skrubu

Tuli mieleen tässä pari iltaa sitten, että vähänkö olisi upean näköistä jos Linnanmäen maailmanpyörä toimisi isona kellona pimeämpinä vuodenaikoina.

Se ei ole kello.

Ovikelloa rimpautettiin reippaasti. Kävin avaamassa. Oli puhelinluetteloa tarjolla.

Mietin ääneen, että enkös ollut niitä kieltänyt.

Jakaja katsoi ovea. Ei ollut kieltolappua.

Eiku netin kautta, sanoin. Ei tiennyt hän siitä mitään. Totuuden nimissä täytyy tunnustaa, etten ollut oikein varma itsekään.

Et varmaan sitten halua puhelinluetteloa, kysyy jakaja.

No en, vastaan.

Okei, sanoo hän, ja jatkaa matkaa. Suljen oven ja palaan tiskiurakan pariin, hymyillen.

Arkistosta: Ring ring (puhelinluettelosta kieltäytyminen alkuvuodesta 2005).

Qlocktwo on hieno kello loistavalla idealla ja verkkopalvelukin on hieno. Jos eilisessä tekstissä kirjoitin inhoavani sanaa elämyksellinen, uskaltaisin ehkä kuitenkin käyttää sitä tässä tapauksessa ja ihan positiivisessa mielessä.

Kyseessä ei ole elämää suurempi elämys, vaan pieni oivallus: Kello näyttää aina samaa aikaa kuin se kone jolta verkkopalvelua katsotaan.

”So fukkink wat, totahan on tehty jo web 0.001 ajoista asti… wanha!”, kuulen monen huutavan monitoreilleen lukiessaan tätä. Ja ovat ihan oikeassa: On tehty, mutta harvemmin niin, että kellon toiminnallisuutta ei nosteta erikseen esiin tai erityisesti alleviivata (esim. mainoskampanjatyyliin: Hei tsiigatkaa meijän efektejä, tosii kreisii hei! Tajuuttekse, efektejä hei!), vaan verkkopalvelun kuvitus elää tässä ajassa – tyylikkäästi, sitä mitenkään erikseen hehkuttaen, ja koska kellon teksti päivittyy vain joka viides minuutti (sillä välillä nurkissa olevat valot minuutin välein) jää ajankohtaisuus joko huomaamatta tai sitten se on elämys. Kellosta kiinnostuneet varmaan huomaavat asian (sillä se on sama kuin koko kellon idea tavallaan) ja kokevat hyvän olon tunteen löydöksestään (ja palaavat katsomaan kelloa/verkkopalvelua). Ne joita ei kiinnosta, ei kiinnosta. Tällainen on näppärää ja älykästä elämyksellisyyttä. Herkullista jopa.