skrubu

Tämän blogin kommenttihajulukkoon jäi viime vuonna sellaiset 10151 spämmiä. Keskimäärin 59 per kaksi päivää (käyttämäni Spam Karma raportoi 2 päivän välein), eli noin 1,2 kertaa tunnissa koko vuoden ajan yritettiin tänne tunkea viagra-, seksilelu-, pidennys-, laihdutus- ja mitälie kellokauppa- ja seuranhakuviestejä. Tai sitten vaan testattiin josko viestit pääsevät läpi.

Eniten yrityksiä per 2 päivää oli 6. – 7.5. jolloin 551 roskaviestiä ei nähnyt päivänvaloa. Hiljaisin hetki, vain kymmenellä yrityksellä, oli 12. – 13.2.

Jotain moskaa pääsi joskus ihan kommentteihin asti, mutta koska en oikein edes kunnolla muista mitä sieltä roiskahteli, kuittaan sen sanomalla, että ihan tarpeeksi hyvin pysyy (automaattinen) skeida poissa kommenteista.

Lopuksi vielä hiukan dadaa palkkeina (huom. suuntaa-antava).

Loppuvuodesta oli hiukan rauhallisempaa.

Mari vinkkasi, että pohdiskeluani valokuvanäyttelyn verotusdilemmasta yksityishenkilön näkökulmasta, on lainattu Taide-lehden numeroon 4-11 (tuorein tätä kirjoittaessani). Ja siellähän se on Raisa Jäntin (joka ymmärtääkseni pitää blogia Nokkonen) blogikatsauksessa, jossa myös Maria lainataan. Kiva.

Siinä se.

Tästä blogista tuskin koskaan mitään muotiblogia tulee, mutta nuorekkaassa hengessä ajattelin muotiblogauttaa mitä fantsua mulla on päällä just ny (tai oli tossa aamummalla, eilen).

Tää on tämmönen mukavan kotoinen ihq oloasu. <3

Paidan hankin The Flower Kingsien keikalta toukokuun lopulla 2004. Eli ei ihan tuore hankinta (ja silloinkin jo vähän vanha, ku siinä on vuoden 2003 Euroopan kiertueen kuva), mutta hei, hyvät paidat kestää ja kestää. Eikä tää nyt yleensä oo käytössä silleen kaupungilla ollessa, vaan kotona lähinnä. Tai aluspaitana.

Housut ovat aidot Black Horset. Tosi äijät. Mulla ei oo mitään havaintoa koska tai mistä nää on hankittu. Ovat olleet kyllä pitkään mukana. Muistaakseni ainakin jo jollain laskettelukeikalla lapissa 2001 (vai oliko se 2000?), enkä silloin niitä kyllä hankkinu. Eli tosi vanhat on. Mutta hei, hyvät kalsarit kestää ja kestää, etenkin pitkät kun niille ei ole tarvetta kuin tosi kylminä päivinä.

Jaloissa on tosi lämpimät Shepherd sisätossut, aitoa lammasta (från Sverige). Nää on ihan äskettäin hankittu, varmaan ei enempää kuin pari kolme talvea sitten kun tuntui siltä, ettei kämppää saa millään lämpimäksi eikä koko ajan voinu seisoskella vessan lattialämmön syleilyssä. Keskustan Sokoksesta ostin. Hintaa en muista. Mutta hyvät on tossut.

Lopuksi kuvasarja siitä, kun setä yritti poseerata muotiblogiteinimäisesti ihqussa oloasussaan, mutta onnistui näyttämään lähinnä vain hassulta.

Kamera rakastaa sua!

Tänään on se päivä joka skrubu.net blogin syntymäpäiväksi lasketaan: Kuusi vuotta tuli täyteen.

Sen kunniaksi julkaisen työn alla olevasta projektista (josta on tuleman vuoden 2011 poikamieskalenteri) kuvan jonka ideoin ja toteutin juuri tänään. Oli sen verran kiva valo aamulla, että lopputulos, vaikka ei ole ihan se mitä olin ajatellut, sisältää kaiken sen mitä halusin, ehkä jopa hiukan ytimekkäämmin kuin olin ajatellut.

