skrubu

Ajatelkaapas sitä, miten kävisi jos älypuhelin taskussa kävisi uimassa. Siinä ei sen jälkeen juurikaan surffailtaisi tai puheluita puhuttaisi. Entä kaikki nämä kaapelit, kytkemiset ja mitäkaikkea jotka eivät onnistu kun ei ole oikeata plugia tai pari vuotta vanha versio? Ja sitten on tietenkin tämä kannettavien laitteiden akun kesto. Aina pitää olla lataamassa. Eikä sekään aina onnistu jos on yhdessä maassa hankittu laite ja toisessa yrittää ladata. Ja auta armias jos satut pudottamaan laitteen yli viiden sentin korkeudesta jollekin untuvatyynyin pehmustettua pumpulimerta kovemmalle alustalle.

Siksi on ihailtava ulkoavaruuden öhkiäisiä jotka, vaikka usein meidät haluavat orjikseen ja janoavat ihmisverta, -lihaa tai ehkä jopa -aivoja sekä mahdollisesti maailmankaikkeuden herruutta, ovat teknisesti niin kehittyneitä, että heidän elektroniset vempaimet kestävät niin pölyä kuin vettä eivätkä tunnu olevan moksiskaan kovistakaan kolhaisuista tai suuremmistakaan pudotuksista.

On myös ihailtava esimerkiksi hiukan ihmistä muistuttavien mutta enemmän hyönteisen kaltaisten elämänmuotojen – esim. sellaisten joilla tarpeen vaatiessa rintakehä aukeaa ja sieltä työntyy ulos toinen pari käsiä – käyttöliittymäosaamista. On meinaan aika vaikea meikäläisen uskoa, että joku tuollainen, tai miksei muunlainenkin, ulkoavaruuden limanuljaska osaisi suoraan yhdeltä istumalta maapallollamme tuotettua tuliterää älypuhelinta, järjestelmäkameraa, tai digiboksia käyttää, jos sellaisen käteensä, tai johonkin ulokkeeseensa siis, saisi.

Toista se on kuitenkin toisin päin. Nämä ulkoavaruuden UI- ja UX-gurut eivät vain tee kestäviä vitkaimia joissa akut jaksavat puskea virtaa todella pitkään (lähes ikuisesti?), vaan käyttöliittymät ovat niin intuitiivisia, että aivan tavallinen Joe Meikäläinen joltain toiselta planeetalta pystyy niitä tuosta vaan käyttämään. Kaikkein parasta on tietenkin se, että laitteet integroituvat kehon ulokkeiden kautta hermostoon.

Että ne hyönteishumanoidit ulkoavaruudesta kehittävät eliöriippumattomia biokäyttöliittymiä? Aika hurjaa. Siellä ei paljon taideta lamaa tuntea, eikä aina vaan säästetä lisää ja lisää, nipistetä kuluja sieltä täältä, käydä YT-neuvotteluja, hankita halpatuotantona tai kilpailuteta hankintoja vaan mennään parhaimman laadun mukaan, maksoi mitä maksoi. Ainakin paremman laadun mukaan kuin täällä yleensä. Tai no… mistäs sitä tietää miten paljon parempaa teknologiaa siellä öhkömönkiäsplaneetalla osattaisiin tehdä jos niillä olisi enemmän fyrkkaa käytössä. Vaikka, ainahan niilläkin on parantamisen varaa. Etenkin voisivat aseittensa turvallisuus ja varmuusjärjestelmiä virittää sellaiseksi, ettei muut eliömuodot voisi niitä niin helposti käyttää.

Uimahallissa törmäsin ongelmaan. Miten saada pukuhuoneessa kaappi lukkoon ja otettua avain mukaan.

Ei muuta ohjetta kuin, että ei kolikoita. Tai tarkemmin katsottuna ei euron kolikkoa, mutta oletin sen tarkoittavan kolikoita noin yleensä.

Siinä minä sitten olin hämmentyneenä. Kaappi avoinna ja lukitsematta. Näinkö nolosti tässä nyt käy: En ymmärrä miten lukko toimii?!

Pähkäiltyäni asiaa huomattavan ajan ilman tulosta, olin jo menossa uimahallin tuloaulan kassalle kysymään asiasta (ymmärtäen, että menettäisin siinä yhden uintikerran, koska joutuisin vilauttamaan älykorttiani palatessani takaisin pukuhuoneeseen) kun tajusin kysyä lukkoasiasta yhdeltä kanssauimarilta joka selvästikin ymmärsi lukkojen toimintalogiikan (kas kun en hoksannut tätä aikaisemmin – ehkä se johtui sitä, että tuntemattomien kanssa jutteleminen pukuhuoneessa tuntuu jotenkin hassulta).

Käy ilmi, että minun olisi pitänyt ymmärtää ”ei kolikoita” -merkin tarkoittavan ”käytä elektronista näyttökorttia”. Eli sama älykortti johon voi ladata uintikertoja, ja jota vilauttamalla lukulaitteelle pääsee kulkuportin läpi pukuhuoneeseen, toimii myös mekaanisena vipstaakina lukossa.

