skrubu

Tämän blogin kommenttihajulukkoon jäi viime vuonna sellaiset 10151 spämmiä. Keskimäärin 59 per kaksi päivää (käyttämäni Spam Karma raportoi 2 päivän välein), eli noin 1,2 kertaa tunnissa koko vuoden ajan yritettiin tänne tunkea viagra-, seksilelu-, pidennys-, laihdutus- ja mitälie kellokauppa- ja seuranhakuviestejä. Tai sitten vaan testattiin josko viestit pääsevät läpi.

Eniten yrityksiä per 2 päivää oli 6. – 7.5. jolloin 551 roskaviestiä ei nähnyt päivänvaloa. Hiljaisin hetki, vain kymmenellä yrityksellä, oli 12. – 13.2.

Jotain moskaa pääsi joskus ihan kommentteihin asti, mutta koska en oikein edes kunnolla muista mitä sieltä roiskahteli, kuittaan sen sanomalla, että ihan tarpeeksi hyvin pysyy (automaattinen) skeida poissa kommenteista.

Lopuksi vielä hiukan dadaa palkkeina (huom. suuntaa-antava).

Loppuvuodesta oli hiukan rauhallisempaa.

Kun noin vuosi sitten sain kultaisen kengänjäljen takapuoleeni ja viimeinen päivä toimistolla oli ohi, päätin käyttää lisääntyneestä vapaa-ajasta osan liikkumiseen. Minun tapauksessani kyseessä oli lähinnä käveleminen, mutta osittain myös juokseminen.

Olen kanniskellut askelmittaria mukanani päivittäin jo viiden vuoden ajan ja siitä on on tullut minulle keppi ja porkkana. Alle 10 000 askeleen päivät ovat keppi, yli ovat porkkana. Toimii minulle.

Tähän väliin hehkutus: Omron Walking Style II on aivan loistava askelmittari. Omani olen vahingossa pessyt pesukoneessa kolme kertaa ja laite toimii vieläkin. Se on laadun merkki sanon minä.

Askeleiden toimivuus keppinä ja porkkanana on parempi, kun tuloksia seuraa ja aikaisemmin olen seurannut pedometerini numeroita lähinnä laitteen näytöltä – poikkeuksena ulkomaanmatkat, jolloin olen kirjannut pieneen mustaan muistikirjaani paljonko on reissun päällä kävelty – mutta alkaen viimeisestä päivästäni Gyllene Skorissa, olen kirjannut muistiin askeeleeni ja vuosi tuli täyteen viikko sitten perjantaina. Se oli tavallaan jännä hetki, sillä en ollut juurikaan pitkin vuotta katsellut kirjaamiani lukuja erityisen tarkkaan. Toisinaan tarkistin keskiarvon, sillä olin asettanut itselleni 10 000 askeleen vuosikeskiarvotavoitteen ja halusin tietää tilanteen.

Alla olevassa graafissa näkyy kolme asiaa jotka askelmittari osaa kertoa ajalta 12.6.2009 – 11.6.2010: Kokonaisaskelmäärä vaalean sinisellä, ns. aerobiset askeleet (eli yli 60 askelta minuutissa) tumman sinisellä sekä aerobisiin askeliin käytetty aika (vähintään 10 minuuttia yhteen menoon) mustalla. Siinä ei näy liikutun matkan pituutta koska se on niin epäluotettava tieto, eikä poltettuja kaloreita sillä se on ihan huuhaata. Harmaa ja valkoinen pystyjako kuvaa vuosineljänneksiä.

(katso isompi kuva tästä.)

Kevyttä analyysiä

Kirjattuja askelia on 354 päivältä. Puuttuvat johtuvat joko patterin loppumisesta (mittaria ei tule aina katsottua päivittäin) tai siitä, etten muistanut kirjata askelia taulukkoon ajoissa ja jonkun päivän tiedot olivat jo ehtineet kadota laitteen seitsemän päivän muistista.

Tavallaan olisi kiva jos askelmittarin voisi kytkeä suoraan tietokoneeseen. Sellainen mallihan on kyllä olemassa mutta en usko, että se kestäisi kolmea pesukertaa sillä siinä on reikä USB-kaapelia (ja samalla vettä) varten. Langaton, esim. Bluetooth, voisi olla hyvä, mutta se söisi tietenkin patteria. Hyvinhän tämä oikeastaan menee näinkin.

Yhteensä kirjattuja askelia vuoden ajalta on 3 268 652. Jos jokainen askel olisi ollut sen 83 cm jonka olen joskus askelpituudekseni mitannut, tekisi tuo 2713 km, mutta askelten pituudet vaihtelevat (lähinnä ovat usein mitattua lyhyempiä) enkä siksi uskalla edes arvioida askellettua matkaa.

Eniten askeleita yhden päivän aikana on kerääntynyt 20.7.2009, jolloin tuli talsittua, lähinnä Antwerpenissä, 27 887 askelta (näkyy graafissa toisena piikkinä ensimmäisellä vuosineljänneksellä, ensimmäinen piikki on ’vain’ 27 598 askelta). Vähiten käveltynä päivänä mittariin kertyi vain 994 askelta (huhtikuun neljänneltä tänä vuonna, jolloin olin sairaana – askeleet lienevevät kauppareissulta). Graafin kolmanneksi korkein piikki on kävelyä Bangkokissa 9.1.2010: 21 509 askelta.

Pitänee mainita, että kotona liikkuessani askelmittari ei usein mittaa mitään, sillä kotona tulee liikuttua ilman mittaria. Monet pyykkikoneen tyhjennykset, siivoukset ja vaikka mitkä ravaamiset eivät siis näy tilastossa. Samoin on joskus pidempiä hetkiä matkoilla jolloin mittari ei ole mukana (laite näyttää kestävän pesun koneessa, mutta epäilen ettei kuitenkaan esimerkiksi merivettä). Ja sitten on tietenkin niitä päiviä jolloin en kävellyt erityisemmin paljon, mutta uin ja laskin sen hyväksi asiaksi liikkumisen puolesta (sitä saa mitä mittaa).

Tavoite?

Keskimäärin vuoden mittaan otin 9286 askelta per päivä. En siis päässyt ihan kymppitonnin tavoitteeseen, mutta se ei harmita. Olen oikein tyytyväinen tulokseen.

Ensimmäinen puoli vuotta meni hienosti: Keskimäärin 10 612 askelta/pvä. Toinen puolikas sitten huonommin: 7975 askelta/pvä. Miksi? Kaksi asiaa tapahtui joista yksi on sää. Vaikka tykkään lumesta, on siinä tarpominen raskasta ja silloin riittää lyhyempikin reitti. Toinen asia joka tapahtui oli toimistotyö helmikuusta lähtien. Kaksi kuukautta siinä meni n. 5000 askeleen keskiarvolla kun huomasin, että kunto rapistuu ja paino nousee. Oli tehtävä asialle jotain. Ja kuten graafista näkyy, huhtikuusta lähiten olen urheasti kasvattanut askelmäärää (myös aerobista), mutta vaikka miten nämä kaksi viimeistä kuukautta olen puskenut askelta mittariin, en saanut keskiarvoa yli kymppitonnin (viimeinen kuukausi yli 12 000 keskimäärin/pvä).

Aerobisia askeleita (joka on siis Omronin käyttämä termi, ei minun keksimä), eli yli 60 askelta minuutissa vähintään 10 minuutin ajan yhteen menoon, vuoden aikana keskimäärin 4 130/pvä joka ajallisesti on n. 35 minuuttia/pvä. Eli puoli tuntia nopeata kävelyä tai juoksemista per päivä. Ihan ookoo, kai. Ensimmäisen puolen vuoden mittaan aerobisia askelia ja niihin käytettyä aikaa on enemmän kun toisen mittaan, mutta viimeisen kahden kuukauden puristuksen aikana (ja tähän olen aika tyytyväinen) olen liikkunut aktiivisesti päivittäin noin 51 minuutin ajan ja 6 222 askeleen verran, huolimatta toimistotyöstä (valoisat illat auttavat).

Mitäs sitten?

Olen tästä projektista oppinut sen, että päiväkohtaisia askelmäärärajoja ei pidä itselleen asettaa, sellainen on liian ahdistavaa. Viikkokeskiarvo on hyvä juttu, se joustaa: Jos yhtenä päivänä ei tule kerättyä tarpeeksi voi (haluaa?) jonain toisena korjata asian.

Koska askelten kirjaaminen muistiin konkretisoi askelmittarin tiedon, vahvistuu mittarin keppi ja porkkana -efekti ja sillä on positiivinen vaikutus liikkumiseeni. Taidan siis jatkaa askelten kirjaamista muistiin. Ehkä seurantaan pitäisi lisätä vielä elopainokin… hmm…

Kun HacKey tuli ensimmäistä kertaa vastaan, kävin kokeilemassa sitä mutta se ei toiminut, ainakaan minun Last.fm profiililleni, se vain jumahti eikä koskaan päässyt minkäänlaiseen lopputulokseen.

Nyt kun Tomi ja Kriisi ovat testanneet ja toimivaksi havainneet samaisen palvelun, kävin uudestaan kokeilemassa josko kuuntelemastani saisi aikaiseksi kivan piirakan.

Hetken se ruksutti. Sitten antoi tuloksen: E minor wins! 0% major / 100% minor. Eikä tietenkään piirtänyt tuloksesta piirakkaa. Tietenkään.

Kuuntelen näköjään aika yksipuolista musiikkia kun kaikki on E-mollia.

Höh.

No, käppyrännälkään kävin sitten katsomassa millaisella vauhdilla videot YouTubesta siirtyvät ruudulleni: YouTube Video Speed History. Tässä näyttäisi olevan selvästi enemmän vaihtelua kuin kuuntelemassani musiikissa.

