skrubu

Apple iTunes EULA thorugh Wordle.

Apple iTunes EULA

Jäin miettimään mitä nettiin liittyvää, omasta näkökulmasta asiaa pällistellen, on tapahtunut 2006 – 2010: Paljon. Mitäköhän vuoden 2006 alussa mahdettiinkaan kuvitella lähitulevaisuudessa tapahtuvaksi?

Jaiku julkaistiin 2006 ja keväällä 2009 se siirtyi Googlen App Enginen päälle (eikö se todellakaan ollutkaan tuota pidempi aika?) joka johti Qaikun syntymään.

Twitter julkaistiin myös 2006. Jaikun siirtymisen Googlen omistukseen oletettiin täällä aiheuttavan suuren exoduksen Twitteriin, mutta jengi pilkkoutuikin sinne, Qaikuun, Brightkiteen ja, ei erityisen yllättävästi, Facebookkiin.

Median suosikkilapsi Facebook avasi ovensa kaikille vähintään 13 vuotiaille vuonna 2006. Suomenkielinen versio on ollut käytössä vuodesta 2008 ja yllättäen kaikki ne joita internet ei aikaisemmin ollut kiinnostanut olivat koukussa. Mitäs me ennen laitettiin leivän päälle kun ei ollut Facebookin statusapdeittejä?

Foursquare 2009. Google Wave tuli isolla kohulla 2009 ja meni 2010 (tekisi mieli sanoa, että hukkui peräaaltoihinsa mutta se olisi liiottelua). TED-videot ovat olleet katsottavissa 2006 lähtien (mainiota, todella mainiota).

Mutta kuitenkin yhä vaan meilataan ja mesetetään ja IRCataan. Jotkut asiat pysyvät.

Vuonna 2009 iTunes Fair Play DRM poistui. Vuonna 2010 mietitään onko DRM hyvä juttu kirjabisnekselle.

Laitteitakin tullut.

Nokian N95 julkaistiin 2007. Samana vuonna Apple julkaisi iPhonen ja moni asia muuttui. Google hyppäsi mukaan puhelinpeliin Androidilla 2008. Mihin katosi Sony-Ericsson? Jostain esiin nousivat Samsung ja HTC.

Ensimmäinen Kindle julkaistiin 2007. Nokia Booklet 3G näki päivänvalon 2009 ja iPad 2010.

Muutakin varmaan.

Seuraava Facebook ei ole vielä tullut Suomesta (linkki näköjään vie johonkin tyhmään arkistolukkoon [ymmärettävää, koska uudet jutut ovat ilmaisia ja vanha maksaa], mutta Googlen hakutuloksesta ekaa linkkiä klikkaamalla pääsee koko juttuun), tuskin tulee, koska seuraava ei ole Facebook (sellainenhan on jo) vaan jotain muuta. Muxlim tuli jo vuonna 2006. Angry Birds liiteli suureen suosioon 2010. Pajatzo tuli mutta vietiin saunan takse ja ammuttiin 2009. Aivan tuore, mutta hyvin lupaava tapaus on Shadow Cities (2010).

Entä mitä vielä muuta? Varmaan kaikenlaista – tämä on hyvin lyhyt ja suppeasta näkökulmasta kirjoitettu juttu (mä voi kaikkee tietää tai jaksa muistaa): kommentteihin saa heittää sen minkä näkee puuttuvaksi.

Noin kuukausi sitten avauduin Twitterissä musiikin ’esikatseluista’, tuosta 30 sekunnin nysästä.

A 30 sec snippet (a.k.a. preview) might be enough for the average pop tune of 3.5 mins, but it’s stupid & useless for songs over 5 mins.
–
@skrubu, 2 Oct

Oli kai joku muukin sitten ajatellut asiaa, koska tänään tuli vastaan asiaa koskeva uutinen.

Song previews for tracks over 2:30 will now be 90 seconds instead of 30 seconds in the iTunes Store.
–
GigaOM, The Apple Blog: iTunes Song Previews to Triple in Length to 90 Seconds, 3 Nov

Ihan kiva, kyllä, mutta ei se 90 sekuntiakaan oikein riitä, jos biisi on vähänkin pidempi (ja tuleekohan tuo voimaan koska, täällä ameriikan ulkopuolella?)

