skrubu

Yleltä tullut ja Facebookissakin tänään vilkkaasti levinnyt Powerpoint-henkinen video Tiesitkö, että / Shift happens on periaatteessa ihan jees, mutta siinä monia inkonsekventeja ja epämääräisiä elementtejä jotka disruptioillaan vaikeuttavat viestin hahmottamista ja sisäistämistä.

En tiedä olenko nirso, vai vain äkäinen internet-setä, mutta jotekin odottaisin Yleltä hiukan tarkempaa tekemisen jälkeä ja selkeämpää artikulointia, etenkin jos tämä kyseinen video on tarkoitettu suurelle yleisölle: Meille täällä kuluttajapuolella kun ei voi olla selvää se, mikä on selvää journalistien piireissä.

Tässä powerpoint-hengessä bullet-lista siitä mikä hämäsi minua.

• Mikä on ”internetin verkkomedia”. Verkkoa inernetissä? En ymmärrä. Onko tämä ääniradio-tyyppinen tårta på tårta vai mikä on kyseessä?
• Joukkoviestintämarkkinoiden muutosta kuvaavassa palkkigraafiikassa sähköinen viestintä on pilkottu osiin (tv, radio, internet), mutta ei graafinen joukkoviestintä eikä tallenneviestintä vaikka näitä kaikkia sitten verrataan toisiinsa. Hiukan outo ratkaisu.
• Miksi yhdet ”käy netissä” ja toiset ”käyttää nettiä”?
• Oikein kirjoitustakin on: ”mobiili netin”. Vaan eikös internet ole internet riippumatta päätelaitteesta joka siis voi olla mobiili tai sationääri. Jos oikeasti puhutaan ”mobiilinetistä” pitäsi sitten kaikkialla spesifioida, että mikä netti on kyseessä, eikä vaan todeta ”nettiä käyttää joka kolmas”.
• Mikä on erona näillä: ”valtamedia” ja ”perinteinen media”?
• Osassa väittämistä on lähdetieto näkyvissä samaan aikaan alalaidassa, osassa ei. Lopussa on kyllä lista, mutta vaihteleva presentaatiotapa hämää.
• Täysin makuasiana, ihan emotionaalisella tasolla, on minun pakko todeta clip art -tikku-ukkojen (joita valitettavan usein powerpoint-esityksissä käytetään) kuuluvan niihin visuaalisiin elementteihin jotka syövät minkä tahansa esityksen uskottavuutta kuin kuningasvesi metalleja.

Anteeksi. Nyt siirryn tarpomaan loskan läpi tuonne muualle.

–
Kommentit Facebookin puolelta löytyy tämän linkin takaa.

Lähdin matkaan. Olin pakannut mukaan kaiken tarvittavan. Junassa ajattelin kirjoittaa hiukan, tuulettaa ajatuksia, näpytellä tekstiä tiedostoon. Aikaahan on.

Kaivan repusta läppäriäni mutta käsi kahmaisee tyhjää. Mukana on kyllä virtalähde vaan ei läppäriä.

Epic nerd fail, totean itselleni sanomatta ääneen mitään. Ottaa päähän. Ottaa aika pahasti päähän. Sitten tajuan, että minua harmittaa oma mokani (läppärin jääminen kotiin) eikä koneettomuus an sich. Koska en voi asialle mitään, hyväksyn todellisuuden sellaisena kun se on.

Olen siis kännykän, paperin ja kynän armoilla, ilman kaikkia niitä tiedostoja joita en siis ottanutkaan mukaani. Hetken asiaa pohtiessani päädyn hymyilemään (mitä vieressä istuvakin luulisi jos nauraisin). Kyllä tämä näinkin suttaantuu. Tai ehkä jopa: Kävipä hyvin – panee miettimään asioita toisin.