skrubu

Ryhmittelyllä luodaan loogiset ja selkeät kokonaisuudet.

Tässä esimerkki Sanomatalon Elielinaukion puoleisen sisäänkäynnin yläpuolelta.

Ruokalistalla varmaankin makkaraa, lettuja, palttua…?

Ratkaisu miellyttänee niin Punaista Ristiä kuin rakennuksessa toimivan ravintolan omistajia?

(Tämä on kirjoitettu ennen kuin Tietokoneen juttuun päivitettiin Suomen tilanne)

Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin, toistan siis itseäni, mutta kun nyt vaan tunnen siihen pakonomaista tarvetta.

Edullisin paketti maksaa 15 dollaria (reilut 12 euroa), ja sillä saa ladata 200 megatavua dataa kuukaudessa. Yhtiön [AT&T] laskujen mukaan se vastaa noin 400 nettisivua, 1000 sähköpostiviestiä ilman liitteitä, 50 valokuvan lähettämistä nettiin tai 20 minuuttia videota
–
Tietokone.fi: Hyvästi rajaton nettikäyttö: murros alkoi kännyliittymistä

Ylläoleva siis amerikan ihmemaasta. Vaan koska täälläkin operaattorit ovat pohtineet kiinteähintaisten mobiilinettiliittymien lopettamista, ajattelin tarkistaa saako kahdellasadalla megatavulla muuta kuin lautasellisen hyvää ja ravitsevaa puuroa?

Kävin molemman geneerisen lööppilehden, pravdan, julkisen palvelun viestintäyhtiön ja lärvikirjan etusivuilla. En katsonut videoita, en klikannut linkkejä, en siirtynyt palveluissa sisemmäs. Yhteistulos mainoksineen kaikkineen sellaiset vähän päälle 3 megatavua dataa. Pyöristetään tuo tasan kolmeen, helpompi laskea.

Sanotaan, että tekee ylläolevan rundin kolmeen kertaan päivässä (tekemättä mitään muuta) tekisi se 3 kertaa 3 eli 9 megatavua. Tällä tavalla 200 megatavun raja tulee vastaan noin 22 päivän kuluttua. Vaan kun sitä tekee muutakin. On meiliä, syötteitä, blogeja, videoita ja valokuvia, hakukoneita – kaikkea sellaista jokapäiväistä joka yhden päivän aikana joka lisää siirretyn datan määrää. Jos varovaisesti arvioisi kaiken muun tuplaavan päivän aikana liikkuvan datan määrän (18 megatavua), mihin riittää sillloin 200 megatavua? Kuukauden 12. päivänä olisi raja saavutettu.

Eli 200 megaa, vaikka jättäisi katsomatta kännykällä televisiota, hiljentäisi Spotifyn, käyttäisi paperikarttoja ja jättäisi torrentit rauhaan, ei riitä kuin noin kolmannekseen kuukauden käytöstä. Ja tämä on varovainen arvio.

Oma nettikäyttöni kännykällä on lähinnä uutisten (Ampparit lite josta linkit yleensä joukkotiedotusvälineiden mobiiliversioihin) ja syötteiden (Google reader, mobiiliversio) lukemista ja Facebookin ja Twitterin tihrustelua vanhalla N95:llä. Toisinaan katson hiukan kartalta missä menen, luen sekä lähetän jokusen meilin ja joskus, aika harvoin, kun nettiä ei muuten ole saatavilla, käytän puhelintani modeemina läppärille. Minulla 200 megan raja tulisi vastaan viikossa.

Tämä operaattoreiden ”Meidän täytyy uskaltaa laskuttaa asiakkaita käytön mukaan” ruikuttaminen on ainakin siinä mielessä skeidaa, että kyse ei ole vain siitä miten paljon me kuluttajat käytämme nettiä, vaan myös siitä, miten paljon eri palvelut tunkevat dataa sivuilleen. Tarvitseeko HS.fi:n etusivulla olla yli megatavun verran tauhkaa? Mielestäni ei, mutta jos kiinteä hinta katoaa, revitään alati pöhöttyvien sivujen ylikilojen hinta kuluttajien lompakosta.

