skrubu

Niin. Sitä minä vaan, että olisi tavallaan aika kiva, tulin ajatelleeksi kun junassa istuin, jos jossain olisi tarjolla semmoinen aikataulu joka kertoisi moneltako juna on milläkin pysäkillä. Meinaan siinä sitä istuu junassa ja ei ole mitään hajua mistään sellaisesta, että missä kaikkialla juna pysähtyy ja monelta, paitsi mitä nyt joskus tipoittain kuulutukset kertovat. Kivahan se olisi, jos tämä Kiva Aikataulu (nimiehdotus, saa käyttää ihan ilmaiseksi) kävisi ja kukkuisi puhelimessa.

Voisin aikataululle ilmoittaa, tai ehkä se jotenkin jo tietäisi, koska olen lipun ostanut (Kivan Aikataulun kautta?), että istun ikkunapaikalla 33, vaunussa 7 ja, että juna on IC49 sekä sen mistä minne reissaan, monelta on lähtö ja monelta pitäisi olla perillä ja kaikki tuommoinen mitä nyt reissusta noin yleensä voi tietää. Siinä voisi sitten katsoa, ajankuluksi vaikka, mikä on seuraava asema (junan omat kuulutukset ovat joskus todella hiljaisia tai lähes kuulumattomia) ja paljonko sinne on matkaa niin ajallisesti kuin kilometreinä. Samalla voisi seurata ollaanko myöhässä ja kuinka hirveästi (tai ehkä, yllättäen, ei ollenkaan ;).

Ohjelma puhelimessa voisi sitten iskeä vaikka mitä tarinaa matkalla. Junalivefeedi, tavallaan. Paikkojen nimiä, junan nopeutta, paljonko pienempi hiilijalanjälki tällä hetkellä on junalla matkustaessa syntynyt verrattuna jos vaikka olisi skootterilla liikenteessä.

Sellainen olisi kiva. Etenkin kiva se olisi, jos siinä sitten vielä olisi vaikka junan vaunukartta, joka kertoisi erilaisten vaunujen erikoisuudet (allergia, lapset, kotieläimet, tupakkakoppi jne) sekä tietenkin ravintolavaunun tai -vaunujen (joissain junissa niitä on kaksi) sijainnin omaan paikkaan nähden ja onko kyseessä enemmän ruokailu- vai juomailuvaunu. Siihen voisi varmaan jonkun mainoksenkin laittaa. Että jättilihis kahdella nakilla nyt miinus viisi prosenttia. Sikakallis ja ylihintainen se yhä olisi, mutta alennus on aina alennus.

Sinulla on vielä kolme tuntia aikaa, ennen kuin juna saapuu sinne minne olet menossa. Siinä ajassa ehdit syödä parikin jättilihistä kahdella nakilla. Ravintolavaunu on siitä sinun paikalta vain kaksi vaunua menosuuntaan. Kahvit kaupanpäälle? Tuskin tietenkään junahinnoin, mutta ajatustasolla kyllä. Oikeasti ehkä joku muu houkutin. Aikainen aamu? Tule nauttimaan aamiainen vaunussa 4. Mahdollisesti ehkä jopa hinnasto. Digitaalinen kanta-asiakaskunponki? Joka kymmenes sumppi ilmaiseksi. Ehkä tieto siitä onko junassa tarjoiluvaunu. Ja ehkä visailu, jossa kysytään vaikka jos Visa Electron toimii junassa (johon kaikki vastaavat tietenkin ei, koska ei se koskaan toimi junassa). Mahdollisesti jopa kilpailu jossa ihan olisi oikeita voittojakin?

Tai jos istuu uppoutuneena filosofisiin ajatuksiin siinä juomapainoitteisessa ravintolavaunussa, niin tämä Kiva Aikataulu voisi ilmoittaa, että puolen tunnin kuluttua sinun olisi aika kiivetä junasta, joten nyt vessan kautta omalle paikalle keräämään kamppeet kasaan, hopihopi. Sää asemalla näyttäisi olevan lämmin ja aurinkoinen, mutta tuulinen joten pidä hatustasi hyvin kiinni.

Sitten olisi kiva sellainen, että Kiva Aikataulu myös pitäisi matkustajan ajan tasalla kun tämä istuu esimerkiksi mykällä asemalla, kuten kävi tässä vastikään: Ei mitään kuulutuksia siitä, että juna on myöhässä. Ei kuulutuksia myöskään kun juna sitten melkein 30 min myöhässä saapui raiteelle kaksi. Hiljaista oli lähtiessäkin, ei kuulunut mistään, että ”Avgåår. Fråån spåår. Tvåå. Trevligresa”. Kiva Aikataulu voisi tällaisissa tapauksissakin auttaa. Kertoa myös sen, että myöhästyminen johtuu esim. ratatöistä. Parempi tällaisenkin tiedon olisi olla vapaata ja kaikkien saatavissa kuin piilossa ja lukkojen takana.

Ehkä kaikenlainen, mutta tietenkin täysin vapaaehtoinen, Facebook- ja Twitter-integraatiokin olisi paikallaan. Ei ehkä vain siksi, että voisi ilmoitella missä menee, vaan siksi, että voisi tarkistaa onko junassa tuttuja.

Ja se mikä olisi myös oikein kivaa ja etenkin pitkillä matkoilla hyvää ajankulua olisi jos veturissa olisi kamera menosuuntaan päin ja jonka kuvaa voisi siitä puhelimen ruudulta pällistellä. Viuh ja suih maisemat vaihtuvat kun rautahevonen juoksee. Saavumme asemalle. Lähdemme asemalta. Minä ainakin katselisin. Katselisin sellaista junissa olevista monitoreistakin, mutta eihän niillä näytetä juuri mitään (edes hyödyllistä informaatiota).

Olisi helppoa keksiä lisää kaikenlaista Kivan Aikataulun avulla saatavaa junamatkaajalle ja VR:lle hyödyllistä ja mielenkiintoista juttua, mutta mitäpä minä niitä tähän, sillä tuskin tuollaista Kivaa Aikataulua koskaan kukaan tulee näkemään. Sellainen kun olisi aivan liian hyvää palvelua. Antaisivat edes tiedot vapaasti jakoon niin saisi joku silläkin jotain nykyaikaista tehtyä.

Hesarin mobiilisaitilla (vai tekstiversioko se virallisesti on?) m.hs.fi – jota toisinaan selaan, yllätys yllätys, kännykällä (tavalliset selaimet käännytetään sieltä pois) – on ärsyttävä ominaisuus joskus ohjata sivulle jossa on otsikko, muttei sisältöä.

Tänään törmäsin tähän: Roskaruoka käy kalliiksi. Kotiin tullessani ajattelin hiukan tutkia asiaa.

Näyttäisi siltä, että kyseinen talousosion juttu, jota hs.fi:n omalla haulla ei löydä mutta selaamalla talousosion etusivua kyllä osuu silmään, asuukin oikeasti Taloussanomien verkkosivulla otsikolla Älä syö valtiota kuralle (sivun title-elementissä ”Suolan vähennys säästäisi miljardeja sydäntautien vähentyessä”).

Sitä minä vaan, että on kiva kun konsernin sisällä linkitetään ristiin, siitä hyötyvät kaikki, mutta olisi vielä kivempaa jos linkit oikeasti toimisivat palveluiden eri inkarnaatioissakin (hs.fi:ssä linkki toimii kyllä).

(Tämä on kirjoitettu ennen kuin Tietokoneen juttuun päivitettiin Suomen tilanne)

Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin, toistan siis itseäni, mutta kun nyt vaan tunnen siihen pakonomaista tarvetta.

Edullisin paketti maksaa 15 dollaria (reilut 12 euroa), ja sillä saa ladata 200 megatavua dataa kuukaudessa. Yhtiön [AT&T] laskujen mukaan se vastaa noin 400 nettisivua, 1000 sähköpostiviestiä ilman liitteitä, 50 valokuvan lähettämistä nettiin tai 20 minuuttia videota
–
Tietokone.fi: Hyvästi rajaton nettikäyttö: murros alkoi kännyliittymistä

Ylläoleva siis amerikan ihmemaasta. Vaan koska täälläkin operaattorit ovat pohtineet kiinteähintaisten mobiilinettiliittymien lopettamista, ajattelin tarkistaa saako kahdellasadalla megatavulla muuta kuin lautasellisen hyvää ja ravitsevaa puuroa?

