skrubu

Autolija, kun ystävällisesti hidastat tai pysähdyt antaen jalankulkijalle tilaa astua suojatielle, niin älä oleta, että jalankulkija näkee sinut, vaikka näkeekin auton. Tuulilasi usein heijastaa niin, ettei autoon näe. Usein näkee vain taivaan, kaupunkia tai mitälie jotain muuta kuin sen pienen parin sormen heilutuksesi jolla heiveröisesti kommunikoit ulkomaailmaan peltilehmäsi sisältä. Eli jos apostolin kyydillä matkaavat eivät heti sormiesi heilautuksen voimasta ryntää innoissaan suoraan siihen autosi eteen, ei se johdu siitä, etteikö tietä haluttaisi ylittää, vaan siitä, että viestisi on liian hento tullakseen huomatuksi. Tämä kannattaa pitää mielessä.

Joskus silloin kun minäkin auton omistin, ne eivät olleet sellaisia tietokonehärpäkkeitä kuin ovat nyt, vaan hyvinkin mekaanisia laitteita. Silloin oli niitä kavereita jotka osasivat vaihtaa Ladasta Fiatiin jonkun sähkövempainen niin, että oma punainen 127 taas mennä pörräsi kuin ei vikaa olisi koskaan ollutkaan. Tai vaihtaa jonkun muun osan (aina) kun tarvetta oli. Itse osasin perusasiat ja asentaa autoradion ja semmoista. Sitten oli niitä, ja on kai vieläkin, jotka tuskin osaavat tankata vaikka mennä pörräävät pitkin maanteitä ja kaupungin katuja nelipyöräisellään.

Tulinpa tuossa ajatelleeksi miten tietokoneiden ympärillä ihmiset ovat kuin autojen. Että on niitä jotka osaavat vaihtaa yhdestä koneesta toiseen jonkun palasen saadakseen vanhan pömpelin tai läppärin taas pöhisemään. Tai virittää jotain verkkoyhteyksiä kun tarvetta on. Itse osaan perusasiat ja vähän muutakin (olenhan ollut tietokoneen ratissa paljon pidempään kuin auton). Sitten on niitä jotka pörräävät pitkin Facebookkia ja YouTubea, mutta joilla sormi menee suuhun jos koneen akku pitäisi vaihtaa.

Same shit, different machine. Nörtti on nykyajan rasvanäppi.

Tuli mieleen tässä kerran, että ne menneisyyden tulevaisuuskuvat joissa autot (ja siksi myös ihmiset) lentelevät kuin linnut ympäri maapalloa, eivät ole oikeastaan hirveän väärin. Meillähän ei tietenkään ole lentäviä autoja, tuskin tulee olemaankaan, mutta jos ajattelee miten vahvasti kulttuuria ja ihmisten kanssakäyntiä muokkaava asia auto oli silloin kun kuviteltiin auton tulevaisuudessa lentävän, ja sitten miettii mikä tällä hetkellä muokkaa kulttuuria ja ihmisten kanssakäyntiä vahvasti, niin vaikka autot yhä kuluttavat tien pintaa on data/tieto/informaatio saanut siivet ja lähtenyt lentoon. Vaikka me itse emme siirry fyysisesti paikasta toiseen, ajatuksemme kyllä lentelevät vauhdikkaasti ympäri maapalloa.

Olen kuullut sanottavan, ettei auton käyttäminen analogioissa toimi. Esitän tässä osittain eriävän mielipiteen.

Analogiat ovat yleisesti ottaen vaikeita siksi, että niitä käytetäessä on ymmärrettävä kahden eri asian konsepti niin omasta kuin vastaanottajan näkökulmasta.

Autoanalogiat eivät oikeastaan ole sen erikoisempia tai vaikeampia kuin muutkaan analogiat, mutta niiden ongelmallisuus johtuu siitä, että niiden kuvitellaan olevan helppoja koska kaikki, ainakin periaatteessa, tietävät mikä auto on ja miten se toimii.

Auton on analogioissa oltava viestin vastaanottajalle hiukan tutumpi asia kuin se asia jota autoanalogialla yritetään selittää, mutta auto ei saa kuitenkaan olla viestin vastaanottajalle elämäntapa, peniksen jatke, harrastus tai esimerkiksi ammatti. Parasta lienee, ettei viestin vataanottaja juurikaan tiedä mitään autoista.

On tärkeä ymmärtää miten hyvin viestin vastaanottaja tuntee automaailmaa. Homma nimittäin menee reisille heti kun selittäjä tietää autoista yhtä paljon tai vähemmän kuin se jolle asiaa selitetään, koska silloin ei viestin vastaanottaja enää kykene ymmärtämään autoanalogian yleistystä ja näin vertaus selitettävään asiaan ei toimi.

Otan esimerkiksi äitini, jolle maintsin kerran vaihtaneeni kännykkään nopeamman internetliittymän.

Äitini – jolla ei ole ajokorttia ja joka ei tietääkseni ole koskaan ajanut autoa, mutta istuu kyllä kyydissä ja ymmärtää noin suurin piirtein autoista joitan yleistä (esim. mikä ratti ja mitä sillä tehdään ja että moottori on olemassa jne jne), mutta ei mitään vähnkään teknistä eikä varmasti mitään yksityiskohtaista (paitsi värin, joka hänelle on tärkeä asia) – loihe ihmettelemään, että miksi sen pitää nyt niin nopea olla ja eikö hitaampikin riittäisi.

Koska äitini ei ymmärrä mitään internetistä ja siitä puhuminen aiheuttaa usein akuutin informaatioylikuormituksen, päätin kuvailla asian hänelle käyttäen autoanalogiaa.

”No se on vähän sama juttu kun se, että te tulette autolla Helsinkiin. Voisittehan te ajaa pikkuteitä ja hurruutella papan autolla neljääkymppiä, mutta kuitenkin tulette aina moottoritietä pitkin paljon nopeammin, eller hur. Mitäpä sitä turhaan tuhlaamaan aikaa pelkkään odotteluun?”

Näin. Yksinkertaisia asioita, yksinkertaisesti esitettynä ilman teknisiä yksityiskohtia: Auto, tie, nopeus, odottelu.

Äitini ei vieläkään ymmärrä mitään internetistä tai yhtään sen enempää autoista, mutta ymmärtää kuitenkin jotain nopeuksista sekä odottelemisesta, sekä, ainakin jollain tavalla, miksi vaihdoin nopeampaan nettiyhteyteen.

Tänään, meilallessani erään tutun kanssa joka on tulossa autolla tänne (”helvettiin”, kuten meilissä luki ;) Kehä III:n ulkopuolelta, tuli mieleen, että mistä löytyy pysäköintipaikat kätevästi kerättynä yhteen verkkopalveluun?

Okei, keskustan parkkihallit löytyvät ihan Googlen itsensä kasaamasta tiedosta, mutta niiden aukioloajat eivät juurikaan. Ja missä muut pysäköintialueet?

Siksipä hyödyllinen verkkopalvelu, jonka voisi toteuttaa samaan tyyliin kuin Eat.fi (loistava ja hyödyllinen palvelu kaikille meille jotka joskus syövät, ja toisinaan myös juovat, jotain) voisi olla esimerkiksi: Parkkipaikat.fi (osoite on tätä kirjoittaessa vapaa).

Loistavaahan olisi jos parkkihalleista saisi aukioloaikoijen lisäksi myös ajantasatietoa vapaista parkkipaikoista. Ehkä jopa mainoksia palveluista (ansaintamalli?).

Kadunvarsista ja muista paikoista voisi olla tariffi- ja muut tiedot (pysähtymis- ja pysäköintikiellot, niiden kellonajat sekä asukaspysäköintivyöhykkeet). Ja jos kaupungin tiedotus olisi järkevässä kuosissa, mukaan voisi liittää katujen auraukset ja muut tapahtumat jotka muuttavat normaaleja paikoituskäytäntöjä. Eikä pidä unohtaa saavutettavuutta kuten inva-pysäköintilupapaikat ja liikuntavammaisille sopivat parkkipaikat (tai esim. parkkihallien hissit).

Entä ne kaikki parkkipaikat keskustan ulkopuolella, tuolla pidemmällä, joista pääsee julkisilla keskustaan? Niidenhän pitäisi löytyä palvelusta myös ja tietenkin myös yhteysliikenteen aikataulut ja poikkeustiedot (yhteistyötä HSL:n kanssa?).

Liikennetieto olisi varmaan myös mukava lisä, ruuhkat ja sensemmoset. Eikä sisältöä tietenkään tarvitse tai edes kannata rajoittaa vain Helsinkiin.

Jos tiedot olisivat järkevässä muodossa, voisi parkkipaikkatiedot siirtää esimerkiksi GPS-laitteeseen. Ja tuosta saisi muuten myös killeriapplikaation iPhonelle (siihen mukaan esim. ”lappuliisoja täällä juuri nyt” -painike). Ja tottahan palvelun pitää tarjota API jotta kerättyä tietoa voi käyttää kätevästi muuallakin.

Nyt vaan pitää odotella, että joku polkasee tuollaisen pystyyn.

