skrubu

Huomasinpas tuossa pienen yksityiskohdan Photoshopista jota en ollut huomannut aikaisemmin.

Olin kokeilemassa josko saisin eräästä kuvasta tehtyä isoin pikselein paitaa ja tarvitsin pikseleilleni, jotka siis tein Render > Mosaic -suodattimella, läpinäkyvyyttä sävyjen mukaan: Mitä vaaleampi sävy, sen läpinäkyvämpi. Tämähän hoituu, kuten me kaikki tiedämme, käteväsi Layer maskilla. Niinpä kopioin tekemäni kuvan uudelle layerille, invertoin sen ja Hue Saturation -säätimellä vetäisin silleen quick and dirty saturaation -100:n. Näin minulla oli harmaasävykuva jonka copypeistasin Layer maskiin.

Homma toimi kuten ajattelinkin paitsi, että joidenkin sävyjen läpinäkyvyydet eivät olleet täysin kohdallaan. Niinpä, koska kyseessä oli isot tasaiset sävypinnat, asetin taikasauvan toleranssin nollaan ja ryhdyin valitsemaan säätöä kaipaavia sävyä kun yllätyksekseni ruudulle ilmestyi paljon enemmän marssivia muurahaisia kuin mitä olin osannut odottaa.

Vasemmalla alkuperäinen, oikealla Layer maskiin kopioitu

Tasaiset sävypintani eivät siis enää olleet tasaisia vaan ditheroituja, ja tämä tuli näkyviin myös ikävästi kun muutin Layer maskin kontrastia.

Olin jo valmis huutamaan, ajattelematta asiaa sen enempää, pitkin internettejä, että Photoshopissa on bugi! Enpä sitä kuitenkaan tehnyt, vaikka se interneteissä niin usein tapana on, vaan päätin tutkia asiaa hiukan.

Kokeilin kopioida erilaisia sävyjä sinne tänne ja joihinkin ilmestyi ditherointia kun taas toisiin ei. Pähkäilin hiukan kunnes mieleeni muistui asetus jossa mainitaan ditherointi, mutta meni hetki ennen kuin löysin sen. Väriasetukset, Color Settings (mäkissä omppu+shift+k) ja sieltä, kun painaa oikean laidan painiketta More Options, ilmestyy dialogiin parin muun lisäkilkkeen ohella Conversion Options josta löytyy valinta Use Dither (8-bit/channel images). Tämä on perusasetuksissa valittu. Kun sen nappaa pois päältä ei Layer maskit ditheroidu kun sinne kopioi sisältöä (vaikka säävyt hiukan muuten saattaakin muuttua).

Rasti pois.

Bugi? Ei kai oikeastaan, koska konversio eri värimaailmojen välillä on valittu ditheroitavaksi. Harmittava feature? Jep. Kyseessä on siis se, kun dithering-optio on valittu, että Photoshop ditheroi sävyt kun esimerkiksi RGB-muodossa olevan sisällön leikkaa ja liimaa harmaasävymuotoon. En kuitenkaan ollut odottanut tätä tapahtuvaksi RGB-muodossa olevan kuvan sisällä pikseleitä Layer maskiin copypeistatessa, mutta näin vaan on, ja oletan sen olevan niin siitä yksinkertaisesta syystä, että Layer mask on, ja siksi myös käyttäytyy kuin, harmaasävykuva. Valokuvissa tuo ei ole koskaan häirinnyt, enpä ole ainakaan kiinnittänyt huomiota asiaan, mutta juuri tässä tapauksessa se häiritsi.

Työstin esityksen eräälle asiakkaalle käyttäen Prezi.comin esitystyökalua ja ajattelin tässä jakaa kokemuksiani lyhyesti.

