skrubu

Tiukkaa on kilpailu lentojen hinnoissa, kun asiakas saa maksaa luottokortilla maksamisesta. Visan vingutus 9,50 €/kpl. Mukava yllätys sekin, että kertovat tämän lisähinnan vasta juuri ennen maksamista. Onneksi kuitenkin ennen maksamista.

Hallintokulut melkein kympin.

Onneksi maksullisen maksamisen ohella tarjolla oli myös mahdollisuus maksaa ilmaiseksi oman verkkopankin kautta.

Minäkin olen miettinyt sirukortinlukijoita, mutta hiukan toisesta näkökulmasta kuin Ilkka Pirttimaa.

Sirukortinlukijoita on käytössä monia malleja. Nopeasti ajatellen mieleeni tulee ainakin viisi: K-ryhmä, S-ryhmä, Alko ja pari erilaista kahviloissa ja ravintoloissa.

Seurasin mielenkiinnolla äskettäin kuinka K-ryhmän uudella laitteella (liekö ensimmäinen tässä maassa jossa on värinäyttö?) ostoksiaan maksavalla asiakkaalla oli vaikeuksia jo siinä, ettei tiennyt miten päin kortti laitteeseen laitetaan.

Sirukortinlukijoita. Vasemmalla K-ryhmän, oikealla S-ryhmän.

Itse jäin miettimään, että jos en näkisi, mistä osaisin päätellä miten valitsen maksanko luotolla vai pankilla? En mistään. En yhdessäkään laitteessa. Ei auta värinäyttö, eikä isot numeronäppäimet: pitää vaan tietää. Onnistuisinkohan edes saamaan korttia laitteeseen oikein päin?

Joissain laitteissa on aika pienet painikkeet lähellä toisiaan. En muista mallia, mutta yhdessä on funktionäppäimet (siinäpä vasta reliikki vuodelta keppi ja risu: funktionäppäin) näytön vieressä ja vaikka minulla on aika pienet kädet, en aina osu oikeaan. Miten ne joilla on ongelmia lihaskoordinaation kanssa?

En ole kokeillut, mutta monellakohan eri tavalla sirukortinlukijat antavat palautetta jos näppäilee PIN-koodin väärin? Ymmärtääkö asiakas mitä tapahtuu jos ei näe lukea näyttöä? Entä mistä, katsomatta laitetta, tietää, että maksu on onnistunut?

Seteleissä on tunnisteet josta tietää pitävänsä kädessä satasta tai kymppiä. Kolikot ovat myös tunnistettavissa ilman näkökykyä. Meille näkeville ne eivät ehkä avaudu, mutta siellä ovat.

Muovimaksamisessa vaikuttaisi olevan aivan toinen meininki.

Ehkä se on sitä, että seteleitä painaa ja suunnittelee hyvin harva taho. Se on julkinen taho ja siltä vaaditaan saavutettavuutta kun taas muovimaksamisessa on monta tahoa kilpailemassa toistensa kanssa pääsystä tekemään itselleen voittoa asiakkaan ja kauppiaan välisestä maksutapahtumasta.

Liian monta kokkia saman sopan ääressä ei edistä yhdenvertaisuutta.

Noin yhdeksän ja puoli vuotta minua palveli yksi ja sama lompakko. Loistava esine jonka ostin asiaa tarkemmin harkitsematta sen ainoan kerran kun olen Tokiossa käynyt.

Hienosti suunniteltu ja toteutettu esine; oikean kokoinen, hyvän tuntuinen, kätevä monin tavoin – kaiken kaikkiaan juuri täydellinen. Mutta ei kuitenkaan ikuinen. Lomapakko ei enää oikein pysynyt kiinni ja ketjun kiinnityslenkki roikkui paikoillaan vain muutamalla langanpätkällä. Oli siis aika hankkia uusi.

Aloitin etsimällä, josko netin kautta löytyisi samanlaista lompakkoa. Ei löytynyt. Mutta tajusin vasta nyt, että taskussani on melkein vuosikymmenen ajan asunut surffibrändin tuote. Heh.

Kokeilin Fruugoa. Valikoima ei miellyttänyt. Kävin kaupoissa, kivijaloissa. Liian vaikeata: Lompakot on siroteltu sinne tänne, tai sitten ne olivat tylsiä mitäänsanomattomia läpysköitä tai liian isoja. Nahkainen ei ole mieleeni.

Takaisin netin pariin. Missä on kaikkea? Amazon. Sinne. Etsin, tutkin ja mietin. Kävin muissakin verkkokaupoissa. Huomasin palaavani aina saman mallin kohdalle. Se voisi olla siinä, mietin. Harmittavaa on tietenkin, ettei netissä pääse hypistelemään tuotetta, mutta tätä oli kehuttu (tai arvosteltu positiivisesti).

Löytämäni lompakko ei ollut pahan kallis, joten jos se ei kestä seuraavia 9 – 10 vuotta, ei se hirveästi haittaa. Päätin siis hankkia kyseisen lompakon. Mutta sehän ei ollutkaan erityisen helppoa.

Ajattelin, että Euroopasta ostan. Amazon.co.uk oli osoitteeni. Kävi ilmi, etteivät myy tänne kyseistä lompakkoa. Ei sen kummempia selityksiä, tänne ei vaan sitä myydä. Harmitti. Kokeilin Saksan vastaavaa: Sama juttu, internetmyynti on rajattu. Ranskan Amazonissa ei tuotetta ollut myynnissä. No, ehkä sen saa ameriikasta tänne, mietin mutta eipä sieltäkään tänne myyty. Nyt ei enää harmittanut vaan otti päähän. Miten ärsyttävän paikallista.

- This a local shop for local people, there’s nothing for you here.
- I can pay…
- Keep your hands where I can see them!
–
YouTube: Tubbs And Edward – League of Gentlemen

Sitä mitä ei saa, on pakko saada. En vaan voinut antaa periksi. Etsin, tutkin, hain. Löysin muita verkkokauppoja joilla oli haluamani lompakko myynnissä. Osa ei myynyt maansa rajojen ulkopuolelle, osa möi, mutta postikustannuksin jotka olivat enemmän kuin lompakon hinta. Ei näin. Kotimaan verkkokaupoista en yhdestäkään löytänyt haluamaani lompakkoa.

Ruotsista löytyi yksi kauppa jolla oli tahtomani lompakko valikoimissaan. Kysyin meileitse, koska eivät sivuillaan tiedottaneet, josko toimittavat tänne. Kyllä, vastasivat. Tilasin. Tai siis yritin. Maksaminen ei toiminut. Yritin kahdesti. Sain molemmilla kerroilla virheilmoituksen.

En siis voinut ostaa lompakkoa. Ilmoitin kaupalle asiasta ja kysyin josko he ovat saaneet maksuni kahdesti. Eivät olleet saaneet yhtäkään maksua. Sanoivat myös olevansa tietoisia siitä, ettei luottokorttimaksu oikein aina toimi ja, että voisivat lähettää sähköpostilla PayPal-linkin jonka kautta maksaminen varmasti onnistuu. Vastauksessani kaupalle selitin, että huonoa on sellainen bisnes jossa maksajan on tehtävä enemmän työtä päästäkseen eroon rahoistaan kuin mitä niiden hankkimiseen on mennyt. Mainitsin myös siitä, että jos PayPal toimii paremmin, olisi heidän hyvä tarjota sitä verkkokaupassaan maksuvaihtoehtona eikä vain sähköpostitse niille jotka jo ovat kahdesti epäonnistuneet.

Odottaessani vastausta Ruotsista löysin toisen verkkokaupan jolla oli lompakko myynnissä, joka toimitti tavaraa Suomeen ja jonka verkkomaksu toimi. Oli suorastaan ilo erkaantua rahasta tavaraa vastaan. Niinpä tilasin sitten lompakon Isosta-Britanniasa. Tiedotin asiasta Ruotsalaiseen kauppaan. Sanoivat ymmärtävänsä.

Jäin ihmettelemään. Paljonko rahaa menee kaupalta sivu suun kun ei pidä huolta siitä, että maksaminen on mahdollista, että ostaminen tehdään vaikeaksi ja epävarman tuntuiseksi? En myöskään voi ymmärtää miksi lompakon myyntiä on rajattu maantieteellisesti. Internet on kiva juttu, se vaan ei selvästikään vielä oikein toimi.

Mutta, nyt olen siis kuitenkin, viimeinkin, uuden lompakon omistaja. Ihan hyvä se on. Ei yhtä hyvä kuin edellinen, mutta eiköhän tähänkin totu vähitellen.