skrubu

Jännästi tuli mieleen semmoinen menneiden aikojen kiusa. Muistatteko sitä kun kännykät olivat jotenkin uusi asia? Silloin istuivat ihmiset julkisilla paikoilla soitellen läpi puhelimiensa kaikki soittoäänet, vertaillen omiaan toistensa vastaaviin ja miettien mikä noin tusinasta melkein erilaisesta piipityksestä sopisi parhaiten siihen millaisena itsensä kuvittelee. Siinäpä ambienssi jota en kaipaa.

Mutta tulipa tuo mieleen siksi, että viereisessä pöydässä istui kaksi pukumiestä ja yksi pukunainen virittämässä puhelintensa herätystoimintoa, siinä samalla käyden läpi erilaisia ääniä. Onneksi kyseessä oli mukavan rauhalliseseti herättäviä ääniä kuten linnunlaulua metsässä tuulen suhistessa puiden latvoissa.

Miksei minun puhelimessani ole tuollaisia herätysääniä? Haluaa.

Puhelin soi. Numero näkyy, mutta tuntematon se on.

- Halloojaa.
- [Muminaa muminaa] tässä terve!
- Ööö.. terve?
- Onko sulla kotona internetliittymä?
- Tota, anteeks mutta kuka soittaa ja mistä?
- [muminaa muminaa] Saunalahdelta. Onko sulla kotona internetliittymää?
- Ai Saunalahdelta, jaha. No, onhan mulla.
- Onks lanka, langaton vai mokkulalla?
- Kaapelihan se.
- No paljonko sä siitä maksat?
- Kuule, en mä osta sulta mitään.
- Emmä oo myymässä mitään. Mitä sä maksat sun internetliittymästä?
- Eiköhän lopeteta kuule tää puhelu tähän?

Jotain se siellä sanoi vielä kun painoin punaista nappia, semmoiset 53 sekuntia vastaamisesta.

Miksi minä kertoisin jollekin oman ja edustamansa firman nimen epäselvästi mumisevalle yli-innokkaalle myyntireiskalle mitä minä maksan nettiliittymästä? Mistä edes tiedän, onko se oikeasti joku reiska? Mun näkökulmasta se voisi olla mikä tahansa mumiseva pöljä kyselemässä kaikenlaista joka ei sille kuulu.

Huomasin tänään lähtiessäni ulos nauttimaan loistavasta talvipäivästä, että iPodin akussa ei hirveästi ollut virtaa jäljellä ja nappasin siksi reppuuni mukaan, joskus aikanaan hankkimani halvan, mutta ihan näppärän mikälie nobrand -iPodilaturin. Kun sitten tuli sopiva tauon paikka (eli soittimeni lakkasi soittamasta) tepastelin kahvilaan jossa tiesin olevan sähköä tarjolla.

(Tästä ei muuten ole hirveästi aikaa, kun valitsin kahvilani usein sen mukaan, että oliko siellä nettiä tarjolla vai ei, mutta nykyään [mobiilidata ja silleen] preferoin kahviloita jotka eivät nuukaile sähkön suhteen.)

Siinä sitten kaffetta hörpiskellessä iskin iPodilaturin seinään, kaapelin soittimeen ja… yllätyin. En ole tätä laturia käyttänyt kesällä hankkimani uuden iPodin kanssa, vasta kun nyt ja kuinkas kävi? Tietenkin näin: ”Charging is not supported with this accessory”. Ei voittoa, ingen vinst.

Mietin hetken hiljaa mielessäni kaikenlaista mitä en tässä viitsi toistaa, paitsi tämän: Onko tässä nyt joku Applen erityisplugijuttu jolla pakotetaan ostamaan lisää laitteita vai tunnistaako iPodi laturin esimerkiksi väärän muotoista sähköä syöttäväksi, sellaiseksi joka saattaisi rikkoa delikaatin elektroniikan soittimen sisuksista?

