Jutut avainsanalla: syöte


Uutisvirtaa

pni • 17.9.2010, 12.34

Aivan liian harvoin tulee käytyä katsomassa mitä Digicamera.netin uutisissa lukee. Syy satunnaisiin käynteihin on syötteen puute: Siellä missä minä pörrään ei ole mitään mikä muistuttaisi palvelun olemassaolosta.

Siksipä pykäsin pystyyn muistutussyötteen jossa ei ole uutisia, mutta johon ilmestyy linkki kun on valokuvauutispakettia tarjolla: Digicamera – news alert. Ottakaa siitä käyttöönne, jos tuntuu siltä, että kiinnostaa.


Pitihän se täälläkin

pni • 23.4.2010, 00.25

Levisi sitten Facebook tännekin: Tykkäämispainike jutun lopussa. Kyseenalainen ilo, mutta menkööt kokeiluna. Tämä täällä oleva ei siis toimi kuten Facebookin perusvehje jossa tykätään yhtä ja samaa osoitetta monella eri painikkeella, vaan on viritetty juttukohtaiseksi.

Kunnon tykkäämiskalamies liittäisi liketysnapin syötteeseen. Itse en jaksa – odottelen kunnes joku vääntää siitäkin plugin.

Mutta kyllähän tämä Facebookin leviäminen nostattaa semmoisen fiiliksen, että pitäisi aina kirjautua ulos lärvikirjasta kun ei ole siellä. Tämä painikehan on nimittäin oikeasti mitä loistavin urkkimisväline jolla kerätään rahanarvoista tietoa, jos ei ihan jokaisesta, niin melkein kaikista kuitenkin. Meistä siis, markkinointitarkoituksiin. Ja tässä minä nyt sitten kannan oman korteni miljardööri Zuckebergin kekoon. Väliaikaisesti, uskoisin.


Lukko tai ei

pni • 16.3.2010, 13.52

Huomasin tällaisen viestin eräässä palvelussa: ”Selaimen alapalkissa oleva lukko osoittaa, että yhteys on salattu.”

Tällä hetkellä eniten käyttämäni selaimen alapalkissa ei näy mitään lukkoa, siinä ei edes ole alapalkkia, paitsi silloin kun osoitin on linkin päällä, mutta mitään lukkoikonia ei missään, yhtään missään. Toisessa selaimessa, se jota käytän toisinaan, on alapalkki, mutta ei siellä mitään lukkoa ole: Lukko ilmestyy yläoikealle, hakukentän viereen. Kolmannessa selaimessa, siinä jota en juurikaan käytä, on lukkoikoni alapalkissa.

(Olisi helppo naurahtaa LOL FAIL, kun selaimessa ei ole alapalkkia tai lukkoikonia vaikka ohjeistuksessa niihin viitataan ja julistaa, että et vaan osaa. Mutta koska se on helppoa, lankeisi ilkkuja samaan loukkuun kuin se jolle ilkutaan: mennään siitä missä aita on matalin. Tosin sillä erotuksella, että alkuperäisen virheen tekijällä on ollut joko aikataulullinen ja/tai ekonominen rajoite kun taas kommentoija olisi vaan laiska ja ylimielinen.)

Selaimen ominaisuuksiin viittaaminen verkkosivuilla on aina haasteellista. Tämä siksi, että eri selaimia ja niiden versioita on aina käytössä enemmän kuin mitä edes haluaisi uskaltaa kuvitella ja selaimet päivittyvät nopeammalla tahdilla kuin monet (ehkä useimmat) verkkosivut. On siis helpompaa, ja kustannuksiltaan halvempaa, kirjoittaa ohjeita rajatulle määrälle selaimia (esim. analytiikan mukaan parille suosituimmalle) kuin miettiä miten tehdä asia kaikkia, selaimesta riippumatta, yhtä informatiiviseksi. Kuitenkin jos toiminnallisuuksia tai ominaisuuksia joutuu selittämään, on toteutuksessa tehty virhe eikä selittäminen asiaa korjaa vaan saattaa jopa pahentaa asiaa.

Mutta miksi lukkoikoniin pitää viitata? Siksi, että ei ole olemassa mitään yhtenäistä tapaa kertoa ihmiselle liikkuuko tieto selaimen ja serverin välillä salatusti. Jokaisella selaimella on oma tapansa.

