skrubu

Tätähän tämä juttu kai oikeasti tarkoittaa:

Kaupallisen median rooli internetissä on kansalaisille epäselvä, kertoo kaupallinen media.

Lehden (ei kuitenkaan Lehden vaikka niin voisi kuvitella) Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan 75 prosenttia suomalaisista näkee eron Ylen ja kaupallisten tekijöiden tarjoamissa nettipalveluissa. Lähes puolet ei osaa sanoa, eroaako kaupallisen median nettipalvelut Ylen vastaavista. Jopa 65 prosenttia vastanneista katsoo, että mainosrahoitteisen median tarjonta ei eroa riittävästi Ylen nettipalveluista.

Ja tässä vielä oiva mielipide tähän (hohhohijaa, krooh pyyh, zzz…) Yle-kinasteluun Aamulehden blogeista: Kuka eniten hyötyy netistä ovat yksinelävät mutta mitä yle puhuu netistä itsehän sinne ovat tupannneet itsensä.

–

Päivitys (vähän jutun julkaisun jälkeen): Heh, tuo alkuperäinen Aamulehden juttu löytyy vaikka mistä, muttei Aamulehdestä.

Ajattelin heittää kommentin Twitter-keskusteluun mediasta (voiko keskusteluketjuun mitenkään linkittää), mutta en kysennyt tiivistämään tätä 140 merkkiin. Siksi tämä on täällä.

Mediaa voi yleensä tallentaa medialle ja näin usein tehdäänkin – tallennusmedialle. Mediaa, eli sisältöä jollain medialla jota voi jaella (jossain näin sanan jakelumedia), tekee ala josta käytetään nimeä media. Media tekee siis mediaa medialle.

Media on sisältöä jota voi tallentaa ja jaella. Media vie/vaatii/ottaa itselleen tilaa ja tätä tilaa myydään ja ostetaan ja se on mediatilaa, eli tilaa median tekemässä mediassa jota jaellaan jollain medialla ja jota voi, tai ei voi, tallentaa erilaisille medioille.

Jos sitä ei voi jaella, onko se silloin media? Jos sitä ei voi tallentaa, onko se silloin media? Pitääkö mediaa tietoisesti tehdä vai voiko se syntyä itsestään? Onko väliä mitä sisältö on, vai voiko mikä tahansa sisältö olla mediaa? Voiko olla mediaa joka ei vie minkäänlaista tilaa? Voiko media lakata olemasta media jossain vaiheessa (esim. [ei ehkä paras mahdollinen] kääritäänkö kaloja torilla mediaan)?

Radio on media. Mutta mitä/mikä on radio? Radioaallot ei ole media, koska silloin avaruudesta säteilisi mediaa. Eikä radioantennit ole media, lähettävät tai vastaanottavat, nehän vain lähettävät tai vastaanottavat signaaleja. Radio, se laite, ei ole media, vaan laite joka tulkitsee radioaaltojen mukana tulevia signaaleja muotoon jonka voi vahvistaa ihmiskorvan kuultaviksi. Usein radiossa on myös vahvistin. Vahvistin tuskin on mediaa. Mitä tekee antenneilla tai radiolla (laitteella) jos radio ei lähetä radion avulla kuultavaa radio-ohjelmaa? Radioaallot ovat jakelua. Vähän kuin lehdenjakaja, mutta ei kuitenkaan, vaikka molemmat kuskaavat mediaa mediakuluttajille. Toisaalta ilman muita osasia, vain yksi olisi turha. Media on kokonaisuus?

Mitä on internet?

Voitaisiinko tästä ja siitä mihin internetin käyttömme on menossa jopa vetää niinkin hurja johtopäätös että käsite sosiaalinen media on virheellinen vaan pitäisi oikeastaan puhua verkon käytön sosiaalistumisesta?
–
Tuomas Rinta: Come get #some!

Kyllä. Mielestäni sellainen johtopäätös voitaisiin ihan hyvin vetää.

Jatkopohdintaa jutulle Sika, säkki ja datamaksu.

Tuli eilen mieleen toinen (ei auto-)analogia kännyköiden datamaksulle: Tiedät kyllä paljonko perunat maksavat per kilo, mutta et tiedä montako kiloa niitä sinulle tullaan toimittamaan ja näet lopullisen hinnan vasta kun kaupat on tehty, perunat toimitettu ja saat laskun postitse. Ostaisitko? Olisiko laillinen tapa käydä kauppaa?

Ja tuosta analogiasta mieleen, että tällainen datamaksumallihan tarkoittaa sitä, että kuluttaja maksaa kyllä sisällöstä, mutta rahahan ei mene perunoiden viljeliöille vaan (jälleen kerran) niille jotka mahdollistavat perunoiden siirtymisen paikasta A paikkaan B.

Ja koska kuluttaja jo mielestään maksaa sisällöstä, miksi ihmeessä hänen sitten pitäisi vielä maksaa siitä erikseen viljeliöillekin? Eli jos hesarin etusivun lukeminen kännykällä maksaa noin 6 euroa, miksi ihmeessä hesarille pitäisi maksaa vielä jotain lisähintaa per juttu?

Tämähän johtaa vääjäämättä siihen, että mediatalojen pitäisi ottaa sisällön tuottajan ohella sisältöön pääsemisen mahdollistava rooli jotta ne saisivat rahaa tekemistään ja julkaisemistaan sisällöistä.

Monet mediatalot huutavat Googlen olevan ahne varas ja iilimato joka imee viimeisetkin sentit pienten sisällöntuottajaparkojen taskuista omaan pohjattomaan pahuuden kaivoonsa, mutta kyllähän mediatalojen pitäisi myös älähtää siitä, miten operaattorit saavat joulupöytäänsä silavat, sikarit ja vuosikertakonjakit muiden tekemällä sisällöllä aivan samaan tapaan kuin Google.

Miettikää sitä, että jos minä ilman datapakettisopimusta surffaan Elisan liittymällä mobiilisti hs.fi:tä, saattaa Elisa saada siitä alle viikossa minulta saman verran rahaa kuin mitä hesarin vuosikerta maksaa.

Internet ei ole media, vaan paikka johon kaikki mediat pyrkivät
–
Viestinnän professori Esa Väliverronen
hs.fi 25.9.2009: Media joutuu opettelemaan tunteista kertomista

Näinhän se on: Internet ei ole media. On hienoa, että tämä asia on nyt mainittu myös valtamediassa. Eikös nimenomaan median pitäisi ymmärtää mikä tai mitä media on niin, ettei media ja internet sekoitu? ^*)

En ole kuitenkaan samaa mieltä Väliverrosen kanssa siitä, että internet on paikka.

Itse olen toistaiseksi kokenut mielekkääksi nähdä internetin jakelukanavana joka poikkeaa esimerkiksi radio- tai televisio-ohjelmien vastaavista mm. kaksisuuntaisuudellaan ja sillä, että se on vapaa niin vastaanottajalle kuin julkaisijalle.

–
*) Onko ”internet on media” samaa sukua kuin ”Google on selain”?