Onko netin kautta, ilmaiseksi tai rahaa vastaan, jaeltavissa musiikitiedostoissa oikeasti mitään eksklusiivista? Ei. Se on markkinointikikka – huono sellainen.

(Kuvassa siis Spotifyssä tarjolla olevaa iTunesin eksklusiivista musiikkia)

Tämä, Facebookissa monien suosittelema, kaimani Pekkalan Kun siirryin maksamaan musiikista kuukausimaksua muuttui myös suhtautumiseni teknologiaan -kolumni hs.fi:ssä listaa monia samoja asioita joita niin monet muut Spotifystä hullaantuneet ovat listanneet. Mutta koska en ole vieläkään vakuuttunut Spotifyn ylivoimaisuudesta ajattelin jauhaa tässä blogissa asiasta jonka valtamedia on jo nostanut esiin.

Spotifystä löytyy paljon musiikkia, kyllä, mutta ei läheskään kaikkea. Ainakaan kaikkea sitä mitä minä haluan kuunnella, koska lienen nirso tai mahdollisesti jopa aivan liian rajoittunut. Sitäpaitsi Spotify ei osaa soittaa kappaleita, jotka kuuluvat saumattomasti yhteen ilman, että biisien välissä olisi aina lyhyt tauko – asia, jolle pystyin tekemään jotain kun iTunes kärsi samasta idioottimaisuudesta, mutta jolle en voi mitään Spotifyn alaisuudessa.

Kun lopettaa maksamasta kuukausimaksua, ei enää pääse kiinni kaikkeen siihen mihin aikaisemmin pääsi. Kuukausimaksu, joka tässä tapauksessa on aika pieni, on ihmismielen kannalta aika mielenkiintoinen: vähällä maksulla (pieni paha) kokee saavansa todella paljon (iso hyvä), mutta maksamisen lopettaminen (pieni hyvä) tuo suhteettoman ison menetyksen (iso paha) sillä kaikki musiikkihan on periaatteessa jo tuntunut omalta, vaikka oikeastihan sitä on vain tottunut lainassa olevaan isoon musiikkivalikoimaan. En tiedä haluanko koukuttaa itseäni tällaiseen.

Spotifystä, vaikka maksaisit tunnollisesti kuukausimaksujasi, poistuu musiikkia ilman, että sinulle siitä kerrotaan. Et voi olla varma siitä, että diggaamasi musiikki on tarjolla tänään vaikka sitä eilen kuuntelitkin. Tämä on juuri niin sapettavaa, ettei kukkaroni nyörit löysene Spotifyn suuntaan.

Spotify on tavallaan kuin uudestaan keksitty lisenssimaksullinen radio joka muuttaa joidenkin ihmisten kulutustottumuksia, ja juuri kulutustottumuksistahan tässä kai loppujen lopuksi on kyse.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että Spotify on kiva lisä, etenkin ilmainen Spotify ja nimenomaan musiikin löytämiseen. Levykauppojen (netissä olevien) 30 sekunnin ’esikatselut’ eivät aina riitä antamaan musiikista oikeata kuvaa. Silloin tulee usein käytyä Spotifyn puolella tarkistamassa onko levy kuunneltavana. Jos on, niin hienoa. Jos ei, niin yleensä MySpacen puolelta löytyy jotain (ei yhtä elegantti ratkaisu, mutta usein parempi kuin sika ja säkki -menetelmä).

Ainakin toistaiseksi.

Tämä on jatkoa jutulle Parin euron heitto.

Sähköpostimies polki eilen inboxiin vastauskirjeen Help Deskiltä, otsikolla Ratkaisu palvelupyyntöön.

Kertoivat, että että luottokortin tiedot haetaan kahdesta eri kannasta. Sisäänkirjautumisen jälkeen näkyvällä sivulla tiedot tulevat ajantasaisesti Luottokunnan järjestelmästä ja Kortin tapahtumat -sivun tiedot tulevat pankin omasta kannasta. Tämä järjestely saattaa toisinaan näyttää eri summia eri sivuilla.