On tietenkin täysin normaalia, että jokainen tekee tyylillään, eli tässä tapauksessa kommunikoi salatusta tai turvallisesta verkkoyhteydestä miten parhaaksi näkee: Selainten valmistajat omilla tavoillaan ja palveluiden valmistajat omillaan. Erikoista ei siis ole se, että tavalliset ihmiset, valtaosa verkossa liikkuvista, jotka eivät ymmärrä (joiden ei tarvitse ymmärtää) tai välittä tekniikasta sen enempää kuin mitä tarvitsevat päästäkseen nettiin ja siellä eteenpäin, eivät huomaa/tajua salatun ja salaamattoman yhteyden eroa.

Erikoista mielestäni on kuitenkin se, että suojatulle yhteydelle ei ole saatu sovittua yhtenäistä merkkikieltä joka ilmoittaa ihmiselle – riippumatta selaimesta, käyttöjärjestelmästä, verkkopalvelusta tai todennusohjelmistosta – sen, että nyt on esimerkiksi turvallista vinguttaa Visaa (/erota rahoistaan) tai syöttää palveluun sosiaalturvatunnus tai muita yksityisiä tietoja.

Ehkä joku muistaa miten aikanaan syötteille oli hyvin kirjava valikoima ikonia ja tunnistetta (IE7:lle suunniteltiin vaikka mitä omaa ikonia), mutta sitten Matt Brett piirsi ikonin, laittoi sen ilmaiseksi jakoon templateineen ja muokkausmahdollisuuksineen (lue tarina täältä). Näin niin selainvalmistajilla kuin verkonpunojilla oli, yllättävän vikkelästi (ei kuitenkaan täysin ongelmitta) jonkinlainen yhtenäinen tapa, standardi, ilmoittaa ruudun toisella puolella istuvalle ihmiselle, että syötteitä on tarjolla.

Kun nyt sitten viestintä salatusta (turvallisesta) yhteydestä jätetään isoilta osin verkkopalveluiden tekijöiden niskoille (selainten tapa ilmoittaa asiasta kun on hyvin huomaamatonta, etenkin kun ihminen on keskittynyt verkkosivun sisältöön), on lopputulos hyvin… monimuotoinen, jos näin neutraalia ilmaisua tässä uskaltaa käyttää. Osa palveluista viestittää hyvin, osa huonosti. Jotkut todella huonosti tai ei ollenkaan. Ja niille jotka eivät muutenkaan oikein ymmärrä miten internet toimii, mutta kuitenkin seikkailevat netissä päivittäin, on tilanne hyvin hämäävä.

Oli se sitten lukkoikoni tai huutomerkki, joko ylhäällä tai alhaalla, niin salatulle yhteydelle pitäisi saada selaimiin, merkistä tai mallista riippumatta, yhtenäinen esitystapa. Jos ei muuten, niin ainakin siksi, ettei verkkopalveluiden tekijöiden tarvitsisi keksiä pyörää aina uudestaan ja uudestaan.


Nehän ovat kuin

pni • 13.11.2009, 15.11

Silmäillessäni uutissyötteitä jotka tarjoavat vain otsikon tai sen lisäksi hyvin lyhyen ingressin mietin, että nämähän ovat kuin Twitter-viestejä tai Facebookin statuspäivityksiä.


Paluu internettiin

pni • 22.7.2009, 11.16

Kun eilen palasin reissulta ilman internettiä, oli vastassa 102 sähköpostiviestiä ja 4881 fiidijuttua. Mistä olin jäänyt paitsi? Hotellitelevisiot kertoivat maailmasta kielillä jotka eivät aina olleet niin tuttuja, että olisin ymmärtänyt mistä oli kyse. Osan ymmärsin, mutta se oli joko paikallista väärästä maasta tai liian globaalia. Kotimaasta ei hajuakaan. Tavallaan hienoa: Kuin aikana ennen nettiä.

Meilit luettu. Tekisi mieli painaa Mark all as read -painiketta Google Readerissa…

Tässä hieman numeroita matkalta:

1 progefestari
4 maata
10 hotellia
18 yötä
886 otettua kuvaa
1438 kilometriä autolla
274000 askelta (pyöristetty alaspäin)
Sekä tuntematon määrä pienpanimo- ja/tai paikallisoluita maisteltu ympäri Belgiaa.

Hyvä reissu.


Sisältöjä ja syötteitä

pni • 2.7.2009, 10.16

Kesäkuun 21. päivä Kiilablogi ohjasi minut Kotus-blogiin. Kiinnostuin. Olisin halunnut ottaa Kotuksen blogijutut seurantaan Google Readeriin. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä Kotus-blogista puuttuu syöte.

Tein kaksi asiaa.

Ensin annoin Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselle palautetta. Kehuin blogia ja ilmoitin kaipaavani blogin seuraamista helpottavaa syötettä. Samalla ilmaisin myös toiveeni vastaavasta blogista ruotsiksi, olettaen sen olevan vaikeammin toteutettavissa.

Sitten lisäsin Kotus-blogin Delicious-linkkeihini kommentilla ”Muuten kiva, vaan eivät valitettavasti tarjoa sisältösyötettä.”

Mitä tapahtui?

Saman päivän aikana Aki huomasi kommenttini Deliciouksessa ja julkaisi Kotus-blogille syötteen jossa on juttujen otsikot ja ingressit sekä tietenkin linkit juttuihin. Koska Delicious-linkkini näkyvät myös Twitterissä, sain 22. päivä viestin, että ttso oli myös tehnyt oman syötteen Kotus-blogista. Tässä versiossa oli myös juttujen sisältö.

Alle vuorokaudessa oli tarjolla jo kaksi syötettä Kotus-blogista.

Kesäkuun 29. päivänä, kun olin seurannut Kotus-blogia Google Readerilla jo viikon, sain Kotukselta vastineen palautteeseeni. Kiittivät ja kertoivat, että ”alustava selvitys” syötteestä on tehty jo ennen blogin julkaisemista, mutta ”asian käsittely” ja ”rss:n tilaus” siirtynee loppukesään lomien vuoksi.

Kuulostaa kalliilta, oli ensimmäinen ajatus joka kävi mielessäni luettuani vastineen, mutta kai virallisten tahojen on tehtävä asiat virallisesti ja virallisella tavalla. Varmaankin myös virallisin hinnoin, vaikka internetissä on vaikka millä mitalla hyviä ilmaisia palveluja joilla asiat voi tehdä nopeammin ja halvemmin.

Toinen ajatus oli se, miten mielestäni blogille ensisijaisen tärkeätä on näkyä. Mitä järkeä on julkaista sisältöä jos sitä ei juurikaan mistään löydä, jos blogia ei näy? Pöytälaatikkobloggaus voi olla hyvinkin terapeuttista, mutta sellainen tuskin ajaa asiantuntijalaitoksen etua. Siksi juuri syötteet ovat blogin tärkein ominaisuus ja niiden pitäisi olla toiminnassa jo ennen kuin kukaan syöttää sisältöä blogiin.

Ja lopuksi, kuten olin hiukan epäillyt, vastineesta käy ilmi, että ruotsinkielistä Kotus-blogia tuskin tulemme näkemään. Kun ei ole resursseja, ei ole resursseja. Harmi. Mutta niinhän se on, ettei sisällön tuotantoa vaan voi samalla tavalla automatisoida kuin jakelua.


Syötteistä

pni • 3.7.2008, 16.46

Olen tässä miettinyt miksi RSS, tai syötteet yleensä, on monille niin vaikea konsepti tajuta (vaikka niitä on selitetty vaikka miten). Ja mikä hassuinta, se on vaikea konsepti jopa niille jotka ovat vuosikausia ehkä jopa päivittäin hyödyntäneet jotain vastaavanlaista. Jos yksi on vaikea, miksi toinen on helppo?

Kuinka monella, jolla on tietokone, on myös toiminnassa ohjelma joka hakee koneelle viestejä joltain toiselta tietokoneelta? Aika monella: sähköposti. Se on kuin posti, mutta sähköisessä muodossa. Postia voi vastaanottaa ja sitä voi lähettää. Tulevat postit jäävät postilaatikkoon. Lähteviin posteihin pitää kirjoittaa vastaanottajan osoite jotta viesti löytää perille. Asiaa ei voi ymmärtää erityisen väärin. Ymmärrettävää. Kyllähän kaikki tietää mikä posti on.

