skrubu

No, tämähän ei ole mitään uutta, mutta aina yhtä ärsyttävää. Amazon.co.uk möi, ainakin toissa päivänä, Kate Bushin uusinta hintaan £2.97 jos sen ostaisi mp3-muodossa (tänään hintaan £6.99). Mutta, eipä tätä muovitonta versiota saa tietenkään tähän maailman nurkkaan ostaa, ei. Ihan saman musiikin voi kyllä hankkia verkon kautta CD:nä (eli suojaamattomina digitaalisina tiedostoina tallennusmedialla). Ja vinyyliversionakin. Vaan ei suojaamattomina äänitiedostoina ilman, että ne ovat millään tallennusmedialla. Tätä logiikkaa on hyvin hyvin hyvin vaikea tajuta, ehkä jopa mahdotonta.

Jäinpäs miettimään tämmöistä kun tässä ennen joulua uutisoitiin Iittalan kontrolloineen esimerkiksi Muumi-mukien hintaa vastoin lain määräyksiä, ja siitä Kilpailuvirasto on sitten vaatimassa sakkoa, monia miljoonia. Niin, sitäpä siis minä vaan pohdin, että kun sitten IFPI Finland päättää seuraavan kolmen viikon ajan tiettyjen tuotteiden olevan myynnissä myynnissä alehintaan, niin ollanko siinä tavallaan vastaavanlaisessa tilanteessa? Määrääkö yksi taho, että nyt sadat kaupat ryhtyvät myymään alennuksella levyjä? Vai miten tämä massahinnanalennus oikeastaan toimii? Roudataanko kauppoihin alennusta varten uusi satsi levyjä joita sitten halvalla myydään pois? Osaako joku selittää?

Pianisti Vince Guaraldi tunnetaan kai parhaiten Tenavat-animaatioihin tekemästään musiikista. Alunperin vuonna 1965 julkaistu A Charlie Brown Christmas on levyllinen Vince Guaraldi Trion esittämää jouluista musiikkia samannimiseen TV-ohjelmaan. Ja koska meillä on joulu, niin tänään lauantaisena maanantaipoppina tarjoillaan kyseiseltä levyltä joulu-loungea 60-luvulta.

Ja tähän loppuun vielä haiku, tunnelmakuvaus aamuiselta kävelyreissulta:

tuikku haudalla
jouluaattoaamuna
vesisateessa

Oikein hyvää joulua kaikille.

–
Katso lisää maanantaipoppia

Kaikista niistä joululevyistä joita minun musiikkikokoelmastani löytyy on se toinen Leevi and the Leavingsin Varasteleva joulupukki (1990). Tämä on sen verran täydellinen ja synkkä joululevy, ettei sitä oikein jaksa kuin ehkä noin parin päivän ajan vuodessa kuunnella. Mutta nythän ne pari päivää juuri ovatkin, siksipä…

–
Katso lisää maanantaipoppia

Näin kun on alle viikko jouluun voi soittaa musiikkia joka tuntuu jouluiselta, vaikka kyseessä ei suoranaisesti ole joulumusiikki. Tähän kategoriaan kuuluu mielestäni esimerkiksi Eaglesin neljännen levyn, One of These Nights (1975), päättävä I Wish You Peace.

–
Katso lisää maanantaipoppia

Tämäpä taitaa nyt kuulkaa olla toistaiseksi viimeinen maanantaipoppi tässä blogissa. Ainakin tällainen jokaviikkoinen poppi. Tuntuu nyt, että on muuta tekemistä ja, että siihen muuhun olisi hyvä keskittyä. Siksipä tänään…

Maanantaipoppina Elton John: Goodbye Yellow Brick Road (1973)

–
Katso lisää maanantaipoppia

Kun multi-instrumentalisti Ian Anderson kyllästyi siihen ettei osaa soittaa kitaraa yhtä hyvin kuin Eric Clapton, vaihtoi mies pääsoittimekseen huilun vain pari kuukautta ennen Jethro Tullin enimmäisen levyn, This Was (1968), äänittämistä. Huilusta tuli sitten tärkeä osa Jethro Tullin identiteettiä.

Kymmenen vuotta myöhmmin bändi julkaisi yhdennentoista levynsä, Heavy Horses, jolta löytyy kahdeksaskymmenesviides maanantaipoppi.

Maanantaipoppina Jethro Tull: Moths (1978).

–
Katso lisää maanantaipoppia

Elektronisen musiikin minimalisti-isoisät, Kraftwerk, julkaisivat vuonna 1977 kuudennen studiolevynsä, Trans-Europa Express jota pidetään yhdestä vuosikymmenensä vaikutusvaltaisimmalta. Levyn kymmenestä kappaleesta yksi kertoi näyteikkunanukeista.

Maanantaipoppina Kraftwerk: Schaufensterpuppen.

–
Katso lisää maanantaipoppia

Osa ehkä muistaa tarinan siitä, miten Orson Welles vuonna 1938 dramatisoi H. G. Wellsin Maailmojen sodan radioon ja onnistui siinä aiheuttamaan oikein kunnolla hämminkiä.

Neljäkymmentä vuotta myöhemmin päivänvalon näki Jeff Waynen musiikkiversio samaisesta Wellsin tarinasta. Tässä lähes 95 minuuttisessa Jeff Wayne’s Musical Version of The War of the Worlds -teoksessa esiintyvät niin mm. Richard Burton kuin Phil Lynott.

Maanantaipoppina kyseisen konseptialbumin (teos lasketaan progresiivisen rokin piiriin) kaunis, Justin Haywardin laulama, Forever Autumn sekä siihen kiinteästi liittyvä kappale Thunder Child.

–
Katso lisää maanantaipoppia