Jutut avainsanalla: blogit


Ei mitään kummempaa

pni • 6.4.2010, 17.53

SchizoBlog heitti hanskat naulaan ja sanoi moi vaan kaikille.

Kuten Tomi olen minäkin toisinaan miettinyt, josko tämän nyt lopettaisi, mutta kuten Tomi: En ole.

Kuitenkin aloitettujen ja kesken jääneiden kirjoitusten määrä tuntuu kasvavan ja kasvavan. On pieniä ajatuksia yhdestä jos toisesta. Sellaisia joista voisi kasvaa isompia juttuja. Vähän liian isoja juttuja, että jaksaisin niihin panostaa. Tuntuu siltä, ettei muulta tekemiseltä oikein ehdi.

Ennen oli helpompaa. Kaikki kelpasi julkaistavaksi. Vaan itsepä sitä on rimaansa nostanut. Voisikohan blogijuttujakin downshiftata?


Havinaa

pni • 31.8.2009, 11.37

Kaksi asiaa joissa on havaittavissa havinaa: Historia ja puiden lehdet.

Kasassa kasataan (heh heh) listaa Suomalaisten blogien ensimmäisistä merkinnöistä. Siinä on havinaa. Havinaa, sanon minä.

Ja sitten on ne puut lehtineen. Näin kun saapuu syys, pitänee, yllättävän matalalla profiililla näkynyttä, bloggaajien syystapamaamista (myös lärvikirjan puolella) tuoda näkyville. Muistuttaa kaikkia (sinuakin, kyllä – juuri sinua!), että kun syksyn lehdet havisevat (tai haisevat, tai ovat nyt muuten vaan mustia ja niljaisia etenkin jos sataa paljon. Ja varmaan saattaa sataakin. Miksei sataisi. Onhan nyt syksy), on Weeruskassa lauantaina 5.9. ihan toinen meininki (se on siis tämän viikon lauantai, ei hamassa/havisevassa tulevaisuudessa. Voiko tulevaisuus havista? Black, black, crawl on your hands and knees to your impending doom! Tai jotain.).


Olemme, mutta katoamme?

pni • 27.12.2008, 00.54

Jotenkin vuoden 2008 lopun trendinä vaikuttaa olevan blogien kuoleman manaaminen. Että tähän tämä nyt loppuisi.

Kuitenkin mielestäni on hupaisaa lukea väiteteitä blogien kuolemasta erinäisistä blogeista. Miksi joku, joka väittää blogien olevan kuolleita, kirjoittaa asiasta blogiin? Eikö se ole jotenkin paradoksaalista? Toisaalta, mihin muualle nämä blogikuoleman korppikotkat voisivat kirjoittaa?

Hassu tilanne.


Elämää kuoleman jälkeen

pni • 5.10.2008, 14.09

”Suomessa bloggaamisen edelläkävijöihin lukeutunut Alex Nieminen on ehtinyt jo lopettaa bloginsa”, muistatteko? Blogi on kuollut, sanottiin. Osa varmaan muistaa. Siitä on aika tasan parikymmentä päivää vaille kolme vuotta.

Itselleni tuo tuli mieleen kun useammastakin paikasta on tullut vastaan tietoa Uudesta uudelleensyntymisestä. Seurantaan meni. Meni myös tuo Tikan blogi.


Prööt!

pni • 3.9.2008, 13.56

Jaha. Aivopierusta ei ole siis vain hajuhaittaa, vaan se näyttää jättävän kohta ihan ruskean jäljenkin.

Lopullinen mietintöteksti paljastaa, että kovasta kritiikistä huolimatta Mikko ja EU-parlamentin kulttuurikomitea eivät ole vieläkään luopuneet halustaan kontrolloida vapaata ei-kaupallista kansalaisjournalismia edustavaa blogosfääriä.

Piraattiliitto: Blogien kontrollihanke etenee EU:ssa

Ihan mielenkiintoinen kirjoitus Piraattiliitolla.

Päivitys: Kas, EU:n sossut vastustavat Marianne Mikon aivopierua. Hienoa!


Eikö vakuuta?

pni • 26.8.2008, 23.00

Vai että Facebook ei vakuuta suomalaista shoppailijaa?

Eniten nojataan keskustelupalstoihin ja hintavertailusivustoihin, kun taas Facebookista, tai MySpacesta ei juuri etsitä tukea ostopäätökselle. Sama pätee blogeihin.

Yllätys? No ei. Ajatelkaa asiaa näin. Jos on hakemassa tukea ostopäätökselleen niin kuinka usein sitä törmää Facebookkiin tai MySpaceen? Toisinaan? Aika harvoin? Ei todellakaan, vaan todella harvoin. Ne kun eivät vaan ole sellaisia palveluita joista löytyy sisältöä joka avittaa ostopäätöksen tekemistä. Ei sillä ole mitään väliä onko Facebook esiintynyt paljon mediassa tai ei.

Ei kai kukaan käy urheilutapahtumissa hakemassa tukea ostopäätökseensä, vaikka urheilu onkin ollut viimeaikoina paljon esillä mediassa? Entä minkä johtopäätöksen siitä voi vetää?

Ja mitä blogeihin tulee… no, siitä kirjoitinkin jo alkuvuodesta.

(Kauppalehden palvelusta löytyy muuten alkuperäinen lehdistötiedote.)


Pränikkää pukkaa

pni • 18.7.2008, 12.00

pränikkäKyse ei ole siitä ettenkö arvostaisi, arvostanhan minä, vaan koska en ole erilaisten präniköiden ja ketjukirjemäisten blogijuttujen iso ystävä, en ole saanut aikaiseksi kiittää täällä saamastani tunnustuksesta. Iso kiitos Mika ja Benrope. Nyt pitäisi sitten listata sen seitsemän blogia jotka ovat pränikän arvoisia. Mietin.

Kerron tässä miettiessäni jutun.

Joskus aikanaan – tiedättekö: silloin kun minä olin nuori :) – joku taho (en muista millään, että kuka) harrasti arpojen lähettämistä ihmisille. Tällainen kirjekuori tuli luukusta pyytämättä ja sisälsi viiden arvan ohella selityksen siitä miten piti toimia. Olikohan se nyt niin, että arvat piti myydä (tai ostaa itse) ja sitten jotenkin tilittää rahat takaisin sille joka arvat oli lähettänyt, jos arpoja jäi yli niin ne pyydettiin myös lähettämään takaisin. Päävoittona oli aina jotain messevää, ja muutenkin voittoja luvattiin aika paljon (kuten arvonnoissa useasti on).

Vanhempani, jotka olivat hyvin rehellistä väkeä (ja ovat vieläkin), tällaisen kirjeen saapuessa seurasivat annettuja ohjeita sen kummemmin niitä kyseenalaistamatta. Eivät koskaan myyneet arpoja, mutta laittoivat ne asialliset kirjekuoreen ja lähettivät takaisin (liekö siinä itse joutunut maksamaan palautuskirjeen postimerkin?).

Mistä lie rekisteristä repivät ihmisten osoitteita, mutta jossain vaiheessa itsellenikin rupesi tulemaan näitä kirjeitä (lähetettiinköhän niitä vain täysikäisille?). En oikein tajunnut miksi joku voi noin vain lähettää minulle jotain myytäväksi. Päätin olla kokeilla josko se, etten tee mitään aiheuttaa jotain hälyä jossain. No ei se tietenkään mitään aiheuttanut.

Siitä päivästä lähtien opin olemaan skeptinen tuollaisten asioiden suhteen. Ja en vaan skeptinen. Muistan hyvin kuinka äitini hiukan järkyttyi kun jotenkin kävi ilmi, etten lähetä arpoja takaisin. Ja järkytys oli vielä suurempi kun sitten kerroin avaavani arvat. Jos joku lähettää minulle pyytämättäni arpoja ei se tarkoita, että minä olisi jotenkin suoraan pakotettu tekemään asialla mitään, sanoin ja jatkoin, avaan arvat (ne olivat paperisia): jos sieltä löytyy kunnon voitto, silloin voin maksaa vaikka kaikista viidestä arvasta ja vaatia palkintoa itselleni. Yhdessäkään arvassa ei koskaan ollut voittoa.

Sitten jossain vaiheessa arpakirjeiden tulo loppui. En tiedä jäikö joku taho kiinni huijauksesta jossain vai eikö homma enää kannattanut. Samapa tuo, hyvä vaan että loppui.

Sain bloigpränikän ja joudun siis hommiin.

Seitsemän blogia? Tässä lista joka on sekoitelma Google Readerini trendilistalla esiintyviä ja Stetson-Harrison -menetelmän mukaan valittuja blogeja jotka tässä esitetään käänteisessä aakkosjärjestyksessä verkko-osoitteen mukaan:

Oindex kehitysblogi
Kasa
Rupuranta
Vaiheinen
Pintaliitoblogi
Medium gray
Lavonardo

Mitäköhän sitten tekisi?

Päivitys (pari tuntia myöhemmin): Voisin oikeastaan lisätä listalle vielä kahdeksannen blogin. Se on monen kirjoittajan hyvin tiuhaan päivittyvä blogi digialasta.

Päivitys (n. vuorokausi myöhemmin): Kiitos Janne.


Nousee päivä, laskee päivä

pni • 28.5.2008, 10.36

Digitodayn blogikisan voittajat julki. Onneksi olkoon voittajille!

Kun miettii bloggaamista, jonka syvin olemus – mielestäni – kumpuaa kansan suurista ja syvistä riveistä sekä avoimen ja kontrolloimattoman internetin mahdollisuuksista, oli tavallaan mielenkiintoista katsoa videoita palkintojenjakotilaisuudesta Sanomatalosta, lukkojen takaa. Siitä huolimatta, sen enempää asiaa analysoimatta, olen ehkä hiukan yllättynyt siitä miten vähän Digitodayn blogikisasta ja/tai sen voittajista on blogeissa kirjoiteltu.

On tavallinen arkipäivä. Maapallo pyörii radallaan.