Tilanne näyttää ihan siltä, että operaattorit ovat vasta nyt huomanneet miten paljon jengi oikeasti käyttää verkkoa mobiilisti ja haluavat lypsää meidät verille. Ja Sanoma on älynnyt hypätä mukaan siihen bisnekseen: Jos sisältö ei tänään ole rahasampo, kuten Kekkosen aikaan (yleinen uskomus oli), on iskettävä kiinni siihen mikä tuo rahaa, eli sisältöön pääsemisen mahdollistaminen, joka tänä päivänä suomeksi on internetliittymä ja ennen kaikkea mobiili sellainen. Digitaalinen Leijonajakelu – sisältöä kilohinnalla, paljonko pannaan? Ai niin, paitsi, että eihän kukaan tiedä paljonko sitä sisältöä on pantu tulemaan ennen kuin on aika lähettää lasku.

Tämän päivän ehkä mainioin uutinen on, monesta paikasta luettavissa oleva, pienten nettimaksujen kotimainen tuleminen (kts. vaikka elektroninen kukkaro, nanolompsa tai apinakukkaro).

Miksi tämä on mainio uutinen? Siksi, että nyt miljoonasosa- tai miljardisosamaksujen toimintaa voi seurata oikeasti useammassa eri palvelussa. Ovatko ihmiset valmiita maksamaan uutisotsikoista (joka kai tarkoittaa, että otsikon mukana saa myös ilman lisämaksua myös itse artikkelin… vaikka, no, eihän sitä koskaan oikeasti tiedä), treffi-ilmoitusten kuvista tai uudesta sisällöstä jota saa vain rahaa vastaan?

Miten tulee käymään? Houkutteleeko pieni maksu ihmisiä eroamaan rahoistaan, vai ohjaako pienikin maksu lukijat muualle? Se jää nähtäväksi (tavallaan aika jännittävää).

Sivuhuomiona: Tietokone.fi:n jutussa linkitetään APE Paymentin lisäksi vain oman konsernin sivustolle (pelit.fi), mutta ei muihin mainittuihin palveluihin (v2.fi, Seiska, Deitti.net, Keskisuomalainen, Vuokraforum, Riemurasia, Mikseri.net ja Kuvake.net), että sen verran siitä journalistisesta puoluellisuudesta.

Miksi minulle tulee mieleen lehdet kun luen juttua siitä, että lähes viidennes Spotifysta on siirtynyt pilkkahintaan RIAA-kartellin neljän suuren levy-yhtiön omistukseen?

Ajattelen ja assosioin taas ihan omaan tapaani vallattomasti: Musiikki on jutussa mainituille levy-yhtiöille sisältöä (ei tuote) siinä missä uutiset ja artikkelit ovat sitä lehtitaloille.

Onko Spotify tavallaan mahdollistanut levy-yhtiöille Metrolehden? Tai ei nyt ihan… analogia ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta sitä on mielenkiintoista pureskella. Sisältöä jaetaan kuluttajan näkökulmasta ilmaiseksi ja tulot tulevat mainonnasta (joita muuten ei voi ohittaa vaientamalla tietokone käyttöjärjestelmän kautta), paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että kuluttaja on maksanut Spotifystä ja näin päässyt mainoksista (kumpikohan on kannattavampaa Spotifylle: kuukausimaksua maksava kuluttaja vai mainostulot?).

Ja jos Magnus Ugglan sanomisiin on uskominen, on meno levy-yhtiöiden puolella mielestäni se mihin Sanoma News pyrki uudella avustajasopimuksellaan (jolle Markkinaoikeudelta tuli toistaiseksi kielto): Kertamaksu ja ikuinen käyttöoikeus missä tahansa yhteydessä.

Jos levy-yhtiöt päättävät myydä osakkeet, saavat ne pitää voitot kokonaisuudessaan itsellään, eikä artisteille tarvitse antaa mitään, vaikka he ovat tehneet musiikin, jolla levy-yhtiöt rikastuvat.
–
Afterdawn.com: Uggla: Spotify ei maksa artisteille tarpeeksi

Sen mikä tapahtui uutissisällölle tapahtuu nyt myös musiikille. Musiikin hinta putoaa nollaan. Tottahan musiikkia on saanut P2P-verkoista ilmaiseksi jo pitkään ennen Spotifyta, mutta nyt myös isot levy-yhtiöt jakelevat musiikkia kuluttajalle ilmaiseksi. Ilmainen musiikki on siis okei. Musiikista on näin tullut sisältöä jota saa ilmaiseksi, kunhan kestää kylkiäisenä mainonnan. Musiikki ei siis enää ole tuote jolla itsessään on arvo. Kuluttaja tottuu nopeasti sellaiseen ja sen jälkeen onkin paha yrittää nostaa hintoja.