Puh… (hmm? uskaltaako tuota onomatopoeettista sanaa [onko se onomatopoeettinen? mielestäni kyllä] käyttää? Sehän on TM. Kohta on mikkihiiripoliisi paikalla. Ehkä vaihdan, eli…) Huh. Mikä lama? Lama-schlama. Tuntuu siltä, ettei tässä työkiireiltä ole aikaa kirjoitella blogiin, kiittää saadusta tunnustuksesta. Kiitos Mari (en kuitenkaan ajatellut jakaa sitä eteenpäin). Ehdin hädin tuskin lukemaan, eiku selamaan, eiku merkitsemään luetuiksi GReaderiin keräämiäni syötteitä. Ja nyt kun TED näyttää levittävän levittämisen arvoisia ideoitaan kahta hirveämpään tahtiin, en ehdi niitäkään katselemaan (en kuitenkaan merkitse niitä luetuiksi/katsotuiksi, sen verran hyvää kamaa). Jää käymättä keikoilla, joita kehutaan. Kirjoja ehdin kuunnella. Seth Godinin uusin oli hyvä, kuten myös Gary Marcusin Kluge. Valokuvia olen saanut verkkoon ja paperille (niistä myöhemmin). Asiaa olisi, mutta ehkä viikonlopuna ehtisi vähän kirjoittelemaan.

Onko muuten kukaan muu sitä mieltä, että telkussa pyörivät automainokset ovat nykyään yhtä tylsiä ja mitäänsanomattomia kuin hiusväri tai- tamponimainokset? Automainoksista on kadonnut mynä.

Näin auton jonka rekisterikilvessä luki REO. Minulle tuli mieleen Speedwagon, vaikka tajusin, että kyseessä oli Lada.

Tätä on liikkeellä blogeissa taas: Katsotaan millä hakutermeillä joku päätynyt blogiin (esimerkiksi). Kävinpä minäkin katsomassa. Joskus katsoin useinkin. Nykyään harvoin.

”autoradion tehdasasetusten palauttaminen”

No tuota, en ole omistanut autoa sitten vuoden 1989, joten autoradiot eivät oikein ole alaani. Olihan minulla silloin Fiat 127:ssani tietenkin autoradio, se maksoi varmaan noin neljänneksen siitä mitä auto. Ei mikään erikoinen radio, eli aika halpa auto.

Auton ostin kaverilta vähän sen jälkeen kun kotiuduin armeijasta. Olin työnetsinnässä löytänyt itselleni mielestäni mieleisen työpaikan Fazerin suklaatehtaassa suklaantekijänä. Sinne päästäkseni tarvitsin auton. Kävipä kuitenkin niin, että ensimmäisen työpäivän aamuna Fiat ei lähtenyt käyntiin. Soitin Fazerille, josta sanottiin, että eipä tarvitse tulla paikalle ollenkaan.

Työvoimatoistosta sanottiin että auto ei oikeasti ole syy olla menemättä töihin, mutta antoivat minulle kuitenkin viikon aikaa hakea uusia töitä. Pienen etsinnän jälkeen olin jo menossa Sipoon kunnalle kartanpiirtäjäksi, kun paikallinen kodinkoneliike palkkasi minut tarjoamalla kuukausipalkaksi sata markkaa enemmän kuin kunta. Mitäköhän minusta olisi tullut jos olisin valinnut kartanpiirtäjän viran? Ainakin olisin maksanut enemmän autoradiostani, sillä hankin sen tietenkin nettohintaan liikkeestä jossa olin töissä.

Omistin auton ja radion kesän yli. Sillä tuli ajeltua esimerkiksi Lahden suurhalliin kuuntelemaan Pink Floydia kesäkuun kymmenentenä. Oli minulla kyllä liput Floydin seuraavankin kiertueen Suomen keikalle (taisi olla 1994), mutta eivät sitten tulleet. Peruivat. Soittivat Ruotsissa. En mennyt. Harmitti.

Niin, Fiatilla ajoin muutakin. Paljonkin. Ihmeen hyvin Fiiu kesti sen kesän. Vaikka olihan siinä kaikenlaista vikaa. Kuten se, kun moottoritiellä yllättäen ratti rupesi tärisemään mielettömästi. Siiryin pienemälle tielle ajelemaan hitaammin ja kun kurvasin kaverin kotipihalle, auton vasen etuosa romahti alas ja matka pysähtyi siihen. En muista mistä oli kyse, tai en osaa oikeita termejä, mutta joku etuakselin nivelsysteemijuttuhärpätin siinä petti, oli kulunut loppuun. Onneksi ei kuitenkaan moottoritiellä kovemmassa vauhdissa.

