skrubu

Tällä viikolla minulla on ollut ilo käydä katsomassa kaksi todella huonoa elokuvaa.

Ensimmäinen oli 3D-fantasiarenderöinnin itsesaatutuksen maailmanennätys jonka päälle oli purkalla yritetty kiinnittää jokunen kostea halko tuomaan lämpöä ja inhimillisiä tunteita. Pökkelöt ovat kuitenkin pökkelöitä eikä niistä irtoa kuin ehkä tikkuja, vaikka miten hölmöihin asuihin niitä puettaisiin. Mitäköhän siellä hollivoodissa oikein mietitään, kun tällaisiin kalkkunoihin, joihin kaikenlaiset keanureevesitkin ovat aivan liian syvällisiä tulkitsijoita, palkataan Branaghia ja Hopkinsia? Sairasta huumoriako siellä harrastetaan? Vai ihan kiusallaanko ne? Mutta se pitää sanoa, että kyllä skeida on nykyään todella paremman näköistä kuin joskus ennen. Ja kyllähän se vaan on niin, että toisinaan on koettava kunnon paskiselämys jotta vähänkin paremmat elokuvat tunutuvat todella paljon paremmilta.

Toisen leffan välinpitämättömyys fysiikan lakeja kohtaan oli omiaan uhmaamaan maailmankaikkeuden perusrakenteiden kestävyyttä, mutta kalpeni dialogin rinnalla jonka tiukkapipoisempi voisi määritellä rikokseksi ihmiskuntaa vastaan. Vaikka tämä 130 minuuttinen absurdi sketsi oli omiaan aiheuttamaan hillittömiä naurukohtauksia ylidramaattisuudellaan, oli elokuvan parasta ja ehdottomasti elokuvalipun arvoista antia yleisö, johon valkokankaalta ryöpsähtelevät platitydit upposivat kuin kuuma veitsi kevytlevitteeseen. Tissejä, lihaksia, peppuja, tyhmää sanailua ja hikeäkin innostavampaa isolle osalle yleisöä oli kuitenkin aplodit irroittanut pahiksen ampuminen elokuvan loppupuolella. Aplodit! Viimeksi taisin kuulla spontaania laajamittaista käsien taputtelua elokuvasalissa kun Kevin Costnerin Robin Hoodissa valkokankaalle ilmestyi Sean Connery kuninkaan roolissa.

Ah. Elokuvissa, etenkin paskoissa sellaisissa, on kyllä jotain sellaista taikaa jollaista ei löydä elokuvasalin ulkopuolelta.

Kuinka moni on varannut hotellin verkon kautta? Aika moni varmaan. Entä mitä olette tehneet muistaaksenne varauksen? Tulostaneet sähköpostissa tulleen vahvistuksen paperille? Kirjoittaneet tiedot muistiin joko muistivihkoon tai liiton lähettämään almanakkaan? Ehkä leikanneet ja liimanneet tiedot johonkin sähköiseen kalenteriin joko verkossa, tietokoneella tai kännykässä?

Itse olen sitten joku aika takaperin ottanut tavaksi kirjata reissuihin kuuluvia kellonaikoja ja päiviä tietokoneella olevaan kalenteriin (niin kirjoittaen kuin leikkaamalla ja liimaamalla) jonka sitten synkkaan kännykkään (koska kännykkä on aina reissussa mukana, tietokone ei yhtä usein).

Siksi tulikin hyvä mieli kun booking.com tarjosi varauksen teon jälkeen haluamiani tietoja siirrettävksi kalenteriin (tai GPSään, jos sellainen olisi) napin painalluksella. Näin sain chek-in ja chek-out ajat, hotellin osoitteen ja hiukan muutakin tietoa kalenteriin yksinkertaisesti ja helposti.

Positiivista elämystä ei tarvitse yrittää luoda äänellä, koko ruudun valtaavalla liikkuvalla kuvalla tai erilaisilla härpättimillä, vilkkeillä ja kilkkeillä, vaan sen voi tehdä pienellä, yksinkertaisella ja hyödyllisellä tavalla: Sama tieto joka näkyy varauksessa, tai on muuten palvelun tiedossa, annetaan asiakkaalle hiukan toisenlaisessa paketissa. Tosi jees.

Qlocktwo on hieno kello loistavalla idealla ja verkkopalvelukin on hieno. Jos eilisessä tekstissä kirjoitin inhoavani sanaa elämyksellinen, uskaltaisin ehkä kuitenkin käyttää sitä tässä tapauksessa ja ihan positiivisessa mielessä.

Kyseessä ei ole elämää suurempi elämys, vaan pieni oivallus: Kello näyttää aina samaa aikaa kuin se kone jolta verkkopalvelua katsotaan.

”So fukkink wat, totahan on tehty jo web 0.001 ajoista asti… wanha!”, kuulen monen huutavan monitoreilleen lukiessaan tätä. Ja ovat ihan oikeassa: On tehty, mutta harvemmin niin, että kellon toiminnallisuutta ei nosteta erikseen esiin tai erityisesti alleviivata (esim. mainoskampanjatyyliin: Hei tsiigatkaa meijän efektejä, tosii kreisii hei! Tajuuttekse, efektejä hei!), vaan verkkopalvelun kuvitus elää tässä ajassa – tyylikkäästi, sitä mitenkään erikseen hehkuttaen, ja koska kellon teksti päivittyy vain joka viides minuutti (sillä välillä nurkissa olevat valot minuutin välein) jää ajankohtaisuus joko huomaamatta tai sitten se on elämys. Kellosta kiinnostuneet varmaan huomaavat asian (sillä se on sama kuin koko kellon idea tavallaan) ja kokevat hyvän olon tunteen löydöksestään (ja palaavat katsomaan kelloa/verkkopalvelua). Ne joita ei kiinnosta, ei kiinnosta. Tällainen on näppärää ja älykästä elämyksellisyyttä. Herkullista jopa.