skrubu

Kun edellinen maailmanlaajuinen finanssikriisi/taantuma/lama iski, tässä jokunen vuosi sitten mietin, että asialle pitäisi tehdä jotain. Nyt kun tässä taas uhkaillaan uudella on kai oikea hetki toimia ja tehdä se mitä en silloin.

Logokilpailu: Suunnittele lamalle logo!

Tarkoituksena on löytää lamalle (tai taantumalle) logo jota sopii vilauttaa aina kun on esimerkiksi julkaisussa on juttua lamasta tai taantumasta. Ajattele sitä käytön kannalta vähän samanlaisena kuin rss-ikoni, tosin ulkonäöltään sen ei tarvitse tai edes ehkä pidä olla samanlainen (älä kirjota siihen, että Kirsti markkinoinnista sanoo sen olevan ruma).

Logon on toimittava niin sähköisissä kanavissa kuin perinteiselläkin puolella. Saat toki vapaasti suunnitella siitä erilaisia versioita esimerkiksi puhelimille ja pöytätietokoneille, mutta muista toki, että mitä vaikeampi sitä on käyttää sen varmemmin se jää käyttämättä.

Kilpailuaika pidetään realistisena, joten kilpailuehdotuksien deadline on noin kolmen minuutin kuluttua, johon mennessä sinun on lähetettävä zip-pakattu PowerPoint-esitys logoehdotuksin ja selityksin sekä graafisin ohjeistuksin myöhemmin ilmoitettavaan sähköpostiosoitteeseen joka ei ehkä ole se oikea. Ei ole vain toivottavaa, vaan myös suositeltavaa, että logosta on esityksessä parisenkymmentä erilaista hiukan toisistaan poikkeavaa versiota jotta kilpailuraadin kaikki jäsenet (tai ainakin kaikki tärkeimmät) voi sitten asiantuntevasti kommentoida kaikkia versioita. Tiedostokoon on oltava alle 5 kg.

Kilpailuun osallistuminen pidetään teeman hengessä maksullisena siten, että jokaisesta lähetetystä kilpailuehdotuksesta on maksettava osallistumismaksuna 300… eiku 500 euroa suoraan kilpailunjärjestäjän tilille, ennen (huom. ennen!) kilpailuehdotuksen lähettämistä. Osallistumismaksuja ei palauteta jos kilpailuehdotus on ilmoitettu kilpailuun väärin (tai ei niitä palauteta muutenkaan), joten ole tarkkana kuin porkkana.

Myös palkinto on teeman hengessä. Palkintona jaetaan yksi leffalippu Finnkinon Tennispalatsin salin 8 näytäntöön klo 19.15 heinäkuun 9. 2012, ihan riippumatta siitä mitä siellä silloin pyörii.

Kaikki kilpailuun jätetyt ehdotukset ovat kilpailunjärjestäjän omaisuutta ja tämä saa tehdä niillä ihan mitä haluaa miten pitkään vaan, eikä teillä ole siihen mitään sanomista, koskaan.

Mahdolliset valitukset otetaan vastaan virka-aikana faksin kautta. Älkää edes yrittäkö soittaa tai meilata. Ei vastata semmosiin. Faksin numero julkaistaan samalla kun ilmoitamme voittajan. Ehkä.

Tästä alkaa laman ilmeen kohennus. Tehdään lamasta tyylikäs!

Kilpailuonnea!

Mikäs se semmoinen kilpailu on (Suomen Parhaat Verkkosivut – juuri kun luulit, että niistä päästiin) josta ei saa olla eri mieltä järjestäjän kanssa (Kirjoituksen poistamis pyyntö)? Tai jos on, uhkaavat (Kilpailun järjestäjä uhkailee) juridisilla toimilla (Suomen parhaat verkkosivut / Nova Trotters Oy vaatii kriittisiä blogikirjoituksia poistettavaksi)?

Tämä pisti silmään.

Palkituista kuvista tarvitaan näyttelyä varten alkuperäiset täysresoluutiokuvat, joiden kuvan pitkän sivun tulee olla vähintään 1700 pikseliä ja enintään 3500 pikseliä/300 dpi.
–
Kameralehti: Ilmailuaiheinen kilpailu

Aluksi tämä, josta olen joskus mesonnut aikaisemminkin: Kuvassa on pikseleitä, ei pisteitä, siksi kuvalla on pikselitiheys, eli ppi (pixels per inch). Tulosteissa ei ole pikseleitä, vaan esim. pisteitä jolloin puhutaan pistetiheydestä, eli dpi (dots per inch) tai rasteri, jolloin puhutaan linjatiheydestä, eli lpi (lines per inch). Ok?

