skrubu

Koska en erityisemmin tykkää shoppailla vaatteita, ostin, silloin kun ostin, kahdet pitkät kalsarit (tartte sitten heti ensi talvena uudestaan kauppaan mennä). Kyllä minä mietin niitä sellaisia bambuisiakin joita jossain populäärissä muotiblogissa kehaistiin tässä päivän eräänä, mutta en minä sitten niitä, näyttivät liian semmoisilta morjens baby mä oon teräsmies. Ja kun en vaan ole.

Mutta niinpä sitten niille kuosittoman kuosin äijälook -pitkille kalsareille noin vastapainoksi, päätin sitten hankkia toiseksi pariksi hiukan ohuemmat, oikein mukavat, aukottomat. Punaiset, muttei siksi, että matkisin dandy Wahlroosia, enkä siksi, että punaiset housut olisivat joko jatkuva trendi tai tyyliniekkojen varma valinta (tai no, ehkä tuo tyyliniekka… öh, eiku juu ei) vaan siksi, että digikuosi (get it?). Se on silleen priimasti retro.

Muita tämän asukokonaisuuden osia ovat t-paita ja sukat.

Shejkdatbuuti!

Nämä kalsarit (Black Horse, mallia ”Vilho”) hankin siksi, että näissä on ”ihoa vasten puhdasta puuvillaa” ja ovat hiukan tavallista paksummat. Sopivat siis oivasti pakkaskeleille (vaikka nyt kun puskee pariakymmentä alle nollan, lienee fleecekalsarit lämpimämpi vaihtoehto). Näissä puhutteli myös kuosi, joka on aivan loistava esimerkki ajattomasta ja näkymättömästä disainista joka saa kalsarit pysymään muodikkuuden ulkopuolella kesät talvet niin nyt, kuin kaikkina tulevina vuosina. On kuin kuosia ei edes olisi.

Jaloissa on puhtaat sukat ja ruhon yläosaa koristaa t-paita.

Ooh!