skrubu

Ostin CD:n. Ihan aidon oikean fyysisen esineen. Se tuli postissa. Royal Mail luki kuoren päällä. Tyylikkäämpi nimi kuin vastaavalla kotimaisella toimijalla.

Olin hankkinut levyn jo etukäteen, ennen kuin se julkaistiin. Olen fani. Bändin nimi on The Tangent. Olen ollut mukana rahoittamassa bändin edellistä levyä. Tätä en. Tähän bändillä oli kiva idea: Pitävät soolokilpailun. Paras soolo pääsee levylle. Hyvä oli voittaja. Bändi on myös aktiviinen Facebookissa. Hyvä meininki. Ja musiikkia minun mieleeni.

Hieno tunne se, kun postissa viimeinkin tulee levy jota on odottanut. Tähän ei verkon kautta ostetut fileet kykene. Suojamuovin kuoriminen. Kannen avaaminen ensimmäistä kertaa. Pieni vihkonen ja kas, levy-yhtiön ylläri: ilmaisia biisejä verkon kautta. Kiva. Levy läppäriin ja musiikin siirto mukana kulkevaan soittimeen. Sopivasti juuri eilen sain viimeisimmän kirjan kuuneltua (joka oli täynnä brittisarkasmia ja täyttä asiaa). Olen kyllä kuullut jokusen biisin jo tältä uusimmalta verkossa, mutta en kokonaisuutta. Matkalla koululle tänään kuuntelen levyn. Paitsi, että kävely ei kestä läheskään niin pitkään kuin levy. Ehkä pitää kävellä hitaasti. Comm on levyn nimi.

Niistä kymmenestä ilmaisesta biisistä joita levy-yhtiö, Inside Out Music, tarjoaa, on minulla jo kuusi entuudestaan. No, neljä on ihan jees, kun ei osannut yhtäkään odottaa.

Hevosista puheen ollen. Tietääkö joku jotain ohjelmaa jolla voisi näppärästi kertarykäyksellä yhdistää iTuneksessa tupla-albumit yhdeksi niin, että tiedot kappalenumeroinnista ja biisien määrästä pysyisi loogisena? Jotenkin koko ajatus tupla- tai tripla-albumijaosta kompuutterissa on vähän hölmö kun jako johtuu muoviläpysköistä (eihän CD:lläkään ole vinyylin A ja B puolta erikseen [edes mainintana biisilistassa, enää]).

Kirjoitin kolmisen viikkoa sitten, miten Posti/Itella lähetti takaisin tilaamani paketin, kun säilyttävät paketteja tuloviikon sekä kaksi seuraavaa (joka aika usein riittää, mutta loma-aikoina ei niinkään).

Olin siis tilannut moo.comista pieniä kortteja, joilla ajattelin ripotella tietoisuutta kirjastani ympäri Englantia, jonne olin matkalla.

Mitä en edellisessä kirjoituksessa maininnut (mutta josta päätin kirjoittaa jos homma toimii) on se, että kun olin varmistanut ettei postitoimistossa todellakaan enää ole pakettiani, otin yhteyttä Moon asiakaspalveluun: Lähetin keskiviikkona (14.7.) Moolle kertomuksen siitä mitä oli tapahtunut ja, koska tarvitsin tilaamani kortit matkalle Englantiin ja Moon euroopan toimintojen sijaitessa sopivasti Yhdistyneissä kuningaskunnissa, kysymyksen josko voisivat lähettää palautetut korttini mahdollisesti siihen hotelliin Lontoossa jossa tulen asuskelemaan jokusen päivän ajan.

Saman päivän aikana, ennen kuin asiakaspalvelu ehti vastata, sain Moolta automaattisen viestin: Olivat huomanneet, että jotain häikkää näyttäisi olevan enkä nähtävästi ole saanut korttejani. Pyysivät ottamaan yhteyttä asiakaspalveluun. Tämänhän olin jo tehnyt, joten jäin odottelemaan.

Vielä samaisen keskiviikon aikana, asiakaspalvelusta vastattiin. Kertoivat, että voivat lähettää uudet (!) kortit hotelliini Lontooseen pikapostina (ilman lisäkuluja), jolloin niiden pitäisi saapua perille ollessani paikan päällä. Eivät uskaltaneet vedenpitävästi luvata korttien ehtivän perille ajoissa, mutta lupasivat yrittää.

Kiitin asiakaspalvelua vuolaasti ja he puolestaan regoivat kiittämällä kiitoksista.

Viikkoa myöhemmin, keskiviikkona 21.7. Lontoossa, kun hotellin pakolliset paperityöt oli tehty ja huoneen avain livahtanut taskuuni, mainitsen vastaanotossa palvelevalle henkilölle, että lähipäivinä tänne saattaa hyvinkin saapua paketti nimelläni. Hämmennykseni oli suuri ja iloni lähes rajaton, kun kävi ilmi, että Moolta olikin jo paketti odottamassa minua. Sain kuin sainkin korttini.

Aivan loistavaa palvelua Moolta! Siellä selvästikin on prosessit kunnossa, asiakkaista oikeasti välitetään ja asiakaspalvelu on todellakin palvelua.

