skrubu

Junassa matkatessa maisemat ohi vilistää, miettii mies vessassa pitäen kiinni pilistään. Tätäkään putkaa enää ei kyttää junan kissa, huokaa mies siinä seistessä, lorisee pissa. Ajat muuttuu, näköjään, tarpeet kuitenkaan ei, joka on päivänselvää kun pytty suhaisten nesteet vei. Nyt suuntana miehellä oma istumapaikka, taikka, jos yhden tuopin vielä vaikka… sillä junan hidastelu vähemmän pännis’, jos lopun matkaa olis kunnolla kännis’.

Englannissa ollaan niin ystävällisiä, että lakaisukoneessa, heti sen tekstin alla jossa ilmoitetaan laitteen olevan hitaasti liikkuva, pyydetään anteeksi hitaudesta mahdollisesti aiheutuvaa epämukavuutta.

Hotelleissa, varmaan kaikissa, on nykyään jonkinlainen tiedote pesuhuoneessa siitä, että miljoonia pyyhkeitä pestään päivittäin ihan turhaan ja että jos haluaa säästää luontoa voi samaa pyyhettä käyttää useamman päivän ajan – pitää vaan muistaa olla heittämättä pyyhettä lattialle tai ammeeseen. Kuitenkin aika monessa hotellissa (tai B & B:ssä) vaikka pyyhkeen laittaa kuivumaan, kuin kotona ikään, se vaihdetaan kuitenkin. Sitä jää miettimään tuollaisten ”säästä luontoa” -ilmoitusten tarkoitusta. Ajatus on hyvä. Mikseivät majoituslaitokset itse toteuta sitä?

Kännykän GPS:n mukaan nollameridiaani oli noin sata metriä Greenwichin nollapituuspiiristä itään ja vanha nolla 0.0014 astetta lännessä. Kävin molemmilla.

Matkalla (21.7. – 3.8.) askelmittari mittasi 242352 askelta, eli keskimäärin 17310 askelta per päivä. Vähiten askelia 3.8. (takaisintulopäivä): 5747. Eniten askelia 22.7. (Lontoota sinne tänne): 27268.

Englantilaisissa kaupungeissa ja kylissä on enemmän roskiksia tarjolla kuin Helsingissä koskaan.

Cornwall on hienoa seutua. Jylhä rannikko. Nousu- ja laskuvesi on jännä näky tällaiselle tallaajalle jolle se ei ole arkipäivää.

Kuviakin on. Flickristä löytyy uk10 tagilla. Myöhemmin samalla tagilla räpsyblogista, mutta ei ihan vielä (pitää saada vanhemmat alta pois ensin).

Päivitys perjantaina 13. elokuuta: No nyt, kuvablogin tagilla uk10 on eka kuva julkaistu.

Niin, ja tietenkin Doom Bar (Sharp’s), Landlord (Timothy Talylor), SA Gold (Brains), Greene King IPA, Haymaker (Hook Norton), Deuchar’s IPA, Southworld Bitter (Adnams), London Pride (Fuller’s Real Ale), Wandle (Sambrook’s), Tawny Owl (Cotleigh), Branoc (Branscombe Vale), Otter Bitter, Dartmoor Best Bitter (St Austell), Cornish Coaster (Sharp’s), Betty Stogs Bitter (Skinner’s), Summer Lightning (Hopback), One And All (Keltek), Clouded Yellow (St Austell), Castle Special (Tintagel), Bay View Sunset (The Bay View Inn), Gem Bitter (Bath Ales), Best Bitter (Palmer’s), Bellringer (Abbey Ales), Stark Raven (The Raven), Raven (The Raven), Harbour Master (DBC), Abbot Ale (Greene King), Oxford Prospect (Shotover), White Horse Bitter, Oxford Gold (Brakspear), Doctor Morton’s Truth Serum (Abbeydale), Brakspear Bitter, Tollgate High Street Bitter, Old Hookey (Hook Norton), I.K.B. (Wickwar), Hobgoblin (Wychwood) sekä kolme muuta (joista yksi oli olut kylässä nimeltä Beer) joille en löydä järkeviä linkkejä (syytän hutiloiden tehtyjä muistiinpanoja).

Baarimikko nostaa katseensa toastista, jota on valmistamassa, minuun: Mitäs saisi olla? Vastaan kysymykseensä olutmerkillä jota kyseisellä baarilla on hanassa. Baarimikko kääntää katseensa takaisin toastiin jota on valmistamassa. Paistaa leipäannosta hetken, siirtää luomuksensa grillistä lautaselle, ottaa lautasen käteensä ja siirtyy baaritiskin sille puolelta jolla asiakkaat yleensä ovat. Ei minulla ole kiire, vaikka hiukan janoa tuntuisi olevan: Hyvä vaan, että se joka on leivän tilannut saa sen lämpimänä. Baarimikko istahtaa baaritiskille ja haukkaa palan toastista jonka oli juuri valmistanut. Istuu siinä sitten syömässä, keskittyen ruokaansa – näyttää maistuvan, ei näytä huomaavan mitään ympärillänsä. Minulla on yhä jano. Tilasin oluen, mutta hän joka kysyi mitä halusin, kysyi mitä halusin ja siirtyi sitten syömään: Päätti olla välittämättä. Kunhan nyt vaan kysyi. Jotenkin hyvin Kaurismäkimäistä, joka tietenkin sopii oivasti Corona Bariin. Varmistan kuitenkin kännykän näytöltä, ettei enää ole 1990-luku. Ei ole. Enkä ole mustavalkoisessa elokuvassa, näen värejä ympärilläni. Toistan hiukan myöhemmin juomatoiveeni toiselle baarimikolle, in english. Saan sen josta olen valmis maksamaan ja raha vaihtaa omistajaa. Vessan ovella tulee vastaan Stefan Lindfors.