Prezi on Flash hyötykäytössä. Se on mukavan erilainen tapa rakentaa esityksiä. Ajattelutapa on eri kuin PowerPointissa tai Keynotessa (ja siksipä lopputulos on jännä), mutta omalla tavallaan helpompi: Kaikki näytettävä sisältö (kuvat, tekstit ja vaikka videot) kasataan canvakselle ja esitys rakennetaan määrittelemällä mitä ja missä järjestyksessä eri kohtia isosta kokonaisuudesta näytetään.

Alunperin Prezi on ollut vain selaimen kautta toimiva työkalu, mutta siitä on tehty Adobe Airin avulla myös työpöytäsovellus (jota minä olen käyttänyt ja johon perustan kokemukseni).

Täydellinen Prezi ei ole. Siinä on bugeja, epäloogisuuksia käyttöliittymässä sekä tekniikkaan liittyviä rajoitteita, mutta sen käyttö on kuitenkin helppoa.

Eniten hiuksia revin päästäni siksi, että undo ei palauttanut edellistä tekemääni muutosta vaan hyppäsi useamman askeleen taaksepäin. Jos esimerkiksi olin tuonut esitykseen kuvan jota vahingossa käänsin, ei undo palauttanut käyttööni kääntämätöntä kuvaa vaan jonkun kohdan jossa en edes vielä ollut edes tuonut kuvaa esitykseen. Vähitellen opin kuitenkin olemaan käyttämättä undota (joka on aivan hullua tietenkin).

Toinen harmittava ja työtä hidastuttava asia on heikko kirjasintuki. Prezissä on määrätty määrä tyylejä jotka määrittelevät kirjasimet ja värit (selitys löytyy täältä). Eli jos haluaa käyttää jotain erikoisempaa kirjasinta (esim. asiakkaan omaa kirjasintyyppiä) on joko tilattava erikoistyyli Preziltä ($450 kappale!) tai itse muunnettava teksti grafiikaksi (joka moninkertaistaa työmäärän kun tekstejä fiilataan ja fiilataan ja fiilataan). Jos grafiikkana olevan tekstin laadun haluaa pysyvän hyvänä, kannattaa käyttää vektorigrafiikkaa (bittikarttakuvat menevät hiukan röpöisiksi) ja koska työpöytä-Prezi ei syö muita verktoriformaatteja kuin Flash (swf) rajoittaa se käytettävien työkalujen määrää (itselläni oli Illustrator käytössä). Jos kelpuuttaa vaikka leipätekstiksi jonkun Prezin tarjoaman kirjasimen, pääsee lopputulokseen paljon kevyemmällä työtaakalla.

Mutta kuten jo sanoin, on itse esityksen rakentaminen kuitenkin helppoa. Ilman mitään sen kummempaa harjoittelua sain ihan mukavannäköistä jälkeä aikaiseksi. Kun ongelmia tuli, apu löytyi Prezin dokumentaatiosta.

Valmiista esityksestä voi tehdä itsenäisen ohjelman joka toimii niin mäkissä (app) kuin windowsissa (exe). Esityksen voi myös siirtää näytille prezi.comiin ja sieltä upottaa vaikka blogiin. Minä en kuitenkaan voi tähän laittaa tekemääni esitystä, kun ei ole asiakkaan lupaa, mutta Prezin sivuilta löytyy paljon esimerkkejä.

Prezistä voi myös tulostaa kätevästi PDF:n joka toimii esityksen karvalakkimallina, sellaista tarvittaessa (esimerkiksi paperilla jaettavana versiona). Omassa projektissani tuli kuitenkin tarve tehdä karvalakkimalli Prezi-esityksestä PowerPoint-muotoon (tekninen syy). Miten siis saisin sellaisen saisi aikaiseksi mahdollisimman vähäisellä käsityöllä (mäkillä, ilman Microsoftin ohjelmia)? Helpommin kuin mitä aluksi kuvittelin.