Oli miten oli, flaneeraukseni kauniissa talvisäässä ohjautui kahvin jälkeen, ympäristön ääniä kuunnellen, kohti monen muunkin suosimaa sunnuntaikohdetta, eli Verkkokauppa.comia. Ja miksipä ei? Ei minulla mitään muutakaan tiettyä määränpäätä ollut. Samalla voisin katsoa, millaisissa hinnoissa ovat autolaturit kännykälleni.

Kaupassa sitten kaapeleita ja latureita katsellessani pääni yläpuolelle, aivan kuten sarjakuvissa, syttyi valo, tosin hitaasti kuin energiasäästölamppu. Ajatusprosessiani voisi kuvailla näin: USB. USB? WTF, DERP: USB! OMG, USB, LOL!

Suomennettuna tuo tarkoittaa kutakuinkin sitä, että kännykkäni lataus hoituu USB:n kautta ja puhelimen mukana tuli pistorasiaan laitetettava USB-adapteri. Myös iPodin voi ladata USB:n kautta (tietenkin). Voisiko siis soittimen mukana tulleen USB-johdon iskeä puhelimen USB-adapteriin? Käy ilmi, kun pääsin kotiin kokeilemaan teoriaani, että voi. Kätevää (ja rahaa säästävää :) – en siis tarvitsekaan erillistä laturia iPodille. Näin helpottui myös joskus hankittavan autolaturin valinta: siinä pitää olla paikka USB-liittimelle (tai kahdelle).

Kuinkas en en ole tätä aikasemmin tajunnut? No siksi, että olen tottunut siihen, että joka laitteella on oma laturinsa. Kännykkä, kamera, partatrimmeri, mitäniitänyton… Ja kun sellaiseen tottuu niin sitten ei huomaa muutosta vaikka se pukeutuisi pari numeroa liian pieniin neonvihreisiin tangoihin ja tanssisi macareenaa nenän edessä. Jokohan Nokia muuten on, kuten Berliinin Web 2.0 Expossa vuonna 2007 niin lupailivat, siirtynyt kännyköissään USB-lataukseen?

Vaihdoin siis puhelinta. Aina kun olen vaihtanut puhelinta, huomaan käyttäväni yllättävän paljon aikaa yhteystietojen siivoamiseen. Tämä johtuu osittain siitä, että on hyvä käydä läpi mitä on vuosien mittaan kerännyt ja tarkistaa mikä on kuranttia ja mikä ei. Heittää pois turhat, päivittää ne jotka pitää päivittää (eivät taida esimerkiksi vanhat @satama.com-osoitteet toimia enää ;).

Osittain yhteystietojen siivoaminen johtuu pakosta. Siitä pakosta, että synkkaus ei oikein toimi kuten sen olettaisi toimivan ja siitä syntyy lisätyötä.

Onnistuin kyllä synkkamaan tiedot tietokoneelta pilveen ja pilvestä kännykkään. Ilokseni huomasin, ettei mitään kadonnut, päin vastoin, yllättäen minulla on yhteystietoja pilvin (!) pimein: Tuplaa, triplaa ja vaikka mitä versiota ja mistä lie löytynyttä. Kaiken lisäksi aina kun muutan jotain tietoja joko pilvessä tai tietokoneella ja synkkaan, sitä enemmän minulla on yhteystietoja. Argh. Vielä mukavammaksi asian tekee se, että yhteystiedoissa ovat osoitteet tuplaantuneet (joillain, ei kaikilla) ja syntympäivät kadonneet (joillain, ei kaikilla).

Yhteystietojen ja synkkausasetusten kanssa tulee siis olemaan puhdetta ja näprättävää vielä pitkäksi aikaa, mutta kyllä se tästä vielä.

Helpommin kävi Delicious-kirjanmerkkieni kanssa, joita tuossa vähän aikaa sitten pähkäilin.

Päätin ottaa käyttöön Evernoten, koska se syö kirjanmerkkejä, osaa jakaa niitä ja, mikä parasta, toimii myös muistikirjana eri päätelaitteilla.

