skrubu

Kas, jotain oikeasti mielenkiintoista hs.fi:ssä: Moraaligallup. Esitysmuoto on hiukan tylsä ja olisi toki hauska pystyä yhdistelemään eri ryhmiä (esim. nainen + yrittäjä + 35-49 v), mutta saahan tuollaisenaankin vastauksista jotain irti.

Enemmistö (kaikki vastaukset) ei hyväksy kuolemantuomiota, mutta enemmistö hyväksyy jossain tilanteissa terroristien tappamisen. Tätä voisi varmaan käyttää pohjana mielenkiintoisiin pohdintoihin niin siitä, että onko tappamisella ja tappamisella oikeastaan mitään eroa, kuin myös siitä, että onko tässä oikeastaan kyse siitä kuka määrittelee kenet saa/voi/pitää rangaistukseksi tappaa.

Kolulutukseltaan korkeimmat (ylempi akateem tai enemmän) ovat eniten keksineet kuluja ja vähennyksiä ilman todellisuuspohjaa verotukseen, ja myös eniten vieneet toimistotarvikkeita yksityiskäyttöön. Koulutus siis kannataa.

Vaan onko moraalikyselyssä kysymys sanasta ”persu” käyttäminen perussuomalaisista kärpänen härkästen joukossa? Enemmistö kaikista ryhmistä hyväksyy persu-sanan käytön, jopa ne joiden puoluekanta on PS (ja he suuremmalla enemmistöllä kuin esim. KOK, SDP ja KESK). Kyse on – ymmärrän toki – asiasta joka liittyy nimittelyyn ja loukkaamisen, mutta jännästi ovat kyselyyn asetelleet lähekkäin sanat ”neekeri” ja ”persu”.

-
Wikipedia: Moraali.

Hesarin lanseeraama typerä termi sormitietokone näyttää jääneen tuotenimen iPad jalkoihin ainakin hs.fi:n otsikoinnissa (joka antaisi ymmärtää, että hyvin harva lukija saapuu verkkosivuille ruuminosatietokonehakutuloksesta). Ja tuntuvat juttujensa leipäteksteissä mukavasti sekoittavan niin omaa termiään kuin esim. tablettia ja tablettitietokonetta.

Hyvä meininki!

Koherenssin puute lienee merkki typeryyden tajuamisesta ja, toivottavasti, huonon termin hitaasta mutta varmasti katoamisesta. Mutta vahinkohan on jo tehty: Virusperäinen termi näyttää tarttuvan suojaamattomassa yhteydessä ja lienee aika sitkeä tauti kitkettäväksi. Huomasin tässä äskettäin Photo Raw -lehteä lukiessani, että ainakin Suomen Lehtikuvaajat ry:n puheenjohtaja Markus Pentikäinen on saanut termitartunnan hesarilta. Toivottavasti epidemia ei leviä laajemmalle.

Hesarin juttu, Ilman kameraa otettuja valokuvia on esillä Lontoossa, tuntui vaativan hiukan avautumista.

Valokuvien ottamiseen ei välttämättä tarvita kameraa. Tämän väitteen osoittaa todeksi joukko kansainvälisiä taiteilijoita, joiden töitä on parhaillaan esillä Lontoossa Victoria & Albert -museon Shadow Catcher -näyttelyssä.

No höpöhöpö! Ei väitettä tarvitse osoittaa todeksi enää millään tavoin. Onko valokuvan historia unohtunut, vai eikö sitä vaan osata? Ehkä se on tietoisesti unohdettu, jotta saadaan vähän (mediaseksikästä) draamaa?

Valon avulla, ilman kameraa, on valokuvia tehty jo vaika kuinka pitkään (kts. esim. Wikipediasta Photogram). Jopa ennen valokuvauksen (kuten me sen nykyään tunnemme) keksimistä osattiin valottaa pullossa olevaan hopealiuokseen kuvioita (ihan ilman kameraa), mutta koska kuvaa ei osattu kiinnittää oli kyseessä lähinnä viihteellinen temppu jonka tulos näkyi vain hetken ajan.

Ilman kameraa tehdyt kuvat näyttävät puolestaan jotakin, mitä ei ole koskaan ollut olemassa.

No höpöhöpö! Voisivat yhtä hyvin väittää, että taitelija on oman alansa Chuck Norris joka ei tottele fysiikan lakeja, vaan määrittelee omat (se ei vaan olisi uskottavampaa vaan myös jopa hauskaa). Se, että me emme näe jotain, ei tarkoita etteikö sitä olisi olemassa (kuten painovoima tai radioaallot).