Radio, joka kai oli merkiltään JVC, kuitenkin toimi oikein hienosti. Toisinaan se kohisi, mutta se kuuluu analogiradion ominaisuuksiin. En muistaakseni joutunut koskaan palauttamaan siihen tehdasasetuksia. Ei siinä ollut mitään sellaista että olisi edes tarvinnut nollata laitetta.

Kun sitten syksymmällä möin auton pois, kärsi seuraava omistaja heti oston jälkeisellä viikolla bensaletkun katkeamisen. Ja myöhemmin vähän muitakin ongelmia.

En enää edes muista auton rekkaria. Mutta niistä hakutermeistähän tässä oikeastaan pitikin olla asiaa.

”80 luvun verkkarit”

Yhdellä luokkakaverilla oli joskus 80-luvulla silloin muodissa olleet Adidaksen verkkarit – tummansiniset, valkoinen raita reiden ulkolaidassa – ja lakeerikengät. Outo yhdistelmä. Mutta koska en ollut tuolloinkaan erityisen urheilullinen, en osaa 80-luvun verkkareista oikeastaan mitään sanoa, paitsi sen että ne eivät ehkä olleet erityisen bling-bling verrattuna nykymuotiin.

”mitä kirjoitan kun kirjoitan runoa”

Runoa?

”miksi televisio kohisee”

Kohina on tie mystiseen, pelottavaan ja usein aika väkivaltaiseen henkimaailmaan. Tämän todistaa useampikin kauhuelokuva. Meitä kuitenkin hämätään Oikealla Totuudella™ joka väittää analogisissa vastaanottimissa kohinan johtuvan siitä, että vastaanotettu signaali ei ole järjestetty vastaanottimen ymmärtämään muotoon, tai jotain sellaista. Radio toimii samalla tavalla (analogiradiot, esim. autoradiot vuonna 1989). Digiradiot eivät kohise ja digitelkut näyttävät usein kohinan sijaan sinistä tai mustaa ruutua kohinan sijaan – se on oikeasti aika paljon mukavampaa korville ja silmille. Ja se myös vaikeuttaa meidän ulottuvuuden ja henkimaailman välistä liikennettä.

”sopiva taustavalo television katseluun”

Mummo- ja vaarivainaalla oli, vielä eläessään, televisio jossa oli hipaisukytkimet ja taustavalo. Hipaisukytkimet oli kiva juttu kun olin pieni. Niin oli kyllä mikä tahansa tekninen vempain. Olen kai aina ollut enemmän tai vähemmän kiinnostunut erilaisista käyttöliittymätoteutuksista, ymmärtämättä kuitenkaan aina, että kyseessä on käyttöliittymä. Eksoottista oli se, kun jotain napsautti, painoi tai hipaisi, jokin muu asia muuttui.

Mutta siis se mummolan televisio. Siinä oli taustavalo. Aika edistyksellistä 70-luvulla, vaikka kyseessä oli vain laitteen taakse kiinnitetystä pienestä kynttilälampusta. Oli tärkeätä, painottivat isovanhemmat aina, että valo sytytetään televisiota katsellessa. En tajunnut miksi, tuskin hekään, mutta näin aina siten tehtiin. Ehkä kauppias oli opettanut tekemään niin, kodinkoneliikkeissä kun joskus on tapana painottaa laitteen myyntivaltteja. Ehkä valo vähensi mahdollisia kohinasta aiheutuvia kummitusongelmia? Siinä olisi isovanhemmilla ollut selittämistä jos lapsenlapset olisivat kadonneet television kohinaan.

Nykyään kai on jotain digitelkkuja joissa on jotenkin erikoisen cool taustavalohärpätinsysteemi. Niistä en kuitenkaan mitään tiedä. Ehkä se on moderni versio kynttilälampusta joka syttyy itsestään ja antaa mielikuvan paremmasta kuvasta. Tiedä häntä.

”milloin englanniksi”

Varmaan silloin kun sen näkee tarpeelliseksi viestin perille saamisessa. Japanissa on (tai ainakin joskus oli) todella coolia ympätä hiukan englantia mainoksiin, joten sekin voi olla syy käyttää englantia.

”kun kirjaimet katoavat”

Silloin erin vaik sa v p. Mu oko i..an d h Välimerkit k.itenk.n e?

”ingman rasvaton maito maistuu pahalle”

Aha. Eikö kaikki rasvaton maito, riippumatta tuottajasta, maistu kalkkivedelle?

Kaikkein hauskinta hupia hakutermien katselussa on kuitenkin löytää omia tekstejä, joiden olemassaoloa ei enää muistakaan. Kuten Om vardagar samt annat grått och tråkigt eller Makkaralaulu. Kaikkea sitä joskus… Mutta kuka oikeasti hakee sanaa makkaralaulu?