skrubu

Nyt on Blurbiin ilmestynyt mahdollisuus julkaista teoksia e-kirjana. Kyseessä näyttäisi olevan EPUB-formaatissa oleva pläjäys joka on tarkoitettu nimenomaan Apple iBooks -sovellukselle (kuten Blurb sanoo: ”ebook download for Apple® iBooks®”).

Kaikkea on kokeiltava (paitsi niitä kahta joita sanotaan ettei ole kokeiltava). Itselläni ei kuitenkaan ole lukulaitetta, enkä voi tarkistaa miltä sähköversiot kirjoistani näyttävät, siksi voin tässä tarjota oikeastaan vain sikaa säkissä: Kaikki Blurb-julkaisuni on nyt saatavilla e-kirjamuodossa! Hintahaitarin 1,99 – 2,99 EUR ei pitäisi päitänne huimauttaa.

Nyt myös e-kirjoina

Apple iTunes EULA thorugh Wordle.

Apple iTunes EULA

Huomasin tänään lähtiessäni ulos nauttimaan loistavasta talvipäivästä, että iPodin akussa ei hirveästi ollut virtaa jäljellä ja nappasin siksi reppuuni mukaan, joskus aikanaan hankkimani halvan, mutta ihan näppärän mikälie nobrand -iPodilaturin. Kun sitten tuli sopiva tauon paikka (eli soittimeni lakkasi soittamasta) tepastelin kahvilaan jossa tiesin olevan sähköä tarjolla.

(Tästä ei muuten ole hirveästi aikaa, kun valitsin kahvilani usein sen mukaan, että oliko siellä nettiä tarjolla vai ei, mutta nykyään [mobiilidata ja silleen] preferoin kahviloita jotka eivät nuukaile sähkön suhteen.)

Siinä sitten kaffetta hörpiskellessä iskin iPodilaturin seinään, kaapelin soittimeen ja… yllätyin. En ole tätä laturia käyttänyt kesällä hankkimani uuden iPodin kanssa, vasta kun nyt ja kuinkas kävi? Tietenkin näin: ”Charging is not supported with this accessory”. Ei voittoa, ingen vinst.

Mietin hetken hiljaa mielessäni kaikenlaista mitä en tässä viitsi toistaa, paitsi tämän: Onko tässä nyt joku Applen erityisplugijuttu jolla pakotetaan ostamaan lisää laitteita vai tunnistaako iPodi laturin esimerkiksi väärän muotoista sähköä syöttäväksi, sellaiseksi joka saattaisi rikkoa delikaatin elektroniikan soittimen sisuksista?

Oli miten oli, flaneeraukseni kauniissa talvisäässä ohjautui kahvin jälkeen, ympäristön ääniä kuunnellen, kohti monen muunkin suosimaa sunnuntaikohdetta, eli Verkkokauppa.comia. Ja miksipä ei? Ei minulla mitään muutakaan tiettyä määränpäätä ollut. Samalla voisin katsoa, millaisissa hinnoissa ovat autolaturit kännykälleni.

Kaupassa sitten kaapeleita ja latureita katsellessani pääni yläpuolelle, aivan kuten sarjakuvissa, syttyi valo, tosin hitaasti kuin energiasäästölamppu. Ajatusprosessiani voisi kuvailla näin: USB. USB? WTF, DERP: USB! OMG, USB, LOL!

Suomennettuna tuo tarkoittaa kutakuinkin sitä, että kännykkäni lataus hoituu USB:n kautta ja puhelimen mukana tuli pistorasiaan laitetettava USB-adapteri. Myös iPodin voi ladata USB:n kautta (tietenkin). Voisiko siis soittimen mukana tulleen USB-johdon iskeä puhelimen USB-adapteriin? Käy ilmi, kun pääsin kotiin kokeilemaan teoriaani, että voi. Kätevää (ja rahaa säästävää :) – en siis tarvitsekaan erillistä laturia iPodille. Näin helpottui myös joskus hankittavan autolaturin valinta: siinä pitää olla paikka USB-liittimelle (tai kahdelle).

Kuinkas en en ole tätä aikasemmin tajunnut? No siksi, että olen tottunut siihen, että joka laitteella on oma laturinsa. Kännykkä, kamera, partatrimmeri, mitäniitänyton… Ja kun sellaiseen tottuu niin sitten ei huomaa muutosta vaikka se pukeutuisi pari numeroa liian pieniin neonvihreisiin tangoihin ja tanssisi macareenaa nenän edessä. Jokohan Nokia muuten on, kuten Berliinin Web 2.0 Expossa vuonna 2007 niin lupailivat, siirtynyt kännyköissään USB-lataukseen?

Sataa. Vettä siis. Olen kuitenkin päättänyt kokeilla josko kuitenkin, ja lähden tepastelemaan kohti Helsingin keskustan kauppoja. Tiedän, että ovat vähiin käymässä, nuo kytkyttömät iPhonet. Kytkyttömät – hassu sana.

Ensimmäisenä vastaan tulee Elisan kauppa Kampissa. Jokunen asiakas. Minut huomataan ja saan palvelua.

- Onko iPhoneja, kysyn.
- Ei, vastaa myyjä.
- Onko muissa kaupoissa?
- Tuskin, täälläkään ei olla kolmeen viikkoon niitä nähty.

Kiitän. Jatkan matkaani.

1 x Elisa Shopit

Marssin läpi sateisen Narnikan ja tuotapikaa olen Forumin Elisa Shopitissa kysellen kytkyttömän perään.

- Onko iPhoneja, kysyn.
- Ei taida olla, vastaa myyjä ja käy tarkistamassa.

Kaapin tarkistus vahvistaa myyjän olettamuksen. Tietää kuitenkin kertoa, että Kaivopihan kauppa on saanut juuri lähetyksen iPhoneja. Niin hyvin siis tiesivät Kampissa.

Kiitän. Jatkan matkaani.

2 x Elisa Shopit

Päällystakki kosteana astun Kaivopihan kauppaan. Ruuhkaa. Jonoa. Otan jonotuslapun: 52. Nyt palvelemme: 38. Katselen hetken ympärilleni, tutustun tarjontaan. Elisa Vahti ja komentoliittymä – ei kai mitään mitä asiakas oikeasti näkee, mietin.

Nyt palvelemme -numero ei tunnu vaihtuvan. Kävelen nuoren myyjän luo ja keskeytän hänen televisionkatselunsa: Jos vaikka saisin vähän palvelua.

- Teillä kuulemma on iPhoneja, totean.
- Kyllä niitä on, jangsteri vastaa.
- Onko kolmekakkosia?
- En tiedä.

Lyhyt hiljainen hetki. Katsomme toisiamme. Sekunnin murto-osan ihailen kundin täydellisestä itseohjaantumattomuutta.

- Voitko tarkistaa, kysyn.
- Pieni hetki.

Katson hetken samaa ohjelmaa kuin myyjä (joka joutui yllättäen palvelutöihin). Television ruudulla urheilijat kaatuilevat. Huumoriako? Tuokin yksi puijottelumäessä rähmälleen ja liukuu maaliin. Huumoria se. Tavallaan. Kai.

- Ovat kaikki kuusitoista gigasia, kertoo myyjä palatessaan.

Kiitän. Jätän numerolapun 52 jonotuslappulaitteen päälle. Palvelevat yhä numeroa 38. En katso palasiko nuori myyjä takaisin television ääreen (Olikohan se työharjoittelija? Harjoituksen tarpeessa ehdottomasti.) Jatkan matkaani.

3 x Elisa Shopit

Eteläesplanadin kauppa on täysin tyhjä, lukuunottamatta tiskin takana kännykkäänsä räpläävää myyjää. Ravistan pipostani vedet ja siirryn tiskille.

- Onko iPhoneja, kysyn hymyillen sillä tiedän vastauksen jo.
- Ei ole, vastaa myyjä ilmeellä joka kertoo selvästi, että olen tänään noin miljoonas joka kysyy samaa asiaa.

Juttelemme hetken.

Kiitän. Astelen takaisin sateeseen.

4 x Elisa Shopit

Noin 5000 askelta kerääntynyt mittariin tästä rundistä tähän saakka. Ihan hyvin liikkumisen kannalta eikä rahaakaan kulunut. Ja kuten jouduin parille myyjällekin vakuttamaan, en suinkaan syytä Elisaa siitä, etteivät saa laitteita myytäväksi. Hyvin menevät kaupaksi, ja enemmänkin menisi.

Siinä sateessa tepastellessani tuli mieleen palveluidea. Siis sen lisäksi, että jos yhdessä Shopitissa tietäisivät, ihan oikeasti eivätkä vaan vetäisi oletuksia hihasta, mitä laitteita on missäkin kaupassa, olisi ihan kiva.