Aina toisinaan on hyvä puhdistaa juttusihti, käydä läpi ne kaikki muodottomat ajatukset ja ohuet punaiset langat, jos vaikka niistä löytyisi jotain ja, vaikka mitään erityisen järkevää ei löytyisi, tarjoilla löydös yhtenä kokonaisuutena:

Juttusihtipyttipannu
Ajatuksia voissa paistettuna ja tarjoiltuna jonkun näennäisesti tuoreen kanssa (te luitte ihan varmasti, että juttushittipyttipannu, ettekös lukeneetkin?).

Peruna

Joskus jään ihmettelemään Flickr-tilini tilastoja. Toisinaan tulee pällistelypiikkejä. Ne ovat usein sellaisia, että mihinkään tiettyyn yhteen tai kahteen kuvaan ei ole kerääntynyt selvää pällistelysumaa, vaan monia kuvia on katsottu.

Koska palvelun tarjoamat tilastot eivät kerro moniko on kuvia katsonut, vain sen kuinka useasti kuvia, tai tiettyä kuvaa, on katsottu, en voi kun ihmetellä, että onko siellä käynyt paljon jengiä katsomassa monia yksittäisiä kuvia vai onko esimerkiksi vain yksi tyyppi katsonut vuorokauden aikana läpi neljänneksen kaikista Flickriin laittamistani kuvista.

En varmaan koskaan saa tietää.

Makkara, kinkku ja/tai pekoni (vaikea sanoa, sen verran mustaksi paistettu)

Mikä siinä on, että tietyt ”uutis”-otsikot ärsyttävät enemmän kuin toiset. Tarkoitan nyt esimerkiksi tämän viikon Nokian läppäriuutista. Osa hoitaa homman hyvin, informatiivisesti ja selkeästi, mutta sitten on niitä jotka räväyttävät silmille ”Tällainen on Nokian uusi aluevaltaus”-skeidaa (esimerkki on Kauppalehden käsialaa, lähde Ampparit.com).

Mikä näissä epäinformatiivisissa otsikoissa saa sapen kiehumaan? Kyseessähän on tietenkin vain klikkauskalastelua varten tehty tyhjänpäiväinen otsikko jonka takaa harvemmin löytyy edes mitään merkityksellistä sisältöä, mutta se ei ärsytä niin kauheasti. Ei edes ”katso kuvat” ärsytä niin paljon kuin mukakryptiset otsikot.

Mikä ärsyttää, on otsikoiden Lälläslää-journalismi. Päiväkotimeininkiä. ”Mä tiiän enemmän kuin sä”. Sellainen on ylimielistä perseilyä, eikä sellaista halua tukea klikkaamalla (saatikka maksamalla).

Muu tuntematon, mutta yllättävän maukas lihavalmiste

Jos ruokaa myytäisiin kuin tietokoneohjelmia, niin marinoidun kanan myyntipakkaus sisältäisi tietenkin EULAn joka ilmoittaisi, että valmistaja irtisanoutuu kaikesta vastuusta ja, että tuotteen (sellaisena kun kuluttaja sen on ostanut ja siitä vapaaehtoisesti maksanut ja täten automaattisesti irtisanoutunut kaikista oikeuksistaan, kuten tivata korvausta viallisesta tuotteesta valmistajalta ja/tai myyjältä) käyttäminen mihinkään voi tai voi olla olematta järkevää tai vaarallista mutta, että tuotetta ei saa ostaa/valmistaa jos on terroristi (paitsi, että marinoidun kanan kohdalla voi tehdä viimeiseen kohtaan poikkeuksen jos henkilö itse nauttii tuotteen oraalisti).

Suolakurkku/punajuuri

Andy Rutledgella on hyvä viisiosainen sarja visuaalisesta hahmottamisesta ja suunnittelusta: Gestalt Principles of Perception, suosittelen lukemaan, jos asia ei jo entuudestaan ole tuttu:
1 – Figure Ground Relationships
2 – Similarity
3 – Proximity, Uniform Connectedness, and Good Continuation
4 – Common Fate
5 – Closure

Muna (paistettu, sunny side up)

Ainiin, sitten oli tietenkin vielä Ikean katalogi. Visuihmiset ovat kuhisseet siitä miten ovat Ikealla vaihtaneet Verdanaan. Verdanaan! Tuohon Microsoftin ilmaisfonttiin joka on suunniteltu nimenomaan näyttöä varten, ei printtiä. Miten epädesign valinta.

Ikealta ovat selitelleet valintaansa vaikka millä (Verdana on selkeä/moderni/helppolukuinen, näyttää samalta printissä kuin verkossa, taipuu moniin kieliin eli sisältää kaikenmaailman erikoismerkit) mutta jättäneet mainitsematta sniiduilun: Verdana ei maksa ylimääräistä. Se tulee joka tietokoneen mukana, ja… niin, siinäpä se. Ei lisenssimaksuja. Toisaalta ei myöskään ”mistä mä löydän sen meidän fontin”, ