skrubu

Vähän päälle kolme kuukautta aikaa siihen, että Roger Waters tuo pariksi illaksi seinäspektaakkelin tänne Euroopan ylämummoon. Pari viikkoa sen jälkeen kaikki kuusi Lontoon keikkaa O2 Areenalla kuvataan DVD:tä varten. Näissä kuudessa konsertissa tulee valokuvaaminen olemaan sallittua, mutta vain ilman salamaa.

Roger Waters will be filming and recording all 6 shows at The O2 Arena in London in May. For these shows, photographs are permitted but we must insist on NO Flash photography. Flash wipes out the images projected on the Wall, which are the most important part of the show. Any person who uses Flash will have their camera confiscated and could be removed from the Arena.
–
DPRP: Roger Waters – Recording for DVD

Ymmärrän toki, että salamavalojen välkkeet syövät tarkkaan harkitun valomaailman tehoa, eikä sellaista vilkettä ja välkettä ole välttämättä kiva katsella DVD:ltä. Mutta jäin miettimään näkemiäni suurareenoiden konsertteja: Yleisössä salamat välähtelevät, joskus todella tiuhaan ja ihan joka puolella katsomoa. Tietenkin: Pokkareissa ja käänyköissä jyrää automatiikka, eivätkä kuvien ottajat ymmärrä/osaa/välitä asiasta.

Mitenköhän aikoivat tuolta O2 Areenalta, joka vetää sisäänsä parisenkymmentätuhatta harrastelijavalokuvaaja, kerätä kamerat ja kännykät niiltä monilta tuhansilta ja taas tuhansilta jotka ymmärtämättään tai osaamattaan räpsäyttelevät salamavaloa? Eikö kameroita voisi suoraan vaan, kuten tapana on, kieltää kokonaan tai sallia vain ns. ”ammattikamerat”. Meinaan kun salamaa jo on väläytetty, on se jo häirinnyt videointia ja silloinhan tavallaan on jo myöhäistä käydä takavarikoimassa räpsyttelijän laitteisto. Kuulostaa tulevalta kaaokselta. Kuulostaa myös siltä, että saa olla aika paljon järjestyshenkilöitä paikalla. Kuulostaa vähän siltä, kuin tulossa olisi kohtaus The Wallista (Are there any flash photographers in the audience tonight? Get them up against the wall!).

Kun bongasin Lost Book Sales -saitin (via @ecyrd) muistin miten olin ajatellut kirjoittaa äskettäin tapahtuneesta äänikirjahankintakokemuksestani (onko tuo oikeasti sana?).

Kävi nimittäin niin, että Shawn Achor kirjassaan The Happiness Advantage maintsee Nicholas Christakiksen ja James Fowlerin teoksen Connected ja koska ensin mainittu kirja on mielestäni hyvä ajattelin, että siinä mainittu toinen voisi olla hyvä myös.

Niinpä ohjasin selaimeni kohti äänikirjakauppaani. Vaan eipäs kyseistä kirjaa sieltä saanut. Kyllähän se siellä oli, mutta eivät myy sitä tähän maailman kolkkaan. Ihan hirveän tyhmää toimintaa. Idioottimaista jopa. (Joo, tiedän, että kyseessä on äänitysalaan liittyvät sopimukset jotka estävät myynnin, mutta tyhmiähän ne sellaiset sopimukset ovat kun toimivat myynnin esteenä.)

Ovat pahoillaan…

Halusin kuitenkin kyseisen kirjan. Niinpä peruutin pois Audiblesta ja karautin brittein Amazoniin, josta nykyään yli 25 punnan ostokset toimitetaan ilmaiseksi – siis ilmaiseksi – tänne. Löysin haluamani kirjan CD-muodossa, mutta paljon kalliimmalla kuin mitä digitaalinen versio olisi maksanut, jos sen olisin saanut ostaa. Käytetyn olisin saanut halvemmalla kyllä, mutta se ei olisi kuulunut ilmaisen postituksen piiriin, eli vaikka olin samalla hankkimassa toistakin kirjaa (paperisellaista), en olisi saanut koko pakettia tänne ilman postikustannuksia.

Koska kyseessä oli aika pienen summan ostos (ei vaaraa tullihässäkästä), ajattelin tarkistaa ameriikan Amazonista, notta mitä siellä samainen paketti kustantaisi. Yllätyksekseni, vaikka sieltä tilattuna joutuisin maksamaan postikustannukset, saisin haluamani äänikirjan CD-muodossa käytettynä niin tajuttoman halvalla, että kannataisi tilata myös paperikirja Atlantin toiselta puolelta. Ja koska se kannatti, sen tein.

Niinpä Amazon sai rahani, Audible ei. Hassuja nämä jotka ylläpitävät näitä digimyynnin estoja joka johtaa rahan ohjaantumiseen jonkun toisen kaupan kassaan. Tai, johonkin ihan muualle, jos olisin esimerkiksi imuttanut teoksen internetistä ilmaiseksi.

Tätä kirjoittaessani olen ripannut kaikki yhdeksän (!) levyä ja kuunnellut kirjaa jo jokusen aikaa. Connected vaikuttaa oikein hyvältä (tämä TED talk kertoo mistä on kyse). Olen tyytyväinen ostokseeni.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut vastaavasta aiheesta, teemana musiikin hankinta: Rahaa olis tarjolla, jos siis kiinnostais (18.10.2006)

Nimensäkin sanoi, se oli joku elin,
ainakin sen näköinen ja repi irti töpselin
–
Eppu Normaali: Tihkumme seksiä

Koska internet sallii kenen tahansa vuokrata kirjoja on se laitonta, sanoo TTVK ja vertaa Bookabooka-palvelua Pirate Bayhin. Asiasta kertoo hs.fi ja siitä tietenkin keskustellaan myös, esimerkiksi Qaikussa.

TTVK on lähestynyt Bookabookan ylläpitoa kehotuksella lopettaa tekijänoikeutta loukkaava kirjanvuokraus. Ylläpito vastaa blogissaan ”Emme poista palveluita”. Hyvä.

Minun on vaikea ymmärtää näitä edunvalvojia.

Jos tässä jonkun etuja pitäisi valvoa, olisi paljon järkevämpää kieltämisen ja uhkailun sijaan miettiä miten Bookabookasta voisi olla hyötyä kirjailijoille ja kustantajille. Jos joku TTVK:ssa oikeasti haluaisi etuja valvoa, olisi järkevää miettiä miten käytettyjen kirjojen vuokrauksesta saisi pienen siivun rahaa niille jotka niitä kirjoja tuottaa (kysyntää tällaiselle toiminnalle näyttäisi olevan).

Edunvalvojien pitäisi tukea Bookabookaa. Se olisi pitkän päälle järkevää. Hyvin tuettuna palvelusta saisi koko maan kattavan kuluttajien voimalla toimivan käytettyjen kirjojen vuokrauspalvelun, Suomen suurimman ehkä. Näin edunvalvojat voisivat vähitellen ottaa haltuun sen mistä nyt jäävät paitsi. Kansalaiset hoitaisivat vuokraamisen koska Bookabooka mahdollistaisi sen ja edunvalvojat ottaisivat jokaisesta transaktiosta itselleen vaikka viisi senttiä. Se olisi paljon enemmän kuin mitä nyt saavat yksityishenkilöiden kirjadiileistä. Ja se olisi myös paljon enemmän positiivista kassavirtaa kuin se, että pistetään juristit omaa alaa tukevien innovaatioiden kimppuun pesäpallomailoin ja nyrkkiraudoin.

Fyrkan lisäksi edunvalvojat myös saisivat tietoa siitä mitkä kirjat liikkuvat ja mitkä ei. Luulisi sellaisen tiedon käytetyistä kirjoista olevan mielenkiintoista ja arvokasta informaatiota jota voisi hyödyntää uusien kirjojen myynnissä. Ai ja… juu kuulkaa, tuohon kun vielä lisäisi ajatuksen tilauskirjoista… katsokaas, jos jotain kirjaa ei löydy käytettynä, eikä kustantajan siitä kannata tehdä monen sadan painosta, voisi kirjaa tarjota tilattavaksi print on demandina. Sepäs vasta olisikin positiivista etujen valvontaa.

Mutta kielto on se tapa jolla etuja valvotaan. Ja kielto on se joka johtaa siihen, että vuokraustoiminta, jos se kielletään yhdessä osoitteessa, siirtyy jonnekin muualle tai se pirstoutuu niin, ettei sitä millään saa kuriin.

(via)