksipä minun näkökulmastani netissä sisällöntuotannon ammattilaiset ja ei-ammattilaiset (amatööri lienee tässä aivan väärä sana) ovat aika pitkälti samalla viivalla. Ja sitä katsellessani olen näkevinäni miten ei-ammattilaisen sisällön huikeaan määrään (sisällöntuottajia on todella paljon) reagoidaan ammattilaisten puolelta myös panostamalla määrään. Ja kun yksi joukkotiedotusväline tekee sen, joutuu toinenkin tekemään sen ja kolmas. Kun tarpeeksi moni sitten tekee samoin, joutuu ensimmäinen sitten hiukan lisäämään tahtiaan näkyäkseen paremmin, ja sitten toinen ja sitten kolmas. Ja näin meillä onkin aikamoinen noidankehä, tai kilpavarustelu, joka täältä ei-ammattilaisesta näkökulmasta manifestoituu yhä heikkenevänä laatuna ja vähitellen laatuero ammattilaisten ja ei-ammattilaisten tuottaman sisällön välillä hämärtyy.

Voi tietenkin olla, ettei ei-ammattilaisten tuottama sisältö ole ollut katalysaattori tiedotusvälineiden nopeammin ja heikkolaatuisemmin -kilpaan, mutta se ei muuta sitä, etteikö kyseistä, uskottavuutta nakertavaa kilpaa joukkotiedotusvälineillä olisi menossa.

Joskus mietin miten laadun heikkeneminen verkossa ilmestyvässä journalistisessa sisällössä vaikuttaa kyseisten joukkoviestintäbrändien paperiolemukseen. Olenko oikeasti siirtynyt pois paperilehtien parista siksi, etten ehdi lukemaan niitä vai siirryinkö nettiin siksi, että lehden arvo ei mielestäni enää vastannut siitä pyydettävää hintaa? Entä kun verkossa juttujen laatu tuntuu heikkenevän vuosi vuodelta, haluanko siirtyä enää koskaan takaisin paperiin? En ole kuitenkaan oikein päässyt tämän miettimisessä mihinkään lopputulokseen.

Lopetan tähän, tämä on jo aivan liian pitkä teksti. Ohjaan teidät kuitenkin s1t.netin:n pariin, jossa on pohdittu uutiskäyttäytymistä.


Suomalaiset lomailee

pni • 8.7.2008, 13.43

Suomalaiset suosivat kaupunkilomia
Suomalaisten matkustusmaku muistuttaa norjalaisia, mutta eroaa ruotsalaisista, jotka valitsevat mieluiten aurinkoloman. [...] Pohjoismainen nettimatkatoimisto Travellink tutki suomalaisten, ruotsalaisten, tanskalaisten ja norjalaisten matkailua.

YLE Uutiset, 08.07.2008, klo 13.11 (päivitetty 08.07.2008, klo 13.16)

Lomatutkimus: Suomalainen halajaa lämpöä ja aurinkoa
Huimat neljä viidesosaa vastanneista ilmoittaa unelmalomakseen rentouttavan aurinkoloman. [...] Tämä ilmenee Finnmatkojen toteuttamasta lomatutkimuksesta.

Iltalehti, 8.7.2008 13:31

Että näin me.


Irtohuomioita saksanmatkalta

pni • 4.8.2007, 10.19

Toreilla, kaiken muun ohella, oli myös viiniä tarjolla. Sitä sai maistella, sitä sai juoda (laseista, ei mistään muovitötsistä) ja tietenkin myös ostaa.

Kahden euron kahviannos FrankfurtissaHinnat Saksassa tuntuivat (aina yhtä luotettava Stetson-Harrison) olevan hiukan täkäläisiä halvempia, mutta palvelutaso selvästi parempi. Kahvin kanssa sai aina pienen keksin, joskus useammankin. Voisarvet maksoivat euron, ja 20 senttiä lisää jos niissä oli täytettä (suklaata, nam). Bensa saman hintaista kuin täällä. Tyhjät CD-levyt selvästi halvempia, olut ja viini myös. Ruoka ravintoloissa yleensä Helsinkiläistä lounashintatasoa. Turistikohteet rahastivat kunnolla, mikä tietenkin on aivan normaalia.

Terassilla syödessä ja/tai juodessa eivät linnut tulleet hyppimään nenille, tai lautaselle. Ei pikkulinnut, ei pulut eivätkä muutkaan lentävät terroristit. Muutenkaan ei pahemmin puluja kaupungeissa näkynyt. Eikä minkään joen rannassa mitkään linnut tulleet kipin kapin paikalle jos pysähtyi hetkeksi. Vaikutta siltä että siellä ei juuri lintuja ruokita ja hellitä, kuten täällä – jossa seistään muovipussi täynnä leipää ja heitellään nyrkin kokoisia palasia valkoposkikakkakoneille Ei saa ruokkia -kyltin vieressä.

Mulletit ovat in. Jos jonkinlaista takatukkaa heilui iloisesti Saksan kaduilla. Kovimmilla jätkillä oli vielä tyyliin sopivat viiksetkin.

Sandaalit+sukat olivat yleisempi näky kuin sandaalit jalassa ilman sukkia. Eikä se ollut ikäjuttu (saksalaisia eläkeläisturisteja) vaan kaiken ikäisten, miesten, juttu. Ne sukkapoliisit jotka eivät sellaista voi sietää pysykööt mielenrauhansa suojelemiseksi poissa Germaanein maasta kesäisin (Google: sukat sandaaleissa).

Levykauppoja tuli vastaan hämmentävän vähän, Venäläisiä turisteja aika paljon.

Lufthansa sparkling wine bottleLufthansan lennoilla viini kaadetttiin normaaleista pulloista, ei mistään minipulloista. Myös kuohuviini. Se on mielestäni jotenkin hienoa. Hetkellisesti unohdin mitä kuohuviini on englanniksi, ja päätin korvata sen toisella sanalla:
- Do you have champagne, kysyin kun en kuolemaksenikaan kiireessä keksinyt muuta sanaa.
- No, we don’t have champagne, caviar or lobster, vastasi stuertti ja jatkoi, but we do have sparkling wine.
(ai niin… sparkling wine)
- Great, I’ll have sparkling wine, totesin ja tunsin itseni idiootiksi (ihan syystä).
Siinäpä sitten avasi – pop – kuoharipullon ja kaatoi muovimukiin. Mitäköhän kaikelle sille lopulle mahtoi tapahtua?

Lompakossa pyörii matkan jälkeen kolme yhden sentin kolikkoa joilla ei täällä tee mitään.

Valokuvia tulee näytille jahka ehdin/jaksan (pikaisen läpikäynnin jälkeen matkalta on 1400 kuvaa ja videopätkää joista valita).