skrubu

Otin tuossa päivänä eräänä ja etsiskelin netistä opintoja varten kirjaa, joka kyllä on minulla kirjastosta lainassa (ja jonka lainan kerran olen jo uusinut), mutta josta ajattelin olevan sen verran hyötyä hiukan pidemmänkin aikaa, että ostaminen voisi olla järkevä ratkaisu.

Uutena tämä A5:n kokoinen parisataasivuinen teos konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteista maksaisi noin neljäkymppiä (jokusen euron yli tai alle riippuen myyjästä plus, useimmiten, postikustannukset). Olen pihi, eikä kirja mielestäni ole ihan tuon arvoinen. Niinpä jatkoin hakukoneen käyttäjänä olemista hetken ja huomasin olevani Booky.fi-palvelussa josta kirja löytyy niin uutena kuin, kappas vaan, käytettynä. Ja eiku kokeilemaan miten Booky toimii.

Tarjolla oli neljän eri myyjän kautta samaa kirjaa (osa eri painoksia joissa eroa tuskin on hirveästi). Näistä valitsin halvimman, hinnaltaan noin puolet uudesta. Maksoin ostokseni verkkopankin kautta (postimaksu sisältyy hintaan) ja sain tilausvahvistuksen. Kuusi päivää myöhemmin kirja on minulla. Kävin saitilla hyväksymässä kaupan (vapaaehtoinen juttu) ja… siinä se.

Sanoisin, että homma toimii juuri kuten sen pitää. Booky.fi on turvallisen tunnun antava palvelu joka ei ole satsannut turhaan ulkonäköspräädäilyyn – tykkään (vaikka linkit voisi olla hiukan selkeämmin erottuvia). Mietin jopa, että jos haluaisin jotain kirjoja myydä, voisin sen hyvinkin Booky.fi:n kautta tehdä.

On jotenkin piristävää monien markkinointia, taloutta ja ihmismielen irrationaalisia puolia käsittelevien kirjojen välissä kuunnella loistavasti kerrottua asiaa fysiikan lakien mukaan toimivasta maailmakaikkeudestamme, jossa esimerkisi ei hetken mielijohteesta voi vaatia näkyvän magneettisen säteilyn spektriä muutettavaksi koska se ei sovi brändimielikuvaan tai suosikkikenkien väriin. Sellainen piristää tavalla joka tuntuu samalta kuin juoda suureen janoonsa raikasta, sopivan viileätä vettä.

Kirja on Neil deGrasse Tysonin Death by Black Hole: And Other Cosmic Quandaries. Löytyi Audiblesta tarjouksena hiukan alle neljän euron hintaan. Mainio ostos jossa hinta-laatusuhde oli todella hyvä.

Kirjassa on paljon muutakin kuin selitys siitä, miten mustaan aukkoon kuolee, mutta tämä videopätkä varmaan antaa kuvan miten viihdyttävästi asioista voi kertoa.

Neil deGrasse Tyson on muuten yksi niistä jotka olivat mukana päättämässä ettei Pluto ole planeetta. Kirjassa on siitäkin, perin vakuuttavasti.

Kun bongasin Lost Book Sales -saitin (via @ecyrd) muistin miten olin ajatellut kirjoittaa äskettäin tapahtuneesta äänikirjahankintakokemuksestani (onko tuo oikeasti sana?).

Kävi nimittäin niin, että Shawn Achor kirjassaan The Happiness Advantage maintsee Nicholas Christakiksen ja James Fowlerin teoksen Connected ja koska ensin mainittu kirja on mielestäni hyvä ajattelin, että siinä mainittu toinen voisi olla hyvä myös.

Niinpä ohjasin selaimeni kohti äänikirjakauppaani. Vaan eipäs kyseistä kirjaa sieltä saanut. Kyllähän se siellä oli, mutta eivät myy sitä tähän maailman kolkkaan. Ihan hirveän tyhmää toimintaa. Idioottimaista jopa. (Joo, tiedän, että kyseessä on äänitysalaan liittyvät sopimukset jotka estävät myynnin, mutta tyhmiähän ne sellaiset sopimukset ovat kun toimivat myynnin esteenä.)

Ovat pahoillaan…

Halusin kuitenkin kyseisen kirjan. Niinpä peruutin pois Audiblesta ja karautin brittein Amazoniin, josta nykyään yli 25 punnan ostokset toimitetaan ilmaiseksi – siis ilmaiseksi – tänne. Löysin haluamani kirjan CD-muodossa, mutta paljon kalliimmalla kuin mitä digitaalinen versio olisi maksanut, jos sen olisin saanut ostaa. Käytetyn olisin saanut halvemmalla kyllä, mutta se ei olisi kuulunut ilmaisen postituksen piiriin, eli vaikka olin samalla hankkimassa toistakin kirjaa (paperisellaista), en olisi saanut koko pakettia tänne ilman postikustannuksia.

Koska kyseessä oli aika pienen summan ostos (ei vaaraa tullihässäkästä), ajattelin tarkistaa ameriikan Amazonista, notta mitä siellä samainen paketti kustantaisi. Yllätyksekseni, vaikka sieltä tilattuna joutuisin maksamaan postikustannukset, saisin haluamani äänikirjan CD-muodossa käytettynä niin tajuttoman halvalla, että kannataisi tilata myös paperikirja Atlantin toiselta puolelta. Ja koska se kannatti, sen tein.

Niinpä Amazon sai rahani, Audible ei. Hassuja nämä jotka ylläpitävät näitä digimyynnin estoja joka johtaa rahan ohjaantumiseen jonkun toisen kaupan kassaan. Tai, johonkin ihan muualle, jos olisin esimerkiksi imuttanut teoksen internetistä ilmaiseksi.

Tätä kirjoittaessani olen ripannut kaikki yhdeksän (!) levyä ja kuunnellut kirjaa jo jokusen aikaa. Connected vaikuttaa oikein hyvältä (tämä TED talk kertoo mistä on kyse). Olen tyytyväinen ostokseeni.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut vastaavasta aiheesta, teemana musiikin hankinta: Rahaa olis tarjolla, jos siis kiinnostais (18.10.2006)

Blurbin järkkäämän valokuvakirjakilpailun, Photography Book Now, voittajat ovat nyt näytillä.

Omani, (w)here I am sekä Basic Observations, eivät näköjään pärjänneet, mutta sijoittuneiden joukossa on monia todella upeita teoksia joita kannataa katsella.

Kuten jo noin kuukausi sitten uumoilin, tein toisenkin kirjan jonka ilmoitin Blurbin valokuvakirjakilpailuun.

Ajatukseni oli oikeastaan kasata vähän erilainen luontokirja monivalotuksistani, mutta päätinkin sitten katsoa läpi mustavalkoiset kännykkäkuvani viimeisen viidentoista kuukauden ajalta ja niinpä sitten yhdistelin mustavalkoisia muistojani konstailemattomaan mutta aika tuhtiin kirjaan nimeltä Basic Observations.

Basic Observations (revised version) by Pekka Nikrus | Make Your Own Book

Kilpailuun osallistumisen deadline umpeutui noin tunti sitten (16.7. klo 9.59 meidän aikaa). Omat kaksi teostani ovat nyt tuolla jossain 2184 2194 2193 muun kirjan joukossa odottamassa tuomarointia.

Heinäkuun 29. päivänä alkaa People’s Choice -äänestys, eli silloin kuka vaan voi antaa kannatusäänensä mille kirjalle vaan (wink wink…).

(Äsken muuten tajusin, että kirjan kirjan vanhin ja tuorein kuva löytyvät samalta aukeamalta, kts. sivut 74-75.)

Päätin osallistua Blurbin valokuvakirjakilpailuun, Photography Book Now, tekemällä muistikirjamaisen kokonaisuuden hotelliomakuvistani (joista noin kolmannes löysi tiensä vuoden 2010 Poikamieskalenteriin).

(w)here I am by Pekka Nikrus | Make Your Own Book

Tällä hetkellä kilpailuun näyttäisi olevan ilmoitettuna 669 kirjaa, mutta kuvittelisin määrän kasvavan heinäkuun puolenvälin määräaikaan mennessä. Itsekin, jos ehdin, saatan pullauttaa vielä toisen kirjan kilpailuun…

Jatkona edelliseen kirjoitukseen.

Wicca-kirjaa ei sittenkään julkaista: Emme halua edistää mitään yksittäistä uskontoa tai poliittista suuntausta lapsille suunnatuissa kirjoissamme, sanoi kustantamon johtaja Charlotte Frennesson IS:lle.

Ihan mielenkiinnosta kävin katselemassa kyseisen kustantamon – Stabenfeldt – verkkosivuja ja seikkailin sieltä heidän kirjakerhonsa sivuille.

Kerhon tuorein julkaisu on kirja nimeltä Jumalten jälkeläiset, jossa päähenkilön luokkakaverit ”polveutuvat Zeuksesta, Herasta ja muista Kreikan vanhoista jumalista”.

Hehe. Fiktiivisiä tarinoita jotka pohjautuvat Kreikkalaiseen mytologiaan voidaan kyllä siis suunnata lapsille, mutta tuoreemmat mytologiat eivät siis kelpaa.

Zachary Shoren kirja Blunder: Why Smart People Make Bad Decision, joka ei ole kirja markkinoinnista vaan siitä miten älykkäätkin ihmiset mokaavat koska jäävät huomaamattaan omien jäykkien ajatusmalliensa loukkuun, sai minut miettimään sitä, miten vaikeana moni yritys kokee netissä olemisensa (tai toisin sanottuna pelkäävät sosiaalista mediaa). Jotenkin monet kirjassa mainitut kognitiiviset loukut tuntuvat tutuilta koska ovat tulleet vastaan monissa projekteissa viimeisten vuosien aikana. En ole ehkä aikaisemmin oikein osannut tarkentaa itselleni mistä aina on ollut kyse, mutta Shoren kirja tuntuu olevan palanen ymmärtämisen lisäämisessä. Oikein hyvä kirja siis (kiitos Akille vinkistä).

Toinen ajatus joka tuli mieleen, varmaan siksi, että Shore käyttää paljon sotiin liittyviä esimerkkejä, on se miten markkinointia monesti ajatellaan sotana (kaikki nämä Sun Tzut ja Marketing warfare stragies -jutut). Mieleeni putkahti kuva siitä miten markkinointiarmeijat rymistelevät internettiin tykkeineen ja panssarivaunuineen, rakentavat bunkkereita, kaivavat poteroita ja tulittavat yhtä soittoa vuorokauden ympäri. Mutta ihmiset, joiden kotitantereella eri armeijat pullistelevat lihaksiaan, eivät välitä – kääntävät selkänsä, jättävät itselleen merkityksettömät sodat huomioimatta ja jatkavat sen parissa mitä olivat tekemässä. Se, jos mikä, on pelottavaa – olemassaolevat aseet eivät pure eikä sotavoimilla ole… niin, voimia. Ja siinä piilee yksi Shoren luettelemasta seitsemästä kognitiivisesta loukusta: Heikolta näyttämisen pelko.

Ehkä sosiaalinen media pelottaisi vähemmän, jos sotataktiikkojen sijaan otettaisiin toimintamalleja vaikka Käytöskukkasesta: