skrubu

Ihmisillä on kiire metroon. Kiirehtivät liukuportaat alas. Ryntäävät läpi laiturin. Syöksyvät oranssiin vaunuun. Vain pysähtyäkseen kuin seinään, heti päästyään ovien sisäpuolelle. Ettei sitten muut, jotka perässä tulevat, mahdu ovesta kävelemättä äsken todella kiireistä, nyt melkein suolapatsaaksi jähmettynyttä henkilöä päin.

(Tämä lienee samaa, aina yhtä yllättäen iskevää ”missä ihmeessä mä nyt olen?”-syndroomaa joka johtaa epäorientoitumiseen ympäristön muuttuessa ja manifestoituu esimerkiksi kaupan ovien sisäpuolelle jähmettymisenä sekä likuportaiden päähän jumittumisena.)

Etenkin kosketysnäytöillä, mutta kyllä muutenkin, ärsyttäviä ovat verkkosivujen liikkuvat linkit. Sellaiset jotka nytkähtävät esimerkiksi rivin tai pari ylöspäin kun sivun ylälaidassa oleva, mutta ei välttämättä juuri silloin näkyvä, ilmoitus katoaa. Tällaiset liikkuvat linkit voivat johtaa (ja ovatkin johtaneet) aivan väärän linkin näpäyttämiseen. Esimerkiksi Google Readerissa piti merkitä eräs juttu lukemattomaksi (ja palata sen ääreen isommalla ruudulla) kun kyseinen linkki nytkähti ylöspäin vain millisekunti ennen kuin sormi osui ruutuun. Nytkähdys toi sormen alle log out -linkin ja niinpä minä sitten olinkin kirjautunut ulos.

Facebook harrastaa myös paljon tällaisia liikkuvia linkkejä dynaamisesti päivittäessään ihmisten kommentteja näkyville.

Grr.

Yksin liikenteessä olevana sitä jää kahviloissa pariskuntien jalkoihin. Esimerkkinä se, kun astuu pieneen kuppilaan ja huomattuaan siellä olevan istumatilaa yhden vapaan asiakaspaikan verran, tepastelee määrätietoisesti tiskille tilamaan kupposen juotavaa ja ehkä jotain pientä naposteltavaa. Tällöin kun kahvilaan astuu pariskunta, tekevät he niin, että yksi menee ja valtaa sen yhden ainoan vapaan asiakaspaikan kun toinen tulee taakseni jonottamaan tiskille.

Tietenkin voisin viedä sille yhdelle vapaalle paikalle varauksen merkiksi jonkun esineen, kuten takkini tai reppuni, mutta olen jotenkin varovainen, ettei joku pitkäkyntinen ota ja vie tavaroitani kun minä olen tisikillä. Näinpä jään ilman istumapaikkaa kahvineni ja naposteltavineni. Tottahan ne maistuvat siinä seisokellessakin.

Mikä siinäkin on, että xylitolipurkkapusseissa on pariton määrä purkkatyynyjä? Eikös niitä ole opetettu suhun pareittain annostelemaan? Kaksi kerrallaan. Siinä pussin kyljessäkin ne on parittain kuvattu. Mutta kun sitten niitä on kaksin aina popsinut ja loppumaan ovat, niin sitten yksi yksinäinen on jäljellä kun muut parit ovat uunista ulos. Miksei niitä voi pussissa olla parillinen määrä? Häh?