Vaikka bloggaaminen (kyllä, kahdella geellä) ei ehkä enää ole yhtä kova hitti kuin pari hetkeä sitten (vielä kun minä olin nuorempi enkä niin komea kuin nyt ja kun facebookit, twitterit ja sensemmoiset vielä käyttivät vaippoja tai tuskin edes olivat pilkahduksia nörttivanhempiensa monitoreiden kulmissa) en voi olla huomaamatta yhtä pientä eroa nykyhetkessä siihen menneisyyteen jossa, tarinoiden mukaan, oli olemassa, jonkin verran debattia aiheuttanut, bloggaajien sisäpiiri, sillä siinä hetkessä, joka näin ohiajettuna näyttää, takaikkunasta katseltuna, haalistuneemmalta kuin värivalokuva 70-luvulta, oli jotain jonka olemassaoloa en ole juurikaan noteerannut paria poikkeusta lukuunottamatta, omassani tai yhdessäkään seuraamistani blogeista (joita on aika paljon) vähään aikaan (ainakaan erityisen selkeästi tai kuten tämän lauseen loppu paljastaa: huuruisesti) mutta joka oli, ainakin lukevalle yleisölle (ehkä etenkin sisäpiirille?) oivaa viihdettä ja kirjoittajalleen antautumista kontrolloimattomuuden vietäväksi, poistamismahdollisuuden (jota harvemmin käytettiin) suomalla turvalla, tietenkin: Kännibloggaaminen.

Ja tähän perään jotain muuta.

Oli joskus aika, kun tuli seurattua oman saitin analytiikkaa silmä kovana koko ajan. Nykyään kun analytiikan luvut eivät tunnu hirveästi muuttuvan, eikä blogikaan päivity yhtä tiheään kuin silloin joskus, on motivaatio ehkä hiukan heikko päivittäiseen tai edes viikoittaiseen mittareiden tarkastukseen. Kiva tietenkin silloin tällöin katsella miten jutut vetävät paikalle porukkaa.

Ykkösenä on monen vuoden ajan ollut tekemäni testin tulos, se tuntuu kiinnostavan yllättävän monia. Tämän syksyn aikana tuo juttu on kuitenkin jäänyt esimerkiksi poikamieskalenterin (joko olet hankkinut sen?) ja kiintolevyongelmien jalkoihin.

Eilen kun Oindex ilmoitti, että viikon 49 tiedot ovat nähtävillä, kävin siellä tapani mukaan katsomassa missä Skrubu luuraa. Yllätyksekseni blogini luurasi 325 % nousulla sijalla 190! Mitä oli tapahtunut?

Olin kyllä viime viikolla huomannut Google-ruutukaappaukseni kirvoittaneen jokusen uuden kommentin ja spämmi-trackbackin, mutta en ollut ajatellut asiaa sen enempää. Nyt huomasin, että tähän yhteen juttuun oli iso ryysis 3.12. Viittavina sivustoina löytyy esimerkiksi Googlen virallinen blogi vaikka en millään löydä sieltä linkkiä Skrubuun, outoa. No, kyseessä oli (muualta löytyneiden linkkien mukaan) kuitenkin Googlen uutinen näyttää haun etusivulla aluksi vain logo, hakukenttä ja painikkeet.

Kaikenlaista sitä näköjään… Ehkä pitäisi kirjoitella enemmän englanniksi. Ja ruutukaapata Googlea useammin :)

Kun nyt kävin katselemassa niin voin tähän listata viimeisen kuukauden ajalta suosituimmat hakufraasti jolla tänne on löydetty (näistä käy ilmi, miksi testitulos yli neljän vuoden takaa on niin suosittu).

1. wd drive manager
2. herätysvalo
3. the wettest place on earth
4. what is the wettest place on earth
5. blog
6. http://skrubu.net/2009/10/07/the-day-google-was-blank/
7. vaikeita kysymyksiä
8. where is the wettest place on earth
9. oma kirja
10. skrubu

Joskus aikanaan hakufraasilistassa oli hillittömän hauskoja ja outoja juttuja. Nykyään samainen lista tuntuu olevan täynnä ihan järkeenkäypää tavaraa, ainakin suurimmalta osaltaan. Oudoin tänne viimeisen kuukauden aikana liikennettä ohjannut haku lienee google tvtropes opposite sex clone. Kävi kerran, katsoi viisi sivua 3 minuutin ja 50 sekunnin ajan.

