skrubu

Kun luukusta eilen kolahti taas kasa mainoksia (pitäisi muistaa laittaa semmoinen ei mainoksia [eikä muuten puhelinluetteloitakaan eikä HKL:n aikatauluja] tuonne luukun ulkopuolelle) palasin ajatukseen joka minulla oli tässä vähän aikaa sitten.

Oikeastaan mietin asiaa, kun olin heittämässä jotain mainosta keräyspaperin joukkoon kun huomasin, että siinähän on muovia. Muovi ymmärtääkseni ei kuulu paperinkeräyksen piiriin.

Pattereissahan on merkki joka kieltää heittämästä tuotetta roskiin. Muissakin tavaroissa on vaikka mitä ohjeistusta. Älä heitä tuleen, muista kierrättää, ei linkousta, sopii ruokien säilytykseen… Meitä muistutetaan aika paljosta.

Mielestäni kaikessa tuossa mainosroinassa pitäisi myös olla selkeästi merkittynä, että voiko sen sellaisenaan heittää paperinkeräykseen vai pitääkö siitä erotella jotain pois. Sen pitäisi olla lailla säädetty: Pakollista tietoa helpottamaan kuluttajan elämää. Sakkorangaistus jos tieto puuttuu.

Ja samallahan kaiken sen ei-kierrätettävän pitäisi olla helposti eroteltavissa kierrätettävästä. Ja senkin voisi määritellä pakolliseksi.

Piti kirjoittamani aprillipilajuttu teemalla valokuvaus. Että olin valokuvaamassa jotain ja paikalle tulee poliisi pidättämään minut. Minut oli kuulemma ilmoitettu epäilyttävänä henkilönä. Ei auttanut selitykset. Kukaan ei kierrä paikkoja sillä tavalla katselemassa ja kuvaamassa, sanoivat poliisit minulle viedessään minua maijaan.

Mutta en sitten kirjoittanut. Mieleeni palautui koko ajan lontoolaisten isovelikampanja. Enkä voinut myöskään olla miettimättä, miten saattaisi käydä jos vierailisin tuolla saarivaltakunnassa kameroineni ja kuvaisin mitä kuvaan.

Englannissa pelotellaan kansaa terrorismimöröllä oikein kunnolla. Uuden lain mukaan poliisi- tai puolustusvoimiin kuuluvan kuvaaminen voi viedä valokuvaajan jopa kymmeneksi vuodeksi telkien taakse. On täysin ymmärrettävää mielestäni, että lakia vastaan protestoidaan.

Valokuvauksen kytkeminen terrorismiin on elokuvista tuttua eikä perustu todellisuuteen, kirjoitti Bruce Schneier The Guardianissa kesäkuussa 2008.

Uudessa-Seelannissa astuu tämän kuun lopussa voimaan laki jonka mukaan henkilön nettiyhteys voidaan sulkea jos musiikkibisneksen edustaja syyttää kyseistä henkilöä tekijänoikeuksien rikkomisesta. Siis vain syyttää. Mitään todisteita ei tarvita. On täysin ymmärrettävää mielestäni, että lakia vastaan protestoidaan.

Meillä täällä ministeri Lindén ei ymmärrä mitä ihmisillä on Lex Nokiaa vastaan ja pitää jääräpäisesti kiinni laistaan. On täysin ymmärrettävää mielestäni, että lakia vastaan osoitetaan mieltä.

Kuunteleeko kukaan mielenosoittajia ja protestoijia?

”Ruotsalaisten supertietokone alkaa pian seuloa myös suomalaisten kirjeitä, paketteja ja postikortteja, mikäli ne suuntautuvat Ruotsiin tai kulkevat sen kautta.”

Hmm…