skrubu

Hyvä SPR, toisten auttaminen tuo ihmiselle enemmän ja kestävämpää onnellisuutta kuin hedonismi, kertoo esimerkiksi Martin E. P. Seligman kirjassaan Authentic Happiness, mutta avustusjärjestönähän Te varmaankin tiedätte tämän jo.

Oma kertalahjoitukseni Haitin maanjäristyksen katastrofirahastoon oli tavallaan aika mitätön summa, mutta se sopi budjettiini. Uskon, että tarpeeksi monen tehdessä pieniäkin lahjoituksia rahaa kerääntyy merkittäviä summia (tai, eihän se ole uskon asia vaan totta – Kiva toimii täysin sillä periaatteella).

Vaikka rahan lahjoittaminen on hyvän mielen ostamisessa ehkä se tärkein asia, voisitte Te pienellä työllä voimistaa sitä tunnetta.

Kertalahjoituksen jälkeen, kun ihminen palaa verkkopankistaan takaisin sivuillenne, voisi selkeä ja helposti havaittava kiitos (esim. Kiitos lahjoituksestasi, siitä on suurta hyötyä) olla juuri sellainen egohively joka saa ihmiset palaamaan uudestaan ja uudestaan hyvän mielen ostoksille.

Liekö järjestelmässä ollut väliaikainen virhe, vai mistä oli kyse, sillä kun kun olin tehnyt lahjoituksen olitte, rakas SPR, heti koura ojossa haluamassa lisää rahaa johonkin toiseen kohteeseen, ilman kiitosta tekemästäni lahjoituksesta, vaikka sivun osoitteessa selvästi luki, että kyseessä oli kiitossivu. Eikö lahjoitukseni ollutkaan hyödyksi? En saanut sitä onnellisuuden tunnetta jota odotin. Mikä pettymys ja motivaation katoaminen.

Tällaiset pienet asiat ohjaavat ihmisiä joko tekemään tai olemaan tekemättä asioita.

Samalla tavalla kuin monesta pienestä rahasummasta kasvaa isojakin summia, kasvaa monista saamatta jääneistä lahjoituksista iso lovi lahjoituksiin. Onko Teillä, SPR, todellakin varaa ylläpitää järjestelmää joka mahdollistaa tuleviin lahjoituksiin syntyviä lovia?

Psykologi Barry Schwartz puhuu vuonna 2005 nauhoitetussa TED talkissa siitä miten vaihtoehtojen lisääntyminen vähentää onnellisuutta. Hieno esitys, kannattaa katsoa.

Schwartz kertoo, että mitä enemmän on mistä valita, sen vaikeampi on tehdä valintaa, samalla myös lisääntyy epävarmuus siitä, että tehty valinta valinta on oikea (olisinko voinut tehdä paremman valinnan?) joka puolestaan vähentää onnellisuuden tuntua.

Tästä näkökulmasta katsottuna HS.fi:n jutussa mainitun Taloustutkimuksen tutkimuksen tulokset eivät ole mitenkään yllättäviä. Televisiokanavien määrän lisääntyminen kasvattaa valintamahdollisuuksia joka vaikeuttaa valintaa ja johtaa siis siihen, että televisionkatselijat ovat onnettomampia (lisääntyisiköhän onnellisuus jos kanavien määrä vähenisi ja ohjelmien laatu paranisi, hmm…?).

No, äskettäin loppuneen vuoden televisiokeskusteluissa on myös käynyt ilmi, että katselijoiden kurjuutta on lisännyt niin uuden teknologian pakottaminen jokaiselle, kuin myös tekniset ongelmat. Samalla myös uusi teknologia on tuonut katsojille lisää valittavaa: digiboksit.

Moni miettii mikä digiboksi kannattaa valita ja mistä löytäisi tarpeelliset tiedot oikean valinnan tekemiseksi? Jos ei osaa valita, onnellisuus vähenee, etenkin kun valinta on pakko tehdä (jos siis haluaa katsoa televisiota). Eikä hankittu laite tyydytä jos jää miettimään josko se toinen digiboksi sittenkin olisi ollut parempi.

Samaa voisi kuvitella taulutelevisioiden ostajista. Merkkejä on monia ja malleja käsittämätön määrä. Laitteiden vertaaminen ei ole vain vaikeata, vaan toisinaan se on jopa täysin mahdotonta, siksi valinnan tekeminen ei ole helppoa ja samalla myös epävarmuus tehdystä valinnasta on suuri.

Mielestäni laitevalmistajat tekevät itselleen hallaa vaikeuttamalla valintaa. Ne luovat omille tuotteilleen oston esteitä. Se ei tietenkään tarkoita etteikö elektroniikka möisi, koska niin televisiot kuin digiboksit kyllä käyvät kaupaksi, mutta en voi olla ajattelematta miten paljon enemmän niitä myytäisiin jos valinta tehtäisiin helpommaksi.

Televisio ei enää ole helppo viihdekanava, iltojemme ilo, jonka ääressä voi nollata aivot, vaan siitä on tullut monien valintojen viidakko. Ehkä televisio ei aikaisemminkaan ole lisännyt onnellisuutta, mutta nyt vaikuttaisi siltä että se tekee monet nimenomaan epävarmoiksi ja samalla onnettomammiksi.

Amerikan ihmemaassa televisiokatselijoiden onnellisuutta lisää TiVo. Se on hyvin ymmärrettävää, se helpottaa valintojen tekemistä, eli suodattaa kohinaa. Meillä ei ole TiVoa, meillä on digi-tv, kohinaa ja enemmän tai vähemmän bugisia digibokseja.

En ollenkaan ihmettele sitä että moni on luopunut television katsomisesta. Ihmiset haluavat olla onnellisia. Digi-tv ei lisää onnellisuutta.