skrubu

Sen olin jo kauan sitten oppinut, että klisee ei vain tarkoita kulunutta ilmaisua, vaan on myös painopuolella käytetty termi. Mutta, että termi stereotypia on alun perin myös painopuolelta, tarkoittaen samaa kuin klisee (eng. cliché), oli minulle uutta (tai sitten en vain muista kuulleeni sitä).

Mielenkiintoista tässä on se, miten teknologia sekä sen sen kehitys vaikuttaa sanastoomme ja miten se puolestaan valjastetaan kuvailemaan (eng. stereotype, etymology) sitä miten me toimimme ja millaisia me olemme – ja olemme olleet jo kauan ennen Gutenbergia.

Hesarin lanseeraama typerä termi sormitietokone näyttää jääneen tuotenimen iPad jalkoihin ainakin hs.fi:n otsikoinnissa (joka antaisi ymmärtää, että hyvin harva lukija saapuu verkkosivuille ruuminosatietokonehakutuloksesta). Ja tuntuvat juttujensa leipäteksteissä mukavasti sekoittavan niin omaa termiään kuin esim. tablettia ja tablettitietokonetta.

Hyvä meininki!

Koherenssin puute lienee merkki typeryyden tajuamisesta ja, toivottavasti, huonon termin hitaasta mutta varmasti katoamisesta. Mutta vahinkohan on jo tehty: Virusperäinen termi näyttää tarttuvan suojaamattomassa yhteydessä ja lienee aika sitkeä tauti kitkettäväksi. Huomasin tässä äskettäin Photo Raw -lehteä lukiessani, että ainakin Suomen Lehtikuvaajat ry:n puheenjohtaja Markus Pentikäinen on saanut termitartunnan hesarilta. Toivottavasti epidemia ei leviä laajemmalle.

Käyttäjä haluaa käyttää verkkopalvelua yhtä paljon kuin esimerkiksi käyttäjä ennen ajanlaskumme alkua halusi käyttää taipuviin materiaaleihin säilöttyä energiaa. Eli ei ollenkaan. Sen sijaan ihminen haluaa hyödyntää verkkopalvelua tai taipuvissa materiaaleissa lymyävää energiaa päämääriensä saavuttamiseen, tarpeittensa tyydyttämiseen.

Kun aikanaan ihmisellä oli tarve esimerkiksi hankkia ravintoa tai poistaa kilpailijoita/vastustajia tieltään oli päämäärään (tarpeen tyydyttämiseen) helpompi päästä hyödyntämällä sopivaa työkalua, esimerkiksi jousta (ja nuolta). Henkilö jolla oli kyseinen väline ei ollut käyttäjä vaan esimerkiksi sotilas tai metsästäjä, eikä motivaatio ollut käyttää jousta jousen käyttämisen vuoksi vaan hyödyntää kyseistä teknologiaa päästäkseen johonkin päämäärään.

Ihmisellä on yhä tarpeita ja päämääriä. Ne voivat olla esimerkiksi kilpailijan/vastustajan poistaminen tieltä tai ruoan hankkiminen. Ne voivat myös olla kuvan ottaminen, informaation löytäminen, ajatusten viestittäminen tai vaikka yhteyden saaminen toisiin ihmisiin. Se ei kuitenkaan tee ihmisestä käyttäjää. Välineitä ei käytetä välineiden käyttämisen vuoksi vaan niitä hyödynnetään tarpeiden tyydyttämiseksi ja päämäärän tavoittamiseksi tai tavoittamisen helpottamiseksi.

Ihminen ei halua käyttää kameraa, hän haluaa ottaa kuvia. Ihminen ei halua käyttää puhelinta, hän haluaa olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Ihminen ei halua käyttää PowerPointtia, hän haluaa viestittää ajatuksiaan.

Mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä enemmän termi ’käyttäjä’ mielestäni viestii ihmisestä alisteisena teknologialle – että koska esimerkiksi on olemassa kamera, on kameralla oltava käyttäjä (hyvin mainos-/markkinointimainen ajattelutapa se, että jollekin kehitetään tarve). Näin ei kuitenkaan ole koska kamera ei ole syntynyt siitä, että sillä pitää olla käyttäjä vaan siitä, että ihmisellä on tarve ja kamera on väline joka mahdollistaa päämäärän saavuttamisen.

Eikä sen tarvitse olla kamera, se on tässä vain yksi esimerkki. Se voi yhtä hyvin olla saha, juna tai verkkopalvelu.

Koska teknologia ei ole syntynyt siksi, että sillä pitää olla käyttäjiä, ei sitä pidä mielestäni sillä ajatuksella myöskään kehittää, eikä sen kehittämisestä kommunikoida asettamalla ihmisen toiminta teknologian määrittelemäksi.

Tänään kuulin uuden termin joka on samaa karmeata kaliberia kuin visuaalinen ulkonäkö ja puolikaari.

Makustelkaa seuraavaa: sisällön kontentti.

Aaaargh!