Moo on hyvä.

Hiukan yllättävästä suunnasta opin tässä, että ihmisen ei kuulu olla poissa kotoaan yli kahta viikkoa.

Palasin tiistaina hiukan pohjoisemmasta. Siellä mieltä kevensivät monet mukavat ihmiset esiteineistä eläkeläisiin, lyhyet valoisat yöt jollaisista täällä etelämmässä voi vain unelmoida sekä leppoisa ja rauhallinen elämänmeno.

Kävin tullessani illalla läpi postiluukun alle kerääntynyttä mainosviestien ja virallisen postin luomaa värikästä mattoa kun käteeni osui saapumisilmoitus. Jotain vähän suurempaa, sellaista joka ei ole mahtunut postiluukusta, odottaa minua postikonttorissani. Jee, ajattelin, sillä isot lähetykset (kuten paketit) ovat yleensä kivoja.

Sitten huomasin, että postinkantaja oli yrittänyt tunkea isoa lähetystä postiluukustani vain pari päivää sen jälkeen kun olin jättänyt kotimaisemat siirtyessäni hiukan pohjoisemmas, ja koska se iso jokin ei siis mahtunut kapeasta raosta, vienyt lähetyksen postikonttoriin odottelemaan.

Mutta koska Posti (vai Itella?) on keksinyt, että paketteja ja kirjeitä säilytetään vain kaksi viikkoa, oli minulle osoitettu lähetys palautettu lähettäjälle tämän viikon alussa. Viime perjantai oli saapumisilmoituksen mukaan viimeinen säilytyspäivä.

Kävin kuitenkin tänään, keskiviikkona, kysymässä, josko iso lähetykseni vielä olisi Postin hyllyllä. Ei se ollut. Mistä tämä lähetys oli tullut, utelin kassan takana seisovalta postihenkilöltä, mitä minulta on mennyt sivu suun, kysyin? En osaa sanoa, vastasi postihenkilö, tämä on vain hyllykoodi. Missään ei kuulemma ole tietoa siitä, mitä minulle oltiin tuomassa mutta joka lähetettiin takaisin. Ei missään.

Posti pyyhkäisi pois reissullani saavuttamani mielenrauhan ja levollisuuden kertaheitolla; läpsäytti minua kasvoille märällä rätillä ja muistutti, että on määrännyt ihmiselle maksimiajan poissaololle kotoaan: Kaksi viikkoa.

Vituttaa, raskaasti. Voi saatanan saatana! (Anteeksi, täällä harvemmin kiroillaan, mutta nyt se tuntuu olevan paikallaan.)

Eikö Postilla voisi olla näin loma-aikoina pidempi säilytysaika? Vaikka niin, että Juhannuksesta koulujen alkuun tai kesäkuun alusta elokuun loppuun lähetyksiä säilytetään neljä viikkoa. Miksei voisi, sehän on vain kiinni siitä, haluaako Posti/Itella asian olevan niin. Se olisi joustavaa palvelua.

Entä voisiko Postilla olla lisäpalveluna saapuvista lähetyksistä ilmoittaminen tekstiviestillä? Niin, että saisi tietää paketin tulleen ja voisi sitten ilmoittaa ettei ehdi kahden viikon sisällä hakemaan lähetystä sekä esimerkiksi sitten vaikka rahaa vastaan ostaa lisäsäilytysaikaa? Tottakai voisi, jos Posti/Itella oikeasti sen haluasi olevan niin ja palvella ihmisiä.

Kyllähän minä kuitenkin tiedän tasan tarkkaan minkä minua piti postikonttorissa odottaa. Nyt lähti sitten pari sataa jo maksettua pientä korttia takaisin Moolle. Jyrppii. Uusia kortteja, vaikka nyt tilaisin, en ehdi saada ajoissa. Grr.

Vaikka kokonaanhan ärtymykseni syy ei ole Postin. Lähetyksen arvoitu saapumisaika (Moon arvio) – jonka lähistölle olin ajoittanut matkaltani paluun – oli viime perjantai, heinäkuun 9. (joka siis olikin oikeasti lähetyksen viimeinen säilytyspäivä). Taitaa olla ensimmäinen kerta kun pari viikkoa etuajassa tullut tilaus oikeasti harmittaa (ja siksi harmittaa monikertaisesti).

Tähän loppuun mielikuvaharjoitus: kuvitelkaa tähän paljon rumia sanoja.

Päivitin osoitekirjaa. Tarvitsin postinumeron, kävin hakemassa.

Ensimmäinen ajatus: Häh, onko Ruotsissakin Postikatu? Toinen ajatus: Jaa, se on varmaan siellä Ruotsin Helsingissä (hehe).

Mutta sitten ihan oikeasti: Ei näin! Lippu ei ole symboli kielelle.

Lippu voi hyvinkin olla kansakunnan tai valtion symboli. Lipun käyttäminen kielen symbolina on niin suunnittelun kuin toteutuksen näkökulmasta lähinnä laiskuutta, ehkä osaamattomuutta mutta useimmiten se on vaan tyhmyyttä.