Kävin molemman geneerisen lööppilehden, pravdan, julkisen palvelun viestintäyhtiön ja lärvikirjan etusivuilla. En katsonut videoita, en klikannut linkkejä, en siirtynyt palveluissa sisemmäs. Yhteistulos mainoksineen kaikkineen sellaiset vähän päälle 3 megatavua dataa. Pyöristetään tuo tasan kolmeen, helpompi laskea.

Sanotaan, että tekee ylläolevan rundin kolmeen kertaan päivässä (tekemättä mitään muuta) tekisi se 3 kertaa 3 eli 9 megatavua. Tällä tavalla 200 megatavun raja tulee vastaan noin 22 päivän kuluttua. Vaan kun sitä tekee muutakin. On meiliä, syötteitä, blogeja, videoita ja valokuvia, hakukoneita – kaikkea sellaista jokapäiväistä joka yhden päivän aikana joka lisää siirretyn datan määrää. Jos varovaisesti arvioisi kaiken muun tuplaavan päivän aikana liikkuvan datan määrän (18 megatavua), mihin riittää sillloin 200 megatavua? Kuukauden 12. päivänä olisi raja saavutettu.

Eli 200 megaa, vaikka jättäisi katsomatta kännykällä televisiota, hiljentäisi Spotifyn, käyttäisi paperikarttoja ja jättäisi torrentit rauhaan, ei riitä kuin noin kolmannekseen kuukauden käytöstä. Ja tämä on varovainen arvio.

Oma nettikäyttöni kännykällä on lähinnä uutisten (Ampparit lite josta linkit yleensä joukkotiedotusvälineiden mobiiliversioihin) ja syötteiden (Google reader, mobiiliversio) lukemista ja Facebookin ja Twitterin tihrustelua vanhalla N95:llä. Toisinaan katson hiukan kartalta missä menen, luen sekä lähetän jokusen meilin ja joskus, aika harvoin, kun nettiä ei muuten ole saatavilla, käytän puhelintani modeemina läppärille. Minulla 200 megan raja tulisi vastaan viikossa.

Tämä operaattoreiden ”Meidän täytyy uskaltaa laskuttaa asiakkaita käytön mukaan” ruikuttaminen on ainakin siinä mielessä skeidaa, että kyse ei ole vain siitä miten paljon me kuluttajat käytämme nettiä, vaan myös siitä, miten paljon eri palvelut tunkevat dataa sivuilleen. Tarvitseeko HS.fi:n etusivulla olla yli megatavun verran tauhkaa? Mielestäni ei, mutta jos kiinteä hinta katoaa, revitään alati pöhöttyvien sivujen ylikilojen hinta kuluttajien lompakosta.

Tilanne näyttää ihan siltä, että operaattorit ovat vasta nyt huomanneet miten paljon jengi oikeasti käyttää verkkoa mobiilisti ja haluavat lypsää meidät verille. Ja Sanoma on älynnyt hypätä mukaan siihen bisnekseen: Jos sisältö ei tänään ole rahasampo, kuten Kekkosen aikaan (yleinen uskomus oli), on iskettävä kiinni siihen mikä tuo rahaa, eli sisältöön pääsemisen mahdollistaminen, joka tänä päivänä suomeksi on internetliittymä ja ennen kaikkea mobiili sellainen. Digitaalinen Leijonajakelu – sisältöä kilohinnalla, paljonko pannaan? Ai niin, paitsi, että eihän kukaan tiedä paljonko sitä sisältöä on pantu tulemaan ennen kuin on aika lähettää lasku.

Miksi verkossa olevassa palvelussa on linkki verkkoversioon?

Ei mobiili ole verkon vastakohta, rinnakkaisversio tai siitä erillinen entiteetti. Ei ole olemassa erillistä mobiilinettiä. On yksi internet. Yksi verkko.

Sitä kun säästää kaikenlaista, sitä myös toisinaan löytää siitä säästetystä tavarasta jotain. Tällä kertaa vastaan tuli Telen (oikeammin Telecom Finland Oy, josta sittemmin tuli Sonera ja joka nykyään on TeliaSonera Finland Oyj) NMT-GSM hinnasto 1.1.1995. Hinnat ovat markoissa, mutta olen muuntanut ne euroiksi tähän (kaikki hinnat sisältävät 9 % televeron ja 22 % alv:n).

