skrubu

Kello ei ollut edes kahdeksaa aamulla. Vastoin edellispäivän ajatuksia, olin kuin olinkin napannut kameran lähtiessäni reppuuni. Istuin junassa jossain Riihimäen pohjoispuolella matkalla kohti Hämeenlinnaa kun kameran etsimessä näin akkumerkkivalon ilmoittavan punaisellaan virran kohta loppuvan. Hetken mielijohteesta mukaan napattuna en tietenkään tullut tarkistaneeksi akun latausta. Vara-akun tiesin olevan tasan siellä pöydän päällä kotona, eikä repussa kuten yleensä, kun ei nyt pitänyt sitä kameraa mukaan ottaa oikestaan.

Kun akusta loppuu virta, eikä mukana ole vara-akkua tai laturia, on digikamera yhtä surullinen tapaus kuin analogikamera josta loppuu filmi eikä mukana ole rullan rullaa varalla: Kamerasta tulee kuin romumetallia jota raahaa mukanaan ainoastaan siksi, ettei siitä raaski luopua hintansa vuoksi. Tai no, ehkä siksikin, että kamerasta on iloa taas kun on saanut juissia akkuun.

Pienissä laitteissa on pienet laturit, isommille laitteille on isommat ja siksipä on harvemmin digijärkkärin akkulaturi mukana matkassa. Eikä laturia useinkaan tarvitse pitää mukana sillä akut kestävät (jos niissä on latausta kunnolla) omassa käytössäni oikein hyvin useampia päiviä. Mutta jotenkin sitä kaipaisi näihin isompiikin kameroihin mahdollisuuden ladata akkua USB-kaapelin kautta. Hidastahan se varmaan olisi, mutta reissussa vähäinenkin lisävirta jolla potkia eloa kuvauslaitteistoon piristäisi mieltä kummasti.

Ajatelkaapas sitä, miten kävisi jos älypuhelin taskussa kävisi uimassa. Siinä ei sen jälkeen juurikaan surffailtaisi tai puheluita puhuttaisi. Entä kaikki nämä kaapelit, kytkemiset ja mitäkaikkea jotka eivät onnistu kun ei ole oikeata plugia tai pari vuotta vanha versio? Ja sitten on tietenkin tämä kannettavien laitteiden akun kesto. Aina pitää olla lataamassa. Eikä sekään aina onnistu jos on yhdessä maassa hankittu laite ja toisessa yrittää ladata. Ja auta armias jos satut pudottamaan laitteen yli viiden sentin korkeudesta jollekin untuvatyynyin pehmustettua pumpulimerta kovemmalle alustalle.

Siksi on ihailtava ulkoavaruuden öhkiäisiä jotka, vaikka usein meidät haluavat orjikseen ja janoavat ihmisverta, -lihaa tai ehkä jopa -aivoja sekä mahdollisesti maailmankaikkeuden herruutta, ovat teknisesti niin kehittyneitä, että heidän elektroniset vempaimet kestävät niin pölyä kuin vettä eivätkä tunnu olevan moksiskaan kovistakaan kolhaisuista tai suuremmistakaan pudotuksista.

On myös ihailtava esimerkiksi hiukan ihmistä muistuttavien mutta enemmän hyönteisen kaltaisten elämänmuotojen – esim. sellaisten joilla tarpeen vaatiessa rintakehä aukeaa ja sieltä työntyy ulos toinen pari käsiä – käyttöliittymäosaamista. On meinaan aika vaikea meikäläisen uskoa, että joku tuollainen, tai miksei muunlainenkin, ulkoavaruuden limanuljaska osaisi suoraan yhdeltä istumalta maapallollamme tuotettua tuliterää älypuhelinta, järjestelmäkameraa, tai digiboksia käyttää, jos sellaisen käteensä, tai johonkin ulokkeeseensa siis, saisi.

Toista se on kuitenkin toisin päin. Nämä ulkoavaruuden UI- ja UX-gurut eivät vain tee kestäviä vitkaimia joissa akut jaksavat puskea virtaa todella pitkään (lähes ikuisesti?), vaan käyttöliittymät ovat niin intuitiivisia, että aivan tavallinen Joe Meikäläinen joltain toiselta planeetalta pystyy niitä tuosta vaan käyttämään. Kaikkein parasta on tietenkin se, että laitteet integroituvat kehon ulokkeiden kautta hermostoon.

Että ne hyönteishumanoidit ulkoavaruudesta kehittävät eliöriippumattomia biokäyttöliittymiä? Aika hurjaa. Siellä ei paljon taideta lamaa tuntea, eikä aina vaan säästetä lisää ja lisää, nipistetä kuluja sieltä täältä, käydä YT-neuvotteluja, hankita halpatuotantona tai kilpailuteta hankintoja vaan mennään parhaimman laadun mukaan, maksoi mitä maksoi. Ainakin paremman laadun mukaan kuin täällä yleensä. Tai no… mistäs sitä tietää miten paljon parempaa teknologiaa siellä öhkömönkiäsplaneetalla osattaisiin tehdä jos niillä olisi enemmän fyrkkaa käytössä. Vaikka, ainahan niilläkin on parantamisen varaa. Etenkin voisivat aseittensa turvallisuus ja varmuusjärjestelmiä virittää sellaiseksi, ettei muut eliömuodot voisi niitä niin helposti käyttää.