Entä jos sähköpostin selittäisi viestiaggregaattina (ei aggregaatti, vaan sanasta aggregoida eli yhdistää tai kerätä) jonka käyttäminen helpottaa viestien lukemisen yhdestä paikasta niin, ettei ihmisrukan tarvitse surffata johonkin tiettyyn osoitteeseen katsomaan onko postia tullut, tai käydä läpi monia eri viestiservereitä ympäri verkkoa lukeakseen itselleen lähetetyt viestit? Ja, että kaiken lisäksi samalla applikaatiolla voi myös lähettää protokollan mukaisia viestejä jotka vastaanottajan luku- ja lähetysohjelma käy tietyin väliajoin poimimassa viestiserveriltä. Ymmärrettävää? Ei kansantajuisesti.

(Ei mikään aukoton selitys, sillä webmailithan ovat juuri tuollaisia palveluita jonne mennään katsomaan onko postia tullut. Ja syötteitäkin voi seurata netissä – mutta weblikaation tuominen selitykseen ei tässä tapauksessa suinkaan yksinkertaista asiaa mitenkään.)

Okei, syötelukija ei ole ihan samanlainen kuin sähköpostiohjelma. Syötelukijalla harvemmin voi lähettää mitään, eikä viestit (aina) ole suunnattu yksinomaan yhdelle tai tarkkaan määritetylle vastaanottajaryhmälle. Mutta tavallaan toimintaperiaate, vastaanottamisen ja lukemisen kannalta, on sama (sellaisen näkökulmasta jonka ei tarvitse ymmärtää miten ohjelmat, serverit ja protokollat tekevät taikansa).

Ihmiset tilaavat erilaisia uutis- ja viikkokirjeitä jotka tupsahtavat sähköpostilaatikkoon. Ymmärrettävää. Ihmiset tilaavat viestejä verkkopalvelusta jotka näkyvät syötelukijassa. Vaikea tajuta, eikä tilausprosessikaan ole erityisen selkeä. Meiliohjelman virittämien toimintakuntoon ei ole monille mitenkään itsestään selvä toimenpide, mutta sen tarvitsee tehdä vain kerran (tai hyvin harvoin) kun taas jokainen uusi syötteen tilaus vaatii ajattelmista.

Olen nähnyt syötteistä käytettävän termiä uutissyöte. Se on mielestäni väärin jos sitä käytetään kuvaamaan syötteitä yleisesti, sillä sana syöte sellaisenaan ei vielä kerro mitä sisältöä siinä on, eikä sen pidäkään. Eihän sana sähköpostiviesti vielä kerro sisällöstä juuri mitään. Tai kirje, tai postipaketti. Eikä myöskään lehti.

Onko syötteet konseptina vaikea ymmärtää siksi, että kyseiselle tapahtumalle ei löydy suoraan analogiaa mihinkään ns. todellisen maailman tapahtumaan. Vai löytyykö?


Monenlaista

pni • 16.6.2008, 00.28

- Excuse me, I’m a tourist in this city, where can I buy souvenirs? You know, Helsinki souvenirs.

Yllätyin. Miksi minulta tällaista kysyttiin? Siinä minä seisoin, reppu selässä ja kamera olkapäältä roikkuen, Mantan ja Espan puiston välissä odottamassa punaisen ukon muuttumista vihreäksi. Näytinkö turistilta? Ehkä. Yritin keksiä mihin ohjaisin turistiksi ilmoittautuneen ja tämän kaverit. En keksinyt mitään. Punainen ukko muuttui vihreäksi.

- I don’t know I’ve never bought any souvenirs in this town, sanoin.

Osoitin turistille Pohjoisesplanadia: Kävelkää sitä pitkin, josko vaikka tulisi jotain vastaan. Vihreä ukko oli taas muuttunut punaiseksi. Tarkistin varmuuden varalta vielä taskuni. Taisivat oikeasti olla turisteja, mitään ei minulta hävinnyt. Vasta myöhemmin keksin, että Senaatintorin laidallahan on turstirysiä. Äh. Ja tänäänhän torilla olisi ollut eksoottista Pohjois-Karjalaa tarjolla.

Tennarissa oli tarjolla Anton Corbijnin retrospektiivi. Pidin. Kuvat olivat minun makuuni. Katselin myös yhden dokkarin. Vaikuttaa hauskalta hepulta.

Samin jutun – Kasvata blogisi lukijamääriä – inspiroimana siirsin skrubun syötelinkin ylös oikealle ja samalla lisäsin Add to Any -hilavitkuttimen. Saa nähdä josko nuo mitenkään vaikuttavat tilaajamääriin.