Sinänsä tietenkin tavallaan kätevää, ja nyt kun asian on kerran oppinut, ei lukitseminen tietenkään enää ole ongelma, mutta kyllähän sitä toivoisi hiukan parempaa ohjeistusta kaikkiin kaappeihin (huomasin sittemmin, että osassa kaapeista on ohjeteksti, itse olin jotenkin onnistunut valitsemaan useamman epäselvän toisensa jälkeen) – jos ei muuta, niin uudet tarrat jossa ei vaan kielletä kolikoita vaan myös myös sallitaan kortti, esim näin:

Niille jotka lukevat tätä täältä blogista: jos kuvissa on pyöristys, on käytössäsi selain joka ymmärtää hyvän päälle :)

Missä vaiheessa ylläpitäjien tulisi havaita, että uutispalvelunsa sivutus ei ole käytettävä, ymmärrettävä tai millään tavalla järkevä?

Tää on teille jotka koodailette internetskuun kaikenlaisii käyttöliittymii ja semmosii, kuunnelkaas vähä hei.

Mua on ruvennu täs viimeaikoina ottaa päähän se miten tabindexii käytetään nii vääri ja idioottimaisesti hirveen mones paikas. Ja tota tommost tulee vastaan ihan kaikenlaisis paikois. Ei välii onks se se sitte joku kauppa, lehti tai vaikka blogi.

Tuskin se ny teitä koodareit haittaa, ku ette ite varmaankaa tabbaile itteenne läpi niitä lomakkeita joita te skodaatte. Mut oikeesti on iha tajuttoman karseeta ku fokus yllättäen kesken lomakkeen täytön siirtyyki jonnekki iha muualle ku mikä olis odotettavaa, niiku hakuun tai johonki muuhu kohtaan, eikä seuraavaan lomake-elementtiin. En tiiä, mut mitä oon koodi kattonu nii aika moni noist johtuu siitä, et joku o laittanu saman tabindex-numeron kahelle tai useemmalle lomake-elementille. Se on jopa johtanu siihe, et joku firma on jääny ilman mun rahaa kun on ottanu nii päähän semmonen ku rahasta eroon pääsemist on tehty turhan vaikeeta.

Miettikääs sitä, et jos lomake ei oo monipalstane, vaa kaikki elementit on vaikka alallekain, niin ei oo oikestaan mitään järkee käyttää tabindexii. Kattokaas kun tabindexillä tavallaan niiku muutetaan sitä järjestystä mikä on selaimen mielestä se mikä pitäis olla, joka siis on se järjestys missä lomake-elementit on koodis. Tavallaan aika jänskää, eiks vaa? Ja jos tabindexii käyttä vääri, nii siinä menee nii selain ku ihminen sekasi.

Oikestaan mä ny vaan haluun sanoo, että vaan pellet ja luuserit jättää testaamatta asioita enne julkasuu tai heti julkasun jälkee. Testatkaa lomakkeetki. Ja kanssa se miten niis pääsee liikkuu tabilla. Sillee tulee parempaa ja uskottavampaa jälkee, ja annatte myös ittestänne paljon ammattimaisemman ja luotettavamman kuvan.

Ei mulla tässä nyt muuta tällä kertaa. Kiitti.

Laiskuutta! Laiskuuttahan se on, ajattelin yhtenä päivänä töissä kun dokumentoin erästä käyttöliittymää. Ai mikä, kysytte? Käyttöliittymä, tiedättehän se laitteen, ohjelmiston tai… äh. Siis mikä laiskuus? No, tietenkin käyttäjä.

Viimeisimmän purkaukseni jälkeen on asia jäänyt kellumaan ajatuksieni pinnalle kuin öljy Suomenlahden laineilla, sillä erotuksella että omani ei ehkä ollut vain tahallista, vaan myös toivottua.

Huomasin nimittäin, että kun aktiivisesti pyrin olemaan kirjoittamatta termiä käyttäjä, jouduin käyttöliittymän ohella miettimään ihmistä ja tämän päämääriä – sitä mitä käyttöliittymän avulla pitäisi saada aikaiseksi: lukea, katsoa, kuunnella, pelata, ostaa…

Se oli hyvin opettavaista (vaikkakin ehkä hiukan tavallista työläämpää). Ihminen muuttui bulkkikamasta, geneerisestä käyttäjästä, henkilöksi jolla on päämäärä ja käyttöliittymän olemassaolon oikeutus oli olla väline päämäärän savuttamiselle. Näinhän sen pitääkin olla: ”keitän kahvia” ei ”käytän kahvinkeitintä”, ”otan kuvan” ei ”käytän kameraa” tai ”kirjoitan blogijuttua” ei ”käytän blogisoftaa, selainta, hiirtä ja näppäimistöä”.

Käyttäminen liitetään usein negatiiviseen yhteyteen. Usein kuulee, että joku ei halua tehdä jotain koska ei osaa käyttää jotain laitetta tai ohjelmaa. Lopputulokseen pääseminen on positiivinen asia, käyttäminen ei niinkään. Äitini esimerkiksi puhuu mielellään puhelimessa ja on tyytyväinen kun saa langan päähän tavoittelemansa ihmisen. Mutta kännykkää hän vierastaa koska ”ei osaa sellaista käyttää”. Lankapuhelin on puheluita varten, kännykkä on vain vaikea käyttää. Hän ei koskaan sano käyttävänsä lankapuhelinta, vaan puhelimella soitetaan tai puhelimessa puhutaan tai puhelimeen vastataan.

Käyttäjät käyttävät käyttöliittymiä. Yksilöt haluavat päästä tavoittelemaansa lopputulokseen. Käyttöliittymän käyttäminen ei tuota onnistumisen tunnetta. Tahdottuun lopputulokseen pääseminen sen sijaan kyllä.