Kuten sanoin: Metrolehti ei ole täydellinen analogia, aika huono oikeastaan, mutta tässä koko Spotify-jutussa on kuitenkin jotain lehtibisnesmäistä – joka on aika hullua, sillä lehdetkään eivät elä kultakauttaan tässä murroksessa jonka internet on saanut aikaan.

Ja sitten tietenkin on vielä tämä tutkimus: Young Folks Don’t Care About Paid Music Streaming. Ihmiset yhä siis haluavat omistaa musiikin, ei ehkä CD-muodossa vaan tiedostoina. Omistamisella on siis yhä arvonsa.

Mitenköhän tässä vielä käy?

Mitenkäs nyt kun hakukonepuolelle rynnii Bing?

Meinaan kun Google tuntuu kotimaisille joukkotiedotusvälineille (ainakin osalle) olevan vastenmielinen tekijä verkossa, niin millaisena Microsoft nähdään? Bingin haun tuloksista näkyisi löytyvän niin Sanomien kuin myös Alma Median, YLEn, Talentumin ja muidenkin sisältöjä samalla tavalla kuin Googlesta. Ja ihan erikseen on vielä linkkejä Bingin uutishaun tuloksiin.

Pitäisikö Bingin toiminnan laillisuutta selvittää? Onko Microsoft aggressiivisena toimijana ja sisältöpalveluja tuottavana yrityksenä ehkä ilmoittanut asiasta ja kysynyt sisällön näyttämiseen lupaa?

En ollut Mediapäivillä.

Yritin saada kuvaa tapahtumasta valtamedian verkkopalveluiden avulla. Palveluiden omilla hauilla – etsiessäni termein mediapäivät tai mediapäivillä – löytyi seuraavaa (en rekisteröitynyt mihinkään, etsin vapaata tietoa, enkä käynyt kaikissa palveluissa vaan vain niissä jotka tuli mieleen: ne joissa oletin olevan jotain).

HS.fi:stä löytyi lähinnä Vanhasta, Andrew Keeniä mutta myös pari muuta artikkelia. Taloussanomista ei mitään. ITviikolta ei mitään. Digitodaystä ei mitään.

Talentumin emosaitilta etsien ei löytynyt mitään, mutta Markkinointi&Mainonta tarjoaa Andrew Keeniä sekä paria artikkelia viime vuodelta. Tietoviikossa ei mitään. MikroPC:ssä ei mitään.

YLEltä ei löydy yhtään mitään Mediapäivistä. Eikä Kauppalehdestä vaikka Alma Media oli mukana sponssaamassa tapahtumaa.

Tämähän on kuin Hectorin biisistä (maanantai ei mittään, tiistai ei mittään…).

(Hakusanalla Keen löytyi joistain kyllä jotain sisältöä. Vaan kun Keen ymmärtääkseni ei ollut koko Mediapäivät en laske sitä mukaan.)

Googlella etsien löytyy Mediapäivien Vanhasta tabloidilehdiltä, MTV3:lta, Keskisuomalaiselta, Aamulehdeltä, Kalevalta ja aika monelta muulta. Andrew Keenistä, Mediapäivien tähdestä, löytyy jokunen juttu (myös niiltä valtamedian verkkopalveluilta joiden omat haut eivät tuottaneet tulosta).

Entä tuo ääretön lauma konekirjoittavia apinoita, jollaisiksi Markkinointi&Mainonnan mukaan Mediapäivien tähti Andrew Keen kutsui niitä ihmisiä jotka aktiivisesti käyttävät internettiä kommunikaatiokanavana? Mitä se tuotti Mediapäiviltä?

Monipuolista ja reaaliaikaista raportointia (jota oli mukava seurata, kiitos kaikille jotka olivat aktiivisia). Paljon muutakin kuin Vanhasta ja Keeniä.

Tässä tapauksessa sanoisin, että apinalauma voitti Keenin ihannoimat ammattilaiset 6-0.

Sanoma Magazines keksi lähestyä minua sähköpostilla. Siinä mainostettiin Cosmoa. Kerrottiin kuinka uusimman lehden kannessa on kotimainen malli ja että ensi vuoden alussa on kauneusekstra.

Mutta miksi tämä viesti on kohdennettu minulle? En mielestäni oikein sovi Cosmon kohderyhmään.

Ahaa! Sehän olikin mediamyynnin viesti eikä oikeasti ”terveiset Cosmon toimituksesta”. En siis ole nuorten aikuisten naisten kohderyhmässä. Huh, olin hetken jo hiukan epävarma.

Kelasin viestin loppuun etsien jotain linkkiä jolla voisin poistaa itseni postituslistalta. Eipä löytynyt. Sen sijaan löytyi ”Pyydä kaverisi mukaan listalle” -linkki. Hassua. Samaisen viestin verkkoversiossa kyllä kerrotaan miten postituslistalta voi itsensä poistaa.

Päivän blogiuutinen ei ole aiheuttanut mitään suurta kohua blogeissa. Tai ainakaan minä en ole mitään suurempaa huomanut. Taitaa olla nyt hiljaisempaa kuin silloin kun Blogilista viimeksi vaihtoi omistajaa.

Itselläni ensimmäinen ajatus uutisen nähtyäni oli: oho! Toinen ajatus oli: miksi vasta nyt? Kolmas ajatus oli sitten: älkää nyt vaan mokatko tätä.

Olen jo pitkään ihmetellyt miksi meillä ei ole täällä mitään sellaista sisältölähtöistä blogipalvelua joita naapurissa on parikin. Sieltä löytyy esimerkiksi Knuff.se, jossa uutisten ohella näytetään tietoa esimerkiksi mistä kirjoista (jotka saitilla esitetään kansineen ja hintoineen), Wikipedia-linkeistä ja tai vaikka elokuviin liittyvästä blogeissa kirjoitetaan. Aivan mahtavaa. Toinen vahvasti sisältölähtöinen palvelu on Bloggportalen (nykyinen omistaja Aftonbladet Nya Medier) joka tarjoaa niin bloginäkökulman vakiintuneen median uutisiin kuin myös seuraa mitkä blogikirjoitukset aiheuttavat eniten kommentointia. Bloggportalenissa on myös mm. mahdollisuus seurata blogikeskustelua kartan kautta, jos paikallisuus kiinnostaa.

Näiden lisäksi Sveamamman blogiskeneä voi seurata useammastakin tagilistauspalvelusta (kuten bloggar.se), ainakin yhdestä toisesta kartasta kuin myös vaikka kuvien kautta.

Meillä on vain yksi (hiukan) sisältöpainotteinen blogipalvelu, Blogispotti, ja yksi listaus, Blogilista.

Näen blogilistan omistajanvaihdoksen hyvänä asiana kahdesta syystä.

Yksi. Toivon että Sanoma Digital saa aikaiseksi järkevän ja monipuolisen palvelun. Esikuvia länsinaapurista löytyy monia, siitä vaan rohkeasti lainamaan. Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan. Huonoa kopiota ei kuitenkaan kannata tehdä.

Kaksi. Voi hyvinkin olla että Sanoman hankinta johtaa uusiin, jostain aivan muualta esiin tupsahtaviin blogipalveluihin. Toivon että pääsemme jonkinlaiseen kilpailutilanteeseen. Ehkä joku muu julkaisija hankkii Blogispotin? Toisiko Aftonbladet Bloggportalenin Suomeen? Ehkä joku jossain jo kehittelee jotain omaa viritystä? Toivottavasti – se olisi vallan mainiota.

Sitä minä vaan ihmettelen ettei tällaista liikettä ole meillä tapahtunut aikaisemmin? Syttyikö jossain valo? Onko blogien määrä ylittänyt jonkun krittisen pisteen? Missä syy?

On minulla mukava määrä negatiivisiakin ajatuksia, kauhukuvia siitä miten kaikki voikin mennä ihan… mutta jos nyt tällä kertaa kuitenkin positiivisen kautta. Positiivisen!

Sanoman veto on hyvä juttu!