Elisan web- ja/tai mainostoimisto (en tiedä kuka tekee) tässä vinkki, käykääpäs myymässä operaattoriasiakkaallenne tällainen: Jonotuslista. Kun ei ole puhelimia kaupoissa saatavilla, niin voisin ilmoittaa Elisalle, verkon kautta tietenkin, että minulle kapula sitten kun niitä tulee, kiitos ja toimittakaa valitsemaani Shopittiin. Saan jonotusnumeron, esim 52. (saisinko ehkä numeron 39 jos olen Elisan tai Saunalahden asiakas?) Kun niitä Applen ihmevempeleitä isommalla muistimäärällä sitten viimeinkin tulee (tai joku esimerkiksi Mikkelin Shopitista löytää yhden jonka voisi myydä), saisin ilmoituksen, että nyt palvelemme numeroa 52, eli juuri Sinua! Hakisin luurin kivijalasta (jossa Elisalla tietenkin lisämyynnin paikka) ja eroaisin rahoistani tyytväisenä. Samalla Elisa saattaisi nähdä millainen laitteen kysyntä oikeasti on ja voisi laittaa Steven firmaan hiukan isomman erän tilaukseen.

Mutta meneväthän nuo kaupaksi muutenkin. Ehkä se on se mainosten voima. Kaikkien niiden mainosten jotka tälläkin hetkellä houkuttelevat ihmiset Elisan kauppoihin ostam… eiku… öö… Café Lasipalatsin savuporo-sieni-wrap oli oikein maukas.

Noin kuukausi sitten avauduin Twitterissä musiikin ’esikatseluista’, tuosta 30 sekunnin nysästä.

A 30 sec snippet (a.k.a. preview) might be enough for the average pop tune of 3.5 mins, but it’s stupid & useless for songs over 5 mins.
–
@skrubu, 2 Oct

Oli kai joku muukin sitten ajatellut asiaa, koska tänään tuli vastaan asiaa koskeva uutinen.

Song previews for tracks over 2:30 will now be 90 seconds instead of 30 seconds in the iTunes Store.
–
GigaOM, The Apple Blog: iTunes Song Previews to Triple in Length to 90 Seconds, 3 Nov

Ihan kiva, kyllä, mutta ei se 90 sekuntiakaan oikein riitä, jos biisi on vähänkin pidempi (ja tuleekohan tuo voimaan koska, täällä ameriikan ulkopuolella?)

Ensin se ihmelaite myy kuin häkää. Myy enemmän kuin yksikään elektroninen vimpain ennen sitä. Se on luonut uuden kodinelektroniikan tuotekategorian, josta on noin puolessa vuodessa tullut maanansa neljänneksi suurin.

Analyytikot arvioivat Applen iPad-myynnin ylittäneen jo kymmenen miljoonan kappaleen rajan.
–
Talouselämä, 15.10.2010: Ipad rikkoi ennätykset

Ollaan innossaan. Jee! Loistavaa. Kauha pettymys. Huonohan se onkin. Buu!

Taulutietokone iPadeja myytiin 4,19 miljoonaa kappaletta.
–
M&M, 19.10.2010: iPhone nosti Applea, iPad petti

Tässä on se mitä en oikein ymmärrä. Miten voi olla, vuodesta toiseen, että kun analyytikot ovat karmean väärässä, ei näille puolisokeille väärille oraakkeleille anneta piiskaa huonoista hihalyyseistä (ns. ’arviot’), vaan se yritys jonka tulevaisuutta oli yritetty tihrustella teelehdistä saa rangaistuksen.

Työstin esityksen eräälle asiakkaalle käyttäen Prezi.comin esitystyökalua ja ajattelin tässä jakaa kokemuksiani lyhyesti.

Prezi on Flash hyötykäytössä. Se on mukavan erilainen tapa rakentaa esityksiä. Ajattelutapa on eri kuin PowerPointissa tai Keynotessa (ja siksipä lopputulos on jännä), mutta omalla tavallaan helpompi: Kaikki näytettävä sisältö (kuvat, tekstit ja vaikka videot) kasataan canvakselle ja esitys rakennetaan määrittelemällä mitä ja missä järjestyksessä eri kohtia isosta kokonaisuudesta näytetään.

Alunperin Prezi on ollut vain selaimen kautta toimiva työkalu, mutta siitä on tehty Adobe Airin avulla myös työpöytäsovellus (jota minä olen käyttänyt ja johon perustan kokemukseni).

Täydellinen Prezi ei ole. Siinä on bugeja, epäloogisuuksia käyttöliittymässä sekä tekniikkaan liittyviä rajoitteita, mutta sen käyttö on kuitenkin helppoa.

Eniten hiuksia revin päästäni siksi, että undo ei palauttanut edellistä tekemääni muutosta vaan hyppäsi useamman askeleen taaksepäin. Jos esimerkiksi olin tuonut esitykseen kuvan jota vahingossa käänsin, ei undo palauttanut käyttööni kääntämätöntä kuvaa vaan jonkun kohdan jossa en edes vielä ollut edes tuonut kuvaa esitykseen. Vähitellen opin kuitenkin olemaan käyttämättä undota (joka on aivan hullua tietenkin).

