skrubu

Luin uutisen eilisestä musiikki- ja elokuva-alan tekijänoikeusseminaarista ja vaikka en nyt oikeastaan ajatellut asiasta mitään kirjoittaa, jäin silti pohtimaan seuraavaa sitaattia.

-Ellei laitonta piraattitarjontaa saada pois netistä, kovin harva kotimainen yrittäjä uskaltaa investoida uusien nettipalvelujen kehittämiseen. Piraattipalveluthan varastavat sisällön lisäksi myös laillisten nettipalveluiden liikeideat. On väärin, että rehellinen yrittäjä joutuu kilpailemaan oman nettipalvelunsa piraattiplagiaatin kanssa, painotti [luovan työn tekijöiden ja yrittäjien LYHTY-projektin johtaja Lauri] Kaira.
–
Asiantuntijoiden pelko: nettipiratismi surkastuttaa digimarkkinat (MTV3)

Ensin jäin miettimään sitä, miten noin retoriikan kannalta tarkoittaa se, sttä käytetään termiä ”laiton piraattitarjonta”. Sehän tarkoittaa sitä, että piratismi on asia josta on eri versioita, kuten laittoman ohella esimerkiksi juridisesti epäillyttävä tai ehkä jopa täysin laillinen piraattitarjonta.

Piraattitarjonta, sanana, pitää jo sinänsä sisällään merkityksen laittomuudesta, jolloin laittomuuden ylidramatisointi (joka tuntuu olevan aikamme rutto), lisäämällä sanan eteen ”laiton” ei toimi, vaan on sanahölmöilynä omiaan vähentämään niin puhujan uskottavuutta – antaen kuvan ettei tämä ymmärrä, ole kiinnostunut tai välitä asiasta – kuin laimentamaan alkuperäisen sanan voimakkuutta, etenkin kun myöhemmin piraatti-sanaa käytetään kuvastamaan laitonta toimintaa sanassa ”piraattipalgiaatti” (vaikka palgiaatti jo sinänsä on laiton, koska se on varkaus).

Laiton piraattitarjonta on yhtä idioottimainen ja alkuperäistä merkitystä laimentava (tavallaan jopa halventava) ilmaisu kuin laiton rikos, pyöreä pallo ja kielletty tai laiton lapsiporno.

Toiseksi ajattelin sitä, että kotimaisten verkkopalveluiden suurin uhka ovat ulkomaiset verkkopalvelut. Niin kauan kun parempia, samoja tai vastaavia tuotteita saa ulkomaisista verkkokaupoista, laillisesti, selvästi halvemmalla tai samaan hintaan mutta nopeammalla ja halvemmalla, ehkä jopa ilmaisella, toimituksella kuin kotimaisista, hankkii kuluttaja tavarat ulkomailta. Halvimman perässä juoksevat samalla tavalla, esimerkkiä kuluttajille näyttäen, myös esim. niin yritykset kuin julkiset instanssit.

Kolmas asia joka jäi hämäämään oli se, että ymmärtääkseni tekijänoikeus ei suojaa ideaa. Eli idean vieminen, vaikka saattaa olla moraalisesti jollain tasolla epäilyttävää, ei ole laitonta ja asian sekoittaminen ja vertaaminen piratismiin on manipulatiivista kielenkäyttöä. Pelkkä idea ei muutenkaan vielä ole bisnestä (tiedättehän tämän: idea + jotain = voittoa), tarvitaan toteutus ja mieluiten hyvä sellainen. Sitäpaitsi, mikä idea on niin uniikki, että siinä ei ole mitään mitä olisi jo jostain muualta lainattu, viety, varastettu tai lisensoitu?

Voiko olla niin, että tekijänoikeusasoista puhuttaessa termejä sekoitetaan ja asioita hämmennetään tietoisesti, jotta itse asiasta saadaan hähmyinen ja moniselitteinen, ehkä jopa tehdään mielikuvista uhkaavampia kuin mitä ne oikeasti ovat?

Englannissa pelotellaan kansaa terrorismimöröllä oikein kunnolla. Uuden lain mukaan poliisi- tai puolustusvoimiin kuuluvan kuvaaminen voi viedä valokuvaajan jopa kymmeneksi vuodeksi telkien taakse. On täysin ymmärrettävää mielestäni, että lakia vastaan protestoidaan.

Valokuvauksen kytkeminen terrorismiin on elokuvista tuttua eikä perustu todellisuuteen, kirjoitti Bruce Schneier The Guardianissa kesäkuussa 2008.

Uudessa-Seelannissa astuu tämän kuun lopussa voimaan laki jonka mukaan henkilön nettiyhteys voidaan sulkea jos musiikkibisneksen edustaja syyttää kyseistä henkilöä tekijänoikeuksien rikkomisesta. Siis vain syyttää. Mitään todisteita ei tarvita. On täysin ymmärrettävää mielestäni, että lakia vastaan protestoidaan.

Meillä täällä ministeri Lindén ei ymmärrä mitä ihmisillä on Lex Nokiaa vastaan ja pitää jääräpäisesti kiinni laistaan. On täysin ymmärrettävää mielestäni, että lakia vastaan osoitetaan mieltä.

Kuunteleeko kukaan mielenosoittajia ja protestoijia?