skrubu

Vuonna 1978 yksi Kanadan lahjoista musiikkimaailmalle, Neil Young, kierteli keikkapaikkoja Rust Never Sleeps -kiertueen merkeissä. Mies oli kovassa vedossa, taskut täynnä loistavia biisejä (mielestäni 1970-luku oli Neil Youngin kulta-aikaa) ja kidutti kitaaraansa paikoittain ah niin ihanan raa’asti. Seuraavana vuonna ilmestyi kiertueella soitettua musiikkia niin dokumenttielokuvan muodossa kuin myös tietenkin levyllä.

Tänään täällä soi tästä nimenomaisesta paketista kappale jonka Young kirjoitti 1975 ja joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1977 levyllä American Stars ’n Bars, siksi, että kappale on kaunis ja siksi, että kitara.

Maanantaipoppina Neil Young: Like a Hurricane (live vuodelta 1978).

–
Katso lisää maanantaipoppia

Kauppa oli sulkemassa. Myyjä tiskin tuolla puolella, nuori mies, kehui äänekkäästi miten hän oli varmasti kaupan nopein paketoija. Jos joku oli yhtä nopea tai ehkä nopeampi kuin hän, oli se eräs naismyyjä joka käveli ohitseni tiskin tältä puolen.

Paketointiaitojaan kehuskellessaan mies seisoi toisen myyjän vieressä. Sen myyjän, joka paketoi ostoksia sanomatta mitään.

Olin väsynyt ja minua otti päähän jo muutenkin.

Paketointivuorossa ollut nainen ei ehkä ollut kaupan nopein, mutta työn laatu vaikutti hyvältä. Hymyilikin. Mies ei juurikaan.

Suorinta tietä kotiin.

Televisiossa mainosten alle kouluikäiset hämmästelivät ja ihailivat tiski- ja pesuaineiden tuloksia yhtä antaumuksella kuin mainosten äidit 80-luvulla. Nykyaikaa. Tiedostavia lapsia. Puhtaita uunivuokia ja tahrattomia vaatteita.

On The Beach, mielestäni Neil Youngin parhaimpia.