Esityksestä tehdyssä PDF:ssä oli 43 sivua. Haettuani vinkkejä Googlen avulla avasin Automatorin jolla PDF:stä sai tehtyä jokaisesta sivusta oman kuvan (action: PDF to images). Näin minulla oli 43 PDF-tiedostoa. Bridge-ohjelmalla pystyy käskyttämään Photoshoppia muuntamaan kuvat toiseen kuvamuotoon (Tools > Photoshop > Image Processor) ja sen avulla muunsin PDF-tiedostot JPG-tiedostoiksi samalla määritellen niiden kooksi 1200 x 900 px (sitä suurempia niiden ei tarvinnut olla). Automator osaa ohjata Keynote-ohjelmaa ja näin sain tehtyä jokaisesta JPG-kuvasta oman sivunsa yhteen Keynote-esitykseen (action: Get Specified Finder Items sekä Create Image Slide) jonka tallensin PowerPoint-muotoon (File > Export > PPT). Näin minulla oli myös PowerPoint-versio Prezi-esityksestä (hullua, toki, mutta tässä tapauksessa pakko).

Kaiken kaikkiaan kokemukseni Prezistä esitystyökaluna on positiivinen. Sillä voi kummasti piristää tunkkaisia ja tylsiä korporaatiopresentaatiota (tai kuten markkinointi- ja mainoshenkilö saattaisi sanoa: lisätä elämyksellisyyttä) mutta kuten kaikki efektit, myös Prezistä tulee tylsä jos sitä käyttää liikaa.

Kun Photoshop oli nuori eikä layereita (suom. tasoja) oltu vielä keksitty, teki Setä Photoshopilla jo kaikenlaista. Se oli versioiden 2:n ja 2.5:n aikaa.

(On Setä Photoshopin versiota 1.0 myös kokeillut, ihan kuriositeetin vuoksi, sillä sattui sen eräältä koneelta yllätyksekseen kerran löytämään, mutta se oli vasta tämän vuosituhannen alussa.)

Kun sitten ilmestyi Photoshop 3, oli Setä sitä mieltä, että tosi äijät käsittelee kuvia yhdellä undolla (!) ilman mitään layereita. Ihan turhaa hömpötystä tuollainen layeri. Sedän takki kääntyi kuitenkin ihan huomaamatta ja yllättävän nopeasti. Pian ei sadan layerin rajoitus tahtonut riittää millään.

Onnistui Setä jopa kerran raahaamaan yhteen dokumenttiin sen verran layereita, että sadan yli mentiin. Setä ei huomannut layereiden huisia määrää vasta kun oli tallentanut tiedoston ja yritti sitä myöhemmin avata. Kyllä se harmitti.

Voi olla, että tuo yli sadan layerin dokkarin olisi saanut auki jollain myöhemmällä Photoshop-versiolla, mutta eihän Sedän aika riittänyt mahdollisten tulevien versioiden odotteluun ja niin piti koko homma alusta alkaen kasata uudestaan. Tai ehkä käytettävissä oli joku aikasempi säästetty versio, ei voi millään muistaa, tosin sen jälkeen kun layereit tulivat ei Setä tallentanut yhtä monia versioita kuin aikana jolloin Photoshoppi oli puuta ja miehet rautaa.

No, sittemmin Photoshoppiin on tullut vaikka mitä kilkettä ja vinksautinta, paljon on myös vuosien mittaan kadonnut, mutta tänä keväänä (kevät, heh, talvihan täällä yhä, tosin ei yhtä paha kuin ne talvet jotka Setä on lapsuudessaan kokenut… ne vasta olikin jot… ainiin…) on Sedän mieleen palannut entisajan layer-rajoite kun Photoshopin nykyversiossa ei voi olla kuin viisi sisäkkäistä folderia (suom. kansiota). Se ei joskus vaan tunnu riittävän. Ei millään. Tosin Setä ei ole vielä onnistunut luomaan dokumenttia jossa olisi liian monta sisäkkäistä folderia. Ehkä sellainen ei enää onnistu. Kyllä asiat olivat niin paljon par… eiku öö… toisin silloin joskus.

