skrubu

Ylläpitääkseni äkäisen internet-sedän mainettani, on minun kontrastin vuoksi joskus annettava hiukan positiivistakin palautetta. Tässä pari tapahtumaa lähimenneisyydestä.

Putiikki

Onnistuin kantamaan Alepasta kotiin asti pussillisen salaattia jonka viimeisen käyttöpäivän huomasin, kun piti kokkailemaan ruveta, olleen jo edellisenä päivänä. Tuote näytti olevan kunnossa mutta ihan periaatteellisista syistä ajattelin palautta pussin putiikkiin.

Vaan eipä ollut minulla kuittia. Ja väsytti ja vaikka mitä. Samana päivänä en sitten saanut itseäni Alepaan takaisin – vasta seuraavana.

Ojensin hyllyjä järjestelleelle myyjälle eilen ostamani ja toissapäivänä vanhaksi menneen salaatin. Kerroin ettei minulla ollut kuittia ja odotin sopivaa kommenttia johon voisin sitten heitellä sarkastisia piikkejä. Vaan loihe myyjä minua ymmärtäen ja kuitin puutteesta välittämättä lausumaan, että tainnut käydä päivämäärien tarkastajalle vanhanaikasesti ja kas tässä sinulle uusi samanlainen. Otti vielä ja kaivoi esiin sellaisen jonka viimeinen käyttöpäivä on mahdollisimman pitkällä tulevaisuudessa. Pysyy pidempään tuoreena, hymyili.

Hymyilin sitten minäkin. Kisahallin Alepa, kiitos.

Paakari

Olin sattumoisin eräänä aamuna tavallista aikaisemmin liikenteessä ja kotiinpäin tullessani, ennen kuin päivä edes oli ehtinyt vaaleta kunnolla, muistin, ettei minulla ole leipää kotona. Koska satuin olemaan Töölöntorin lähettyvillä, päätin käydä tarkistamassa viikkoa aikaisemmin noteeraamani Crustum-leipomon myymälän Topeliuksenkadun alkupäässä.

Astuessani vasta noin kuukauden vanhaan myymälään, huomasin siellä kunnon kahvilaitteen ja päätin ravita kehoa ja mieltäni cappuccinolla sekä unikonsiemenkinkkusämpylällä joka näytti huokuvan herkullisuutta.

Siinä istuessani myymälän ainoan istuttavan pöydän ääressä aamiaista nauttiessani myyjä kyseli oliko kahvi hyvää – oli nimittäin vasta äskettäin saanut laitteen eikä ollut siihen ehtinyt tutustua kunnolla, vaikka olikin aikaisemmin vastaavia käyttänyt. Vastasin kahvin maistuvan. Sämpyläkin maistui, tuoretta oli.

Höpöteltiin siinä sitten niitä näitä mm. kahvilakulttuurista, Jöröjukasta, Maxista ja Moritzista sekä silkkilakanoista. Lähtiessäni ostin mukaan kotiin lämpimän täysjyväleivän.

Kokemus oli mitä mukavin. Kiitos Topeliuksenkadun Crustumille oikein mukavasta aamuhetkestä.

Qlocktwo on hieno kello loistavalla idealla ja verkkopalvelukin on hieno. Jos eilisessä tekstissä kirjoitin inhoavani sanaa elämyksellinen, uskaltaisin ehkä kuitenkin käyttää sitä tässä tapauksessa ja ihan positiivisessa mielessä.

Kyseessä ei ole elämää suurempi elämys, vaan pieni oivallus: Kello näyttää aina samaa aikaa kuin se kone jolta verkkopalvelua katsotaan.

”So fukkink wat, totahan on tehty jo web 0.001 ajoista asti… wanha!”, kuulen monen huutavan monitoreilleen lukiessaan tätä. Ja ovat ihan oikeassa: On tehty, mutta harvemmin niin, että kellon toiminnallisuutta ei nosteta erikseen esiin tai erityisesti alleviivata (esim. mainoskampanjatyyliin: Hei tsiigatkaa meijän efektejä, tosii kreisii hei! Tajuuttekse, efektejä hei!), vaan verkkopalvelun kuvitus elää tässä ajassa – tyylikkäästi, sitä mitenkään erikseen hehkuttaen, ja koska kellon teksti päivittyy vain joka viides minuutti (sillä välillä nurkissa olevat valot minuutin välein) jää ajankohtaisuus joko huomaamatta tai sitten se on elämys. Kellosta kiinnostuneet varmaan huomaavat asian (sillä se on sama kuin koko kellon idea tavallaan) ja kokevat hyvän olon tunteen löydöksestään (ja palaavat katsomaan kelloa/verkkopalvelua). Ne joita ei kiinnosta, ei kiinnosta. Tällainen on näppärää ja älykästä elämyksellisyyttä. Herkullista jopa.

Kaikkien finanssikriisien ja vaikka minkä tässä velloessa ympärillä, ajattelin mainita Kiva.orgin.

Siinä missä lehdissä kirjoitetaan sellaisista summista, ettei niitä tavallaan edes kykene ymmärtämään, on todella hienoa seurata miten niin moni rahoittaa vapaaehtoisesti köyhiä yrittäjiä siellä, missä hyvin pienelläkin summalla on oikeasti iso merkitys.

Tänään on siis Blog Action Day. Vuosi sitten törmäsin tuohon vahingossa, tänä vuonna muistuttivat meilillä. Teemana 2008 on köyhyys. Siksi.