Hyvä SPR, toisten auttaminen tuo ihmiselle enemmän ja kestävämpää onnellisuutta kuin hedonismi, kertoo esimerkiksi Martin E. P. Seligman kirjassaan Authentic Happiness, mutta avustusjärjestönähän Te varmaankin tiedätte tämän jo.
Oma kertalahjoitukseni Haitin maanjäristyksen katastrofirahastoon oli tavallaan aika mitätön summa, mutta se sopi budjettiini. Uskon, että tarpeeksi monen tehdessä pieniäkin lahjoituksia rahaa kerääntyy merkittäviä summia (tai, eihän se ole uskon asia vaan totta – Kiva toimii täysin sillä periaatteella).
Vaikka rahan lahjoittaminen on hyvän mielen ostamisessa ehkä se tärkein asia, voisitte Te pienellä työllä voimistaa sitä tunnetta.
Kertalahjoituksen jälkeen, kun ihminen palaa verkkopankistaan takaisin sivuillenne, voisi selkeä ja helposti havaittava kiitos (esim. Kiitos lahjoituksestasi, siitä on suurta hyötyä) olla juuri sellainen egohively joka saa ihmiset palaamaan uudestaan ja uudestaan hyvän mielen ostoksille.
Liekö järjestelmässä ollut väliaikainen virhe, vai mistä oli kyse, sillä kun kun olin tehnyt lahjoituksen olitte, rakas SPR, heti koura ojossa haluamassa lisää rahaa johonkin toiseen kohteeseen, ilman kiitosta tekemästäni lahjoituksesta, vaikka sivun osoitteessa selvästi luki, että kyseessä oli kiitossivu. Eikö lahjoitukseni ollutkaan hyödyksi? En saanut sitä onnellisuuden tunnetta jota odotin. Mikä pettymys ja motivaation katoaminen.
Tällaiset pienet asiat ohjaavat ihmisiä joko tekemään tai olemaan tekemättä asioita.
Samalla tavalla kuin monesta pienestä rahasummasta kasvaa isojakin summia, kasvaa monista saamatta jääneistä lahjoituksista iso lovi lahjoituksiin. Onko Teillä, SPR, todellakin varaa ylläpitää järjestelmää joka mahdollistaa tuleviin lahjoituksiin syntyviä lovia?