Vieläkös pannussa oli sitä kahvia?

Liikaa Photoshoppia? (via)

Ylläolevan linkin takaa löytyvistä kuvista (käsitellyt ja alkuperäiset RAW-tiedostot) olisi varmaan helppo sanoa: kyllä, aivan liian käsiteltyjä soveltuvaksi joukkotiedotusvälineiden käyttöön. Itse olen kuitenkin samaa mieltä jutussa olevan Klavs Bo Christensenin (jonka kuvia jutussa siis on) kanssa siitä, ettei suoraan kamerasta tuleva kuva ole se oikea aito kuva todellisuudesta.

(Toisaalta, mikä tai mitä on aito ja mikä on todellisuus ja kenen todellisuudesta on kyse?)

Jäin miettimään. Onko joukkotiedotusvälineiden tehtävä näyttää maailma sellaisena kuin kuvasampleri (eli kamera: mekaaninen laite, työkalu) käyttäjänsä ohjaamana sen on tallentanut (= kuvaa ei saa käsitellä) vai saako kuvaaja (ihminen, tulkitsija) tuoda kuvaan jälkikäteen sitä fiilistä jota laite ei pysty tallentamaan? Jotenkin tuntuu siltä, että elämme aikaa jolloin halutaan uskoa enemmän työkalua kuin ihmistä.

Päivitys 9.4.2009: Samoista kuvista jutellaan toisaalla, in English.

Johan tuli vastaan aikamoinen ylläripylläri.

Käsittelin kuvia Photoshopilla ja kuten tapanani on, annan tekemieni actioneiden hoitaa esimerkiksi Flickriin menevien kuvien rutiiniduunin, eli flättäyksen, koon muutoksen, skarppauksen sekä tallennuksen. Hyvällä actionilla on kiva batchata isompikin kuvamäärä toivottuun muotoon.

Harvemmin on actioneiden kanssa ollut ongelmia, mitä nyt joskus itse mokannut kun niitä on tehnyt. Mutta nyt käytössäni olevat ovat toimineet ongelmitta jo pitkään. Eilenkin oikein mainiosti. Tänään tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta.

Ajoin kuusi kuvaa Flickriä varten actionin läpi ja kun katsoin kansioon jossa työn lopputulosten olisi pitänyt olla, ei kuvia löytynyt sieltä. Se oli hämmentävää. Tiedättekö sen tunteen kun odottaa näkevänsä jotain jossain, eikä sitten näekään. Vähän kuin laittaisi lasin pöydälle, ja kun seuraavan kerran olisi ottamassa sitä käteensä taas, ei lasi olisi pöydällä. Sitä ei olisi missään näkyvillä. Hups vaan, kadonnut. Olin aivan juuri niin pöllämystynyt.

Siinä sitten tutkiessani asiaa kävi ilmi, että kaikki Save As -toiminnot actioneissa olivat muuttuneet, eivät muuten, mutta kohdekansioiltaan. Jostain kumman syystä kuvat menivät kovalevyn juuressa olevan Libraryn alle jonkun apudokumentaatiotiedoston resursseissa olevan French.lproj kansion graffahakemistoon, siellä jo olevan gif-tiedoston nimellä. Todella outoa. Yhdenkään actioneissa olevan export, eli Save For Web & Devices, ei ollut vaihtanut tallennuskansiota väärään.

Tuo ei onneksi aiheuttanut mitään suurta vahinkoa, en usko tarvitsevani ranskankielistä apua käyttiksessäni. Poistin tiedoston (kaikki kuusi kun tallentui samalla nimellä päällekkäin) ja kopioin tilalle toisesta kieliversiosta samannimisen tiedoston. Samalla myös actionista katosi väärä osoite. Mutta mitä jos (kun?) tämä tapahtuu uudestaan? Minne kuvani silloin joutuvat, minkä järjestelmätiedoston Photoshop silloin keksii korvata kuvalla?

Hämmentävää.