Toinen harmittava ja työtä hidastuttava asia on heikko kirjasintuki. Prezissä on määrätty määrä tyylejä jotka määrittelevät kirjasimet ja värit (selitys löytyy täältä). Eli jos haluaa käyttää jotain erikoisempaa kirjasinta (esim. asiakkaan omaa kirjasintyyppiä) on joko tilattava erikoistyyli Preziltä ($450 kappale!) tai itse muunnettava teksti grafiikaksi (joka moninkertaistaa työmäärän kun tekstejä fiilataan ja fiilataan ja fiilataan). Jos grafiikkana olevan tekstin laadun haluaa pysyvän hyvänä, kannattaa käyttää vektorigrafiikkaa (bittikarttakuvat menevät hiukan röpöisiksi) ja koska työpöytä-Prezi ei syö muita verktoriformaatteja kuin Flash (swf) rajoittaa se käytettävien työkalujen määrää (itselläni oli Illustrator käytössä). Jos kelpuuttaa vaikka leipätekstiksi jonkun Prezin tarjoaman kirjasimen, pääsee lopputulokseen paljon kevyemmällä työtaakalla.

Mutta kuten jo sanoin, on itse esityksen rakentaminen kuitenkin helppoa. Ilman mitään sen kummempaa harjoittelua sain ihan mukavannäköistä jälkeä aikaiseksi. Kun ongelmia tuli, apu löytyi Prezin dokumentaatiosta.

Valmiista esityksestä voi tehdä itsenäisen ohjelman joka toimii niin mäkissä (app) kuin windowsissa (exe). Esityksen voi myös siirtää näytille prezi.comiin ja sieltä upottaa vaikka blogiin. Minä en kuitenkaan voi tähän laittaa tekemääni esitystä, kun ei ole asiakkaan lupaa, mutta Prezin sivuilta löytyy paljon esimerkkejä.

Prezistä voi myös tulostaa kätevästi PDF:n joka toimii esityksen karvalakkimallina, sellaista tarvittaessa (esimerkiksi paperilla jaettavana versiona). Omassa projektissani tuli kuitenkin tarve tehdä karvalakkimalli Prezi-esityksestä PowerPoint-muotoon (tekninen syy). Miten siis saisin sellaisen saisi aikaiseksi mahdollisimman vähäisellä käsityöllä (mäkillä, ilman Microsoftin ohjelmia)? Helpommin kuin mitä aluksi kuvittelin.

Esityksestä tehdyssä PDF:ssä oli 43 sivua. Haettuani vinkkejä Googlen avulla avasin Automatorin jolla PDF:stä sai tehtyä jokaisesta sivusta oman kuvan (action: PDF to images). Näin minulla oli 43 PDF-tiedostoa. Bridge-ohjelmalla pystyy käskyttämään Photoshoppia muuntamaan kuvat toiseen kuvamuotoon (Tools > Photoshop > Image Processor) ja sen avulla muunsin PDF-tiedostot JPG-tiedostoiksi samalla määritellen niiden kooksi 1200 x 900 px (sitä suurempia niiden ei tarvinnut olla). Automator osaa ohjata Keynote-ohjelmaa ja näin sain tehtyä jokaisesta JPG-kuvasta oman sivunsa yhteen Keynote-esitykseen (action: Get Specified Finder Items sekä Create Image Slide) jonka tallensin PowerPoint-muotoon (File > Export > PPT). Näin minulla oli myös PowerPoint-versio Prezi-esityksestä (hullua, toki, mutta tässä tapauksessa pakko).

Kaiken kaikkiaan kokemukseni Prezistä esitystyökaluna on positiivinen. Sillä voi kummasti piristää tunkkaisia ja tylsiä korporaatiopresentaatiota (tai kuten markkinointi- ja mainoshenkilö saattaisi sanoa: lisätä elämyksellisyyttä) mutta kuten kaikki efektit, myös Prezistä tulee tylsä jos sitä käyttää liikaa.

So I was at the movies, enjoying Rush: Beyond the Lighted Stage, when Steve presented a/the new iPhone. I’ve been reading… or rather, I haven’t been able to avoid reading commentary about this new gadget and now I feel like sharing my thoughts with the internets. Here goes:

iPhone? Look man, no multitasking, nobody will buy crap like that. Look at the tech specs for crying out loud, they said. In 2009 Apple sold nearly 21 million iPhones.

iPad? Who wants crippled crap like that? It’s not even a proper computer for crying out loud, they said. Now Apple sells 35000 of them every day. That’s 2 million in two months.

Video calls? Who cares? I made video calls with my Nokia, yeah take that Apple: NOKIA – from finland you know – three years ago, for crying out loud. Who needs video calls anymore?

We’ll see (accidental pun) how it goes.

(On the skeptical side: the video calls are over WiFi only at the moment and the past is not a predictor of the future.)