Kirjanmerkkien siirtäminen onnistui näppärästi Evernoten Noteworthy-blogin Making the transition from Delicious to Evernote-jutun kommenteista löytyneellä kätevä Applescriptillä, jolla Deliciouksesta html-tiedostona tietokoneelle tuodut kirjanmerkit sai siirrettyä Evernoteen niin, etteivät alkuperäiset asiasanat tai luomispäivämäärät muutu. Nice.

Evernote toimii minulla myös ostoslistana jota voin päivittää aina kun on tarvetta, riippumatta missä olen (tällaista olen kaivannut jo pitkään).

Ostolistana kokeilin aluksi Mobisle Notes -applikaatiota, joka joka synkkaa Google Docsiin, mutta se ei ollut erityisen kätevä ja kun siirsin kirjanmerkit Evernoteen, ei ollut järkeä pitää yksiä muistiinpanoja yhdessä paikassa ja toisia toisaalla.

Että semmoista kaikkea.

Joku puhelinoperaattoreistamme tuolla televitsioonin puolella kertoo labratakkiin pukeutuneen naisen muodossa (lisääkö labratakki ja mainoksen kuukautissuoja/meikkivoide-tunnelma jotenkin uskottavuutta?) miten jollain laskimella voi säästää jopa prosentteja puhelinlaskusta.

Oikeesti, jätkät hei?

Jos puhelinlasku on esim 100 € kuussa, on prosentti 1 €, joten jos säästää prosentteja, sanotaan esimerkiksi kolme, säästää sitä kolme euroa kuussa. Mitä saa kolmella eurolla? Ei edes televisiossa mainostettua kotimaisen pikaruokaketjun hampurilaista.

Toisaalta jos puhelinlasku on 100 €/kk, ei kolmella eurolla varmaan ole mitään merkitystä. Tai sillä, että säästää prosentteja.

Entä jos puhelinlasku on vaikka 24,99 €/kk, ja siitä säästäisi jopa prosentteja, sanotaan tässäkin kolme, jäisi kuukaudessa maksettavaksi vain 24,24 € ja silloin voisi kuukaudessa säästetyn summan käyttää vaikka yhteen kokonaiseen ensimmäisen luokan kirjepostimerkkiin.

Jopa prosentteja… huhhuh.

Älypuhelin? Hehe. Kuule mistä päin menneisyyttä sanoitkaan olevasi? Ai vuodesta 2009… Joo, siihen aikaan kai firmat kuvittelivat tunkevansa puhelimeen kaikenlaista kivaa, ja niinhän ne silloin teki. Applella taisi mennä aika kivasti ja mitä niitä nyt silloin olikaan.. joku kotimainenkin tais olla? Hitaita laitteita pienin ruuduin ja naurettavan rajattuja mahdollisuuksiltaan. Mutta yllättävän suosittuja, ainakin historiankirjoitusten mukaan. Ymmärtääkseni niihin aikoihin katosivat lankapuhelimet eikä netti ollut vielä erityisen kehittynyt.

Jep, siis tämä ei ole älypuhelin, tai edes puhelin siinä muodossa kuin joskus vuonna 2009 asiat ymmärrettiin, vaikka kyllähän tällä voi puheluitakin soittaa.

Puhelimet tavallaan katosivat tässä vuosien varrella. Osittain se johtui siitä, että pieni ei vaan ole pieni jos siihen haluaa ison näytön, mutta loppujen lopuksi kun tehot sitten eivät oikein riittäneet. Ja sitten oli niiden hinta. Eihän kukaan voinut kilpailla Google Chromea vastaan. Ilmainen käyttöjärjestelmä ja ilmaiset hyötyohjelmat puhelinta halvemmissa kannettavissa tietokoneissa. Oli helpompaa ja taloudellisesti järkevämpää pienentää tietokonetta kuin suurentaa puhelinta. Vaikka eihän nämä tietenkään ole samanlaisia kuin kannettavat teidän aikana. Eikä Google enää ole hallitseva järjestelmä.