skrubu

Ei ole erityisen tavatonta nähdä kaupassa tuotepakkauksia joiden päällä lukee jotain tyyliin ”Nyt 15 % enemmän samaan hintaan”.

Mietin. Mitä jos kaikki tuollaiset tuotteet joiden pakkauskoko on kasvanut, mutta hinta pysynyt samana, olisivatkin sellaisia, että pakkauskoko pysyisi samana, mutta hinta laskisi. Se vasta olisikin loistavaa. Nyt, sama määrä kuin aikaisemmin, joka on riittänyt tarpeisiisi aivan loistavasi etkä oikeasti tarvitse yhtään lisää, 10 % halvemmalla.

Vaan eihän se niin mene. Pitää aina vaan tuottaa, markkinoida ja, ennen kaikkea, myydä enemmän.

Kuluttajat ovat kuin ne päiväkotilapset jossain näkemässäni televisio-ohjelmassa. Yhtenä päivänä muksuille annettiin ruokaa, taisi olla spagettia ja kastiketta, sen verran kun ymmärretään lapsen tarvitsevan energiaa. Ruokailun jälkeen lapsilta kysyttiin miten täynnä ovat. Täynnä olivat. Ruoka riitti, ei jäänyt nälkä, ei tullut ähky. Seuraavana päivänä annosta kasvatettiin. Lapset söivät. Taas kysyttiin miten täynnä ovat. Sopivan täynnä, kertoivat.

Yhtenä päivänä meille riittää se määrä joka on paketissa. Seuraavana meille myydään 15 % enemmän (samaan hintaan – sehän on kuin saisi alennusta!) ja totumme siihen määrään. Ei se 15 % lisää tarkoita, että tuotteen kulutukseen menee pidempi aika. Samalla vauhdilla se menee suuhun ja tulee ruoansulatuskanavan toisesta päästä läpi kuin edellinen hiukan pienempi määrä.

Vähän ajan kuluttua, kun hinnat ovat hiukan nousseet, saamme eteemme jälleen kerran 15 % enemmän (ohhoh, onpas halpaa). Ja sitten ihmettelemme miksi paino nousee ja hankimme laihdutustuotteita (joita sopivasta sattuu saamaan 15 % enemmän samaan hintaan).

Hassu maailma, tämä meidän.

Kuin luin yhdestä selaimen välilehdestä löytyneen (mistä lie linkki löytynyt) Kalevan jutun Makaroni halvinta pienessä pussissa, muistin miten lähivaltsussani Embo on 16 rullan paketissa kalliimpaa per rulla kuin sama toilettipaperi 8 rullan pakkauksessa. Jostain sitä vaan on jotenkin omaksunut ajattelutavan, että isommat pakkauskoot tarkoittavat halvempaa yksikköhintaa.

Mutta niin se vessapaperin hinta katoaa mielestä kun astelee kaupasta kotiin, vaikka matka ei olisi erityisen pitkä. Yksi pieni arkinen asia joka ei tunnu niin tärkeältä, että se erityisesti jäisi kellumaan muiden pienten arkisten asioiden yläpuolelle. Onneksi se muistuu mieleen kun on kaupassa. Aina ei kuitenkaan muistu mieleen ostaa vessapaperia, vaikka pitäisi. Sellainen kyllä jää mieleen.