Kiitin vastauksesta, mutta huomautin, ettei se tarjonnut selitystä 1,98 euron heittoon sillä vaikka nollasin luotto-osuuden olivat molemmat summat muuttuneet maksetun määrän verran mutta heittoa oli kuitenkin samat 1,98 ja, että nimenomaan etusivulla oleva summa oli se joka näytti väärin (eli se tieto joka tulee Luottokunnalta). Pyysin Help Deskiä selvittämään mysteerin ja palaaman pikaisesti.

Tänään sain uuden ratkaisun.

Käy ilmi, että jostain syystä iTunes Store on viime kuussa tehnyt 1,98 euron varmennuksen kortiltani, mutta maksu onkin ollut vain 0,99 (ostinhan vain yhden biisin). Kyseinen varmennus on jäänyt ”roikkumaan” (lainausmerkit ovat Help Deskin käsialaa) verkkopankkiin ja poistuu sieltä kuulemma automaattisesti.

Tämä jälkimmäinen ratkaisu kuulostaa jo sen verran uskottavalta, että tyydyn siihen ja lopetan Help Deskin kiusaamisen, etenkin kun summat nyt täsmäävät ja vastaukset ovat tulleet ihan mukavan nopeasti.

En voi kuitenkaan olla ihmettelemättä, miten tuommoinen varmennus voi jäädä noin vaan ”roikkumaan” kortilleni usean viikon ajaksi. Systeemissä on jotain mätää.

Hei sinä! Just sinä siellä. Sä katsoit meidän näyteikkunaa. Se maksaa. Nää on kato meidän tavaroita tässä ikkunassa, ja ei ne siinä ole siinä huvin vuoksi. Mitä siitäkin tulisi jos jengi vaan katselis näitä tavaroita eivätkä koskaan mitään ostaisi? Häh? Niin. Ei menisi meillä hyvin. Ja mitä te sitten kattelisitte? Luontoa vai. Heh. Noni, lompakko auki nyt vaan. Toi sun vilkaisu kesti tallentavan videovalvonnan mukaan viis sekuntia, se olis viiskyt senttiä. Aika halpaa sanoisin. Kiitos paljon, tervetuloa uudest… mitä? Et koskaan enää vai? Hä, sehän on naisen sukupuolielin! Minun päässäni? En ymmärrä.

Of all of the efforts to collect performing-rights fees, few will likely be more controversial than trying to charge for 30-second samples.
–
Music publishers: iTunes not paying fair share, CNET News

(via)

Musiikkibisneksen äänitorvi Bilboard analysoi iTunes Storen huhtikuun alun hinnoittelumuutosta toukokuun alussa kertomalla, että hinnankorotus 99 sentistä 129 senttiin (k)ilahdutti kassaa yli 14 000 dollarilla ekstrafyrkkaa viikossa. Hyvin menee, sanovat Bilboardin näkemystä kannattavat.

Sitten on tietenkin niitä, jotka tulkitsevat lukuja toisella tavalla: Levy-yhtiöt menettävät rahaa uudella hinnoittelumallilla. Myynti sakkaa ja samalla myös tulot. Homma ei toimi, sanovat.

Mitään erityisen tarkkaa analyysia siitä miten kuukauden verran voimassa ollut uusi hinnoittelumalli oikeasti vaikuttaa myyntiin ja tuloihin ei kai voi vielä tehdä. Sen verran vaihtelevaa on musiikin myynti, olen antanut itselleni kertoa. On sesonkia ja hittiä ja vaikka mitä shittiä joka vaikuttaa. Ja tietenkin myös vaikuttajat musiikkibisneksen ulkopuolelta: Se, miten ja missä musiikkia kulutetaan, hankitaan tai tehdään – jota myös kulttuuriksi kutsutaan.

Meni myynti miten tahansa on voittajana koko hela hoidossa, jälleen kerran, se taho joka ylipäätään mahdollistaa musiikin digitaalisen myynnin.

Finally, many downloads bought elsewhere end up on iPods anyway. The iTunes Store profit is a bonus. As long as people keep buying iPods, Apple wins.
–
Apple a Day: You’ll get used to $1.29 songs at the iTunes Store