Samalla tuli muuten tarkistettua kuvablogista, että tämä on kerännyt viimeisen kuukauden aikana eniten käyntejä ja että yksi kuva on näköjään viety johonkin toiseen kuvablogiin (mutta koska sieltä on linkki takaisin kotiin, eikä kuvaa ole hotlinkattu‚ en jaksa välittää).

Muistaako joku sen maailman tylsimmän blogin joka taisi oli aktiivisimmillaan vuosina 2003 – 2004? Se oli vallan mainio blogi(-parodia, olin ymmärtävinäni siihen aikaan) lyhyine juttuineen jotka keräsivät paljon kommentteja:

I opened a drawer by pulling it towards me. I picked up the object I needed and removed it from the drawer. Having done so I pushed the drawer with my hand, thus closing it.

Tulipa tuo vaan mieleen kun tajusin Facebookin nykymuodossaan olevan aivan saman, vaikkakin hiukan eri tavalla tarjoiltuna.

Sitä minä vaan oikeastaan tässä, että maailman tylsin blogi oli joskus selvästi edellä aikaansa.

Luulin blogin lopettaneen, mutta pienellä etsinnällä löysin sen siirrettynä omaan domainiin WordPress-alustalle. Kaiken lisäksi blogi on päivittynyt tämän vuoden heinäkuussa kahdella jutulla, ensimmäisen kerran sitten vuoden 2006. Ja kommentoijat ovat löytäneet sen myös. Taidan laittaa seurantaan.

Kesäkuun 21. päivä Kiilablogi ohjasi minut Kotus-blogiin. Kiinnostuin. Olisin halunnut ottaa Kotuksen blogijutut seurantaan Google Readeriin. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä Kotus-blogista puuttuu syöte.

Tein kaksi asiaa.

Ensin annoin Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselle palautetta. Kehuin blogia ja ilmoitin kaipaavani blogin seuraamista helpottavaa syötettä. Samalla ilmaisin myös toiveeni vastaavasta blogista ruotsiksi, olettaen sen olevan vaikeammin toteutettavissa.

Sitten lisäsin Kotus-blogin Delicious-linkkeihini kommentilla ”Muuten kiva, vaan eivät valitettavasti tarjoa sisältösyötettä.”

Mitä tapahtui?

Saman päivän aikana Aki huomasi kommenttini Deliciouksessa ja julkaisi Kotus-blogille syötteen jossa on juttujen otsikot ja ingressit sekä tietenkin linkit juttuihin. Koska Delicious-linkkini näkyvät myös Twitterissä, sain 22. päivä viestin, että ttso oli myös tehnyt oman syötteen Kotus-blogista. Tässä versiossa oli myös juttujen sisältö.

Alle vuorokaudessa oli tarjolla jo kaksi syötettä Kotus-blogista.

Kesäkuun 29. päivänä, kun olin seurannut Kotus-blogia Google Readerilla jo viikon, sain Kotukselta vastineen palautteeseeni. Kiittivät ja kertoivat, että ”alustava selvitys” syötteestä on tehty jo ennen blogin julkaisemista, mutta ”asian käsittely” ja ”rss:n tilaus” siirtynee loppukesään lomien vuoksi.

Kuulostaa kalliilta, oli ensimmäinen ajatus joka kävi mielessäni luettuani vastineen, mutta kai virallisten tahojen on tehtävä asiat virallisesti ja virallisella tavalla. Varmaankin myös virallisin hinnoin, vaikka internetissä on vaikka millä mitalla hyviä ilmaisia palveluja joilla asiat voi tehdä nopeammin ja halvemmin.

Toinen ajatus oli se, miten mielestäni blogille ensisijaisen tärkeätä on näkyä. Mitä järkeä on julkaista sisältöä jos sitä ei juurikaan mistään löydä, jos blogia ei näy? Pöytälaatikkobloggaus voi olla hyvinkin terapeuttista, mutta sellainen tuskin ajaa asiantuntijalaitoksen etua. Siksi juuri syötteet ovat blogin tärkein ominaisuus ja niiden pitäisi olla toiminnassa jo ennen kuin kukaan syöttää sisältöä blogiin.

Ja lopuksi, kuten olin hiukan epäillyt, vastineesta käy ilmi, että ruotsinkielistä Kotus-blogia tuskin tulemme näkemään. Kun ei ole resursseja, ei ole resursseja. Harmi. Mutta niinhän se on, ettei sisällön tuotantoa vaan voi samalla tavalla automatisoida kuin jakelua.