Aika selkeän oloinen hinnasto. Tarjolla näyttää olleen kolme eri liittymätuotetta: Business, Classic ja Privat. Aika ulkomaankielisiä nimiä (jännä miten kaksi nimistä on englanniksi mutta Privat ei), nykyään taitaa operaattorit tarjota liittymäpaketteja suomeksi: on ykköstä, intoa, puhetta ja minun.

Kaikissa liittymissä oli kytkentämaksu (aika harvinainen nykyään), joka oli joko 22,37 € tai 8,95 €. Halvempi hinta oli tarjolla Business- ja Classic-liittymiin mutta vain GSM:lle (tosin jostain syystä Classic-liittymää ei tarjottu NMT 900:lle). Tuolla varmaan pyrittiin ohjaamaan ihmisiä pois NMT-liittymistä.

Perusmaksu (nyk. kuukausimaksu) vaihteli välillä 3,67 – 16,10 €/kk. Privatissa laskutusjakso oli 6 kk ja perusmaksu 22,20 €/6 kk, riippumatta siitä oliko käytössä NMT tai GSM. Halvinta perusmaksua tarjottiin GSM Classic-liittymälle, kalleinta NMT 450:lle Business-liittymässä.

Puhelumaksuissa oli eroja liittymien välillä, tietenkin, mutta myös soiton ajankohta vaikutti hintaan: oli kalliimpaa soitta arkisin klo 7 – 17 kuin muina aikoina.

Business ja Classic -liittymissä halvempi hinta oli 0,18 €/min ja kalliimpi, riippuen käytetystä teknologiasta 0,32 – 0,50 €/min. Privat-liittymässä halvempi hinta oli 0,15 €/min. Kalliimmasta oli kaksi versiota: Kesäaikaan (15.6. – 15.8.) klo 7 – 17 maksoi puhuminen 0,32 €/min, muuna aikana vuodesta hinta oli kaksinkertainen, eli 0,64 €/min.

Ulkomaanpuheluista veloitettiin 0.17 – 0.32 €/min (oletan: normaalin puhelumaksun päälle vaikka missään ei niin sanota), niin että halvin hinta oli Business-liittymässä, kun taas Privat oli kallein.

Joten kaikkiaan… ehkä tuo nyt ei sittenkään ollut niin selvä hinnasto. Paitsi sen suhteen, että silloin varmaan kannatti harkita siirtymistä GSM:ään.

Sitten tietenkin oli vielä lisäpalvelut jotka joko maksoivat tai ei. Esimerkiksi soittajan numeron näyttö (vain GSM) on listattu maksuttomaksi lisäpalveluksi kun taas vastaaja kytkettiin käyttöön 22,37 €:lla. GSM Teksti pärähti toimintaan 8,95 €:lla ja tekstiviestien hinta oli, kuin puheluiden, riippuvainen kellonajasta: klo 7 – 17 viestin lähettäminen maksoi 50 senttiä, muina aikoina 18 senttiä (tai jotain sinnepäin, sillä hinnastossa nuo ovat merkitty oudosti hinta per minuutti).

Tässä jutun lopussa odottaisi varmaan näkevänsä vielä vertailun vuoden 1995 hinnoista nykyisiin, eli mitä on tapahtunut kolmessatoista vuodessa. Mutta sellaista ei tässä näe. Kommentteihin saa toki sellaistakin, jos joku jaksaa.

Matkapuhelimessani on kaksi karttasovellusta. Yksi on puhelimen mukana tuleva Nokia Maps, toinen Google Maps for Mobile jonka olen hakenut verkosta.

Molemmat ovat tavallaan ihan näppäriä, vaikka kuitenkin aika erilaisia. Esimerkiksi Nokian ohjelmassa voi lisätä omia kohteita kartalle, kun taas Googlen ohjelman uusimmassa versiossa on GSM-positiointi niihin tapauksiin kun GPS ei toimi (joita on mielestäni aivan liikaa).

Kumpikin ohjelma hakee karttatiedot netistä – Google tietenkin myös satelliittikuvat. PC-käyttäjät voivat ladata Nokialaiseen karttoja tietokoneelta, joka vähentää hitaan mobiilinetin yli ryömivää datamäärää (ja mahdollisia kustannuksia, riippuen tietenkin siitä millainen liittymätyyppi on käytössä).

Vaan molemmissa karttaohjelmissa on kuitenkin tavallaan sama perustavanlaatuinen puute.

Nokian ohjelmassa käyttäjän itse kartalle asettamat pisteet ovat ja pysyvät mobiilisovelluksessa, vaikka sovellus selvästikin on yhteydessä maailmanlaajuiseen tietoverkkoon. Eli käyttäjä ei saa omaa dataansa pois sovelluksen aidatulta alueelta. Ei netin kautta, eikä millään muullakaan tavalla. Nokialla edes ole karttasovellusta verkossa, mutta kyllähän se olisi kiva jos omat tiedot jotenkin saisi omaan käyttöönsä puhelimesta.

Googlella on mitä mainioin karttasovellus verkossa ja siinä on Omat kartat -toiminnallisuus jossa käyttäjä voi viskellä merkkejä maailman joka nurkkaan oman mielensä mukaan. Mutta vaikka saman yhtiön mobiilikarttaohjelma selvästikin hakee tietoa verkosta, ei se kuitenkaan osaa siirtää käyttäjän verkossa tuottamaa omaa dataa puhelimeen.

Molemmat karttasovellukset ovat hyvin Web 1.0:llaa: yksisuuntaisia ja rajattuja – ohjelmia jotka eivät kykene kanssakäymiseen muiden ohjelmien kanssa. Hassuinta kai siinä on se, että molempien karttasovellusten valmistajat haluavat olla Web 2.0:llaa.

Kuka muistaa vielä kun meillä oli tasan kaksi mobiilioperaattoria, Tele ja Radiolinja? Silloin joskus oli mahdotonta lähettää tekstiviestejä näiden kahden välillä. Se oli aivan mielettömän ärsyttävää ja hyvin vaikea asia ymmärtää. Jotenkin tuntuu siltä että nämä karttasovellusjutut ja internetsynkkauksen puute tässä hetkessä ovat yhtä ärsyttäviä ja mahdottomia tajuta kuin Tele ja Radiolinja vuonna keppi ja risu.

Luin Digitodaysta että Time Warner alkaa laskuttaa laajakaistasta käytön mukaan.

Tulipa mieleeni Sony. Siellä joskus autoradioyksikkö oli kehitellyt laitteen jossa oli kovalevy. Kun CD:n laittoi soittimeen, se kopioitui automaattisesti kovalevylle ja sitä pystyi sitten sieltä kuuntelemaan. Näin ei autossa tarvinnut säilyttää levyjä, vaan pelkkää musiikkia.

Kuitenkin samalla Sonyn musiikkibisnes kehitteli CD-levyihin kopiosuojia joka tietenkin johti siihen, että Sonyn autoradion kovalevyä ei voinut täyttää Sonyn musiikilla.

Nyt Time Warner on tekemässä mielestäni hiukan samaa.

Tuodessaan modeemiaikakauden hinnoittelumallin laajakaistakäyttöön, Time Warner Cable onnistuneesti potkii itseään nilkkaan tarjoamiensa streaming-palveluiden suhteen.

Okei, kaikkihan riippuu siitä paljonko siirtomaksu on, mutta se, että datan siirto maksaa, vähentää käyttäjien halua käyttää verkkopalveluita. Syitä tähän on monia. Yksi on se että käyttäjällä ei ole harmaintakaan hajua siitä miten isoja tiedostot ovat. Paljonko maksaa surffata Facebookia, Flickriä tai YouTubea? Millaisia kustannuksia tulee nettipelaamisesta tai CD-laatuisen nettiradion kuuntelemisesta tai videoiden katselemisesta?

Ongelma on sama kuin kännykkäliittymissä joissa maksetaan siirretyn datan mukaan. Mistä sitä tietää, kun surffaa kännykällä jonnekin, paljonko joltain sivulta tulee dataa? Onko sivulla flash-mainoksia, ehkä ääntä tai isoja kuvia? Onko seuraava lasku pankkitilin tyhjentävä synkkä ylläripylläri?

Maksu käytön mukaan, kun ei ole mitään mahdollisuutta etukäteen tietää paljonko käyttö maksaa, ei ole kuluttajalle houkutteleva vaihtoehto, ja samalla se on este verkkopalveluiden kehitykselle.