Sitten itse asiaan.

Kun, kuten tässä tapauksessa, puhutaan valokuvista digitaalisessa muodossa ja tulostamisesta, ei kuvan resoluutiolla (eli montako pikseliä menee johonkin pituusmittayksikköön, esim. tuuma) ole mitään – yhtään mitään – merkitystä kun kuvalle määritellään pikselikoko, eli jos kuva on 3500 pikseliä leveä, se on 3500 pikseliä leveä, ihan riippumatta siitä miten tiheästi kuvassa pikseleitä on.

Digitaalisen kuvan pitkän sivun pikselimäärä ei suoraan korreloi minkään tietyn pituusmittayksikön kanssa (koska pikseleiden määrä ei vaikuta niiden kokoon, eikä pikseleiden koko vaikuta niiden määrään), vaan se määritellään pikselitiheydellä. Asian voi hahmottaa itselleen esimerkiksi niin, että ajatelee pikselitiheyden merkitsevän pikselin fyysistä kokoa. Jos kuvan pikselitiheys on 1 ppi on yksi pikseli tuuman kokoinen. Pikselitiheydellä 25,4 ppi tulee yhden pikselin kooksi 1 mm.

Pikseleiden tiheydellä on merkitystä kun kuva tulostetaan. Jos tulostuksessa yhteen tuumaan menee 300 pikseliä (ottamatta tässä kantaa siihen miten tarkka tulostin on kyseessä), tarkoittaa se, että 3500 pikseliä leveästä kuvasta jää paperille 3500/300 = 11,67 tuuman, eli noin 29,64 cm:n levyinen jälki.

(Jos kuvan pikselitiheys on liian vähäinen suhteessa tulostimen tarvitsemaan, saattaa sen huomata esimerkiksi siitä, että tulostetussa kuvassa näkyy yksittäisiä pikseleitä. Jos kuvan pikselitiheys on yli sen mitä tulostin tarvitsee, voi tulosteesta esimerkiksi tulla liian tumma. Se millaisen lopputuloksen epäoptimaalinen pikselitiheys tuottaa riippuu ihan tulostimesta ja käytetyistä ohjelmistoista.)

Entä miksi kilpiluohjeessa sanotaan ”300 dpi” (olettaen, että tarkoittavat kuvan pikselitiheyttä, eli ppi), kun voittajakuvista tehdään 40×60 cm:n tulosteet? Kuvien pitkän sivun pikselithän levittyy 60 cm:n, eli 23.62 tuuman, matkalle, jolloin kuvan pikselitheyden pitäisi olla jossain 1700/23.62 ja 3500/23.62 välissä, eli pyöreästi 72-150 ppi.

Mutta kuten jo kirjoitin, ei pikselitiheydellä tässä tapauksessa ole mitään väliä, koska kuvan pitkälle sivulle on määritelty pikselikoko. Jos sen sijaan olisivat kirjoittaneet, että kuvan pitkän sivun tulee olla 60 cm vähintään 72 ppi ja enintään 150 ppi resoluutiolla, olisi pikselitiheyden ilmoittamisella oikeasti jokin merkitys.

Blurbin järkkäämän valokuvakirjakilpailun, Photography Book Now, voittajat ovat nyt näytillä.

Omani, (w)here I am sekä Basic Observations, eivät näköjään pärjänneet, mutta sijoittuneiden joukossa on monia todella upeita teoksia joita kannataa katsella.

Kuten jo noin kuukausi sitten uumoilin, tein toisenkin kirjan jonka ilmoitin Blurbin valokuvakirjakilpailuun.

Ajatukseni oli oikeastaan kasata vähän erilainen luontokirja monivalotuksistani, mutta päätinkin sitten katsoa läpi mustavalkoiset kännykkäkuvani viimeisen viidentoista kuukauden ajalta ja niinpä sitten yhdistelin mustavalkoisia muistojani konstailemattomaan mutta aika tuhtiin kirjaan nimeltä Basic Observations.

Basic Observations (revised version) by Pekka Nikrus | Make Your Own Book

Kilpailuun osallistumisen deadline umpeutui noin tunti sitten (16.7. klo 9.59 meidän aikaa). Omat kaksi teostani ovat nyt tuolla jossain 2184 2194 2193 muun kirjan joukossa odottamassa tuomarointia.

Heinäkuun 29. päivänä alkaa People’s Choice -äänestys, eli silloin kuka vaan voi antaa kannatusäänensä mille kirjalle vaan (wink wink…).

(Äsken muuten tajusin, että kirjan kirjan vanhin ja tuorein kuva löytyvät samalta aukeamalta, kts. sivut 74-75.)

Päätin osallistua Blurbin valokuvakirjakilpailuun, Photography Book Now, tekemällä muistikirjamaisen kokonaisuuden hotelliomakuvistani (joista noin kolmannes löysi tiensä vuoden 2010 Poikamieskalenteriin).

(w)here I am by Pekka Nikrus | Make Your Own Book

Tällä hetkellä kilpailuun näyttäisi olevan ilmoitettuna 669 kirjaa, mutta kuvittelisin määrän kasvavan heinäkuun puolenvälin määräaikaan mennessä. Itsekin, jos ehdin, saatan pullauttaa vielä toisen kirjan kilpailuun…

Kuvitelkaa kilpailu jossa houkuttimena olisi jotain jolla saisi kerättyä paljon osallistujia, esimerkiksi huomattava summa rahaa, jotain arvokasta (kuukauden lomamatka, kaikki kulut maksettu) tai jotain todella himottavaa (tällä hetkellä vaikka iPad). Ei erityisen vaikea ajatustehtävä, tällaisia kilpailujahan on mielin määrin.

Kuvitelkaa sitten, että kilpailu olisi jaettu esimerkiksi kolmeen osaan, joista jokainen haastaisi osallistujia hiukan ja vaatisi älynystyröiden hieromista. Tällaisenkaan kilpailun kuvitteleminen ei ole vaikeata, näitähän on ja niistä keskustellaan ympäri verkkoa, osasta kirjoitetaan joukkotiedotusvälineissä. Ihmiset innostuvat ja kertovat kilpailusta, kehuvat älyään ja näppäryyttään: Saavat loistaa hetken.

Nyt kuvitelkaa, että tällaisella kilpailulla olisi rajoite. Mitä useampi osallistuu, sen pienempi on voitto. Tai, jos osallistujien lukumäärä nousee yli jonkun tietyn määrän, ei kukaan voita mitään.

Osallistuistko? Kertoisitko kaverille miten pärjäsit? Ilahduttaisiko jos kilpailu näkyisi joukkotiedotusvälineissä? Harmittaisiko jos osallistujia tulisi liikaa?

Lisäys vähän myöhemmin: Entä jos kyseiseen kilpailuun osallistuminen vaatisi yhden kaverin mukaan kutsumista?

Tammikuun kolmastoista. Flaneeraan pitkin internettiä. Katselen ympärilleni, teen henkisiä muistiinpanoja ja vertaan niitä jo kirjoittamiini. Vastaan tulee mainos: Äänestä joulun paras herkku. Pysähdyn. Tämä mainos kiinnostaa minua. Klikkaan sitä. (Muista: jos haluat saada ihmiset klikkaamaan bannereita, mainosta jouluaihetta uuden vuoden jälkeen.) Siirryn ajan unohtamaan kilpailuun. Tämä päättyi jouluaaton aattona, ajattelen nostaessani lattialta kilpailun pahasti kellastuneet säännöt. Osallistuminen repsottaa auki kuin tuulen raiskaama saluunan keinuovi jossain spagettiwesternissä. Pyyhin pahimmat roskat pois osallistumislomakkeen päältä ja täytän vaaditut kentät. Klikkaan hyväksymispainiketta. Ruosteinen OK narahtaa. Saan tiedon, että olen mukana kilpailemassa hemmottelupäivästä. Hymähdän – pölyn määrästä päättelen kuitenkin, ettei minulla oikeasti ole mahdollisuutta voittaa. En kutsu kavereita mukaan. Jatkaessani matkaa, huomaan sivun alalaidassa linkin sivustolle josta päädyin tänne: ”Parasta nyt, 26. syyskuuta”. On yhä tammikuun kolmastoista. Jossain joku soittaa torvea: tööt tööt!