Näyttelyn taitelijat ovat käyttäneet valoherkkiä materiaaleja mielenkiintoisin tavoin. Sellainen on kekseliästä ja luovaa (innovatiivista, voisi sanoa jos kyseinen termi miellyttää) ja prosesseista syntyneet tuotokset hyvin erikoisia (jopa niinkin, että joku saattaisi harhautua sekoittamaan tulkintaansa mystiikkaa ja hölynpölyä jostain olemattoman visualisoinnista).

Mitä jos Hesarin juttu olisikin olisikin näin:

Helsinki harkitsee aurinkokennojen osittaista kieltämistä
Virkamiesten laatima raportti ehdottaa, että Helsinki ryhtyisi rajoittamaan tiukasti aurinkokennojen asentamista. Toteutuessaan ehdotukset estäisivät energiateollisuuden kanssa kilpailevien aurinkokennojen asentamisen suuresta osasta kaupunkia.

Yhtä kreisiä.

myöhemmin Facebookissa:

- No kun siis. Maalämpö kaukolämpöalueella kasvattaa sähkönkulutusta vähentämättä hiilidioksidipäästöjä.

- Jaha. Miksi tuo hesarin juttu sitten ei kerro sitä tietoa vaan laittaa maalämmön nyrkkeilykehän yhteen kulmaan ja kaukolämmön toiseen?

- Koska toimittaja on suuri tolvana eikä tiedä mistä puhuu. Maalämpö on kolmannekseltaan sähkölämpöä, mutta kaukolämmön lämpö otetaan talteen sähkön tuottamisesta.

- Miks näitä keskusteluja ei saa automaagisesti blogin kommentteihin? Grr.

- Tulinpa sitten blogista kommentoimaan tänne; mielenkiintoista tuossa kuviossa on kuitenkin se, että Helsingin kaukolämpö tuotetaan kivihiilellä (maalämpöpumpun vaatima sähkö voidaan tuottaa ympäristöystävällisemmin) ja sen hinta on muutenkin jotain ihan muuta kuin mitä tuollaisesta lähes ilmaisesta oheistuotteesta tarvitsisi veloittaa, edes kaukolämmön jakeluverkko ja sen ylläpito huomioiden.

Kaukolämpö (ja erityisesti koko ajan kasvava kaukokylmä) on Helenille rahasampo ja Helen taas tuo merkittävän osan kaupungin kassasta joten ei mikään ihme että tuollaiselle kiellolle yritetään keksiä jos jonkinlaista perustellulta kalskahtavaa syytä.

- Sitten on tietenkin tuokin puoli.

- Maalämmön käyttö vähentää sähkön kokonaiskulutusta vain, jos sillä korvataan sähkölämmitystä. Muuten se lisää siitä. Jokainen ymmärtää edellisestä seuraavan, että Helsingin hiilenpoltto ei maalämmöllä vähene.

- Itseasiassa Helsingissä on ainakin 8 huippulämpökeskusta, joissa kaukolämpöä tuotetaan kylminä aikoina raskaalla polttoöljyllä (hyvin kallista), eikä varsinaisten voimalaitostenkaan tuotanto ole ollut enää aikoihin kylmällä ilmalla sähköntuotannon sanelemaa, vaan kaukolämmön vuoksi pyörivien voimalaitosten ylimääräistä sähköä myydään sitten sähkömarkkinoilla hyvinkin halvalla.

Kaukolämmön osalta Helsinki on siis omavarainen -27 lämpötilaan saakka, mutta tuolloin jo osa kaukolämmöstä tuotetaan öljyllä (kaikki huippulämpökeskukset käytössä 100% teholla) ja normaalit voimalaitokset pyörivät nimenomaan kaukolämmön tuotannon ehdoilla.

Sinänsä kaukolämmön käytön väheneminen kyllä vähentää hiilen ja etenkin öljyn polttoa Helsingissä. (Lähde: Helsingin Energialla vuosikymmenten uraa edelleen jatkava lähipiirin henkilö)

- Mulle ei tule Hesaria eikä nettijuttu avaa asiaa kovin pitkälle, mutta yksi potentiaalinen syy maalämmön rajoittamiseen ainakin kaupunkialueella voi olla myös maanalainen asemakaava joka estää maalämmön aika pitkälti erityisesti tiheässä kaupunkirakenteessa. Meillähän on keskustapuistoja joiden alla on pahimmillaan alle 25 senttiä multaa ennenkuin alkaa tunnelit ja intrarakennelmat. Tämäkin siis _voi_ olla tuossa hommassa takana ainakin osittain

Hesarin mobiilisaitilla (vai tekstiversioko se virallisesti on?) m.hs.fi – jota toisinaan selaan, yllätys yllätys, kännykällä (tavalliset selaimet käännytetään sieltä pois) – on ärsyttävä ominaisuus joskus ohjata sivulle jossa on otsikko, muttei sisältöä.

Tänään törmäsin tähän: Roskaruoka käy kalliiksi. Kotiin tullessani ajattelin hiukan tutkia asiaa.

Näyttäisi siltä, että kyseinen talousosion juttu, jota hs.fi:n omalla haulla ei löydä mutta selaamalla talousosion etusivua kyllä osuu silmään, asuukin oikeasti Taloussanomien verkkosivulla otsikolla Älä syö valtiota kuralle (sivun title-elementissä ”Suolan vähennys säästäisi miljardeja sydäntautien vähentyessä”).

Sitä minä vaan, että on kiva kun konsernin sisällä linkitetään ristiin, siitä hyötyvät kaikki, mutta olisi vielä kivempaa jos linkit oikeasti toimisivat palveluiden eri inkarnaatioissakin (hs.fi:ssä linkki toimii kyllä).

Mikäköhän HS.fi:n jutussa Kansanedustaja haluaa kieltää wicca-aiheiset uutuuskirjat kauhistuttaa eniten?

Se, että tämän maan suurimman uskonnollisen ryhmän edustaja haluaa rajoittaa fiktiota? Se, että fiktiota ’siistitään’ sitä käännettäessä? Tai ehkä se, että kustantamon julkaisujohtaja ei ymmärrä mitä julkaisee?

Otetaanpas nyt esimerkiksi artikkeli jonka otsikko on Yöpakkaset huononsivat ilmanlaatua (STT:n uutinen HS.fi:ssä) ja mietitään mitä meille tässä kerrotaan?

Otsikko viestii joukkotiedotusvälineessä, että pakkanen on syyllinen huonoon ilmanlaatuun. Onko todellakin näin? Ei tietenkään.

Luettuaan STT:n jutun sitä tajuaa ihmisen olevan syypää ilmanlaadun huonouteen. Ilmanlaatua heikentevät liikenteen päästöt, niitä ei ole ihmisen hyvä hengittää. Mutta nyt kun pakkasen aiheuttama inversio pakottaa ihmiset rypemään itse aiheuttamissaan päästöissään, on ongelma… ööö… missä? Päästöissä? Ei toki. Artikkelin mukaan luonto on tarinan roisto. Paha pakkanen tekee kiusaa. Eikö luonto ymmärrä miten me ihmiset, luomakunnan kuningasrotu ja kaikkeuden keskipiste, joudumme kärsimään näistä hölmöistä pakkastempuista? Ottaisi nyt vaan vastaan kaikki päästöt niskuroimatta.

Eikö STT:n artikkelin näkökulma olisi voinut olla toinen: Yöpakkaset pakottivat ihmiset miettimään liikennetottumuksiaan? Eikös sellaisen kirjoittaminen olisi täysin mahdollista? Vaatisi ehkä hiukan enemmän työpanosta – ajattelua ja tekemistä – kirjoittajaltaan, ja toisenlaisen asenteen. Nimenomaan toisenlaisen asenteen.

Onnistunut urheilukuva on tarkka. Se esittää voittajaa, maalintekijää tai taitoluistelijaa kolmoissalkovin lakipisteessä. Käytännössä kuvaaja seuraa liikkuvaa kohdetta kameran automaattitarkennuksella, pitää sarjatulen päällä ja toivoo parasta.

Pari päivää vanhaan Kallistellen ja siirrellen -juttuun liittyen, on ihan pakko linkittää HS:fi:n kuvakosteeseen pieleen menneistä otoksista Vancouverin olympialaisista. Kyseessä on siis kuvia joissa tekniikka ei ole totellut ihmistä (sitä, joka pitää kameraa kädessä, toki sitä/niitä joka on järjestelmän luonut), eikä lopputulos ole asetetun ohjeen mukainen.

Aivan loistava kuvasarja. Epätasainen toki, mutta joukossa on jokunen niin helmi otos, että kokonaisuus mielestäni toimii ja on mielenkiintoinen. Satunnaisuus voi luoda kuvaan sellaista imua ja dynaamisuutta, jollaiseen ei täydellisyyden tavoittelussa pääse millään.

En minä muista tiedä, mutta minä kyllä mielelläni näkisin useammin tällaisia epätäydellisiä kuvia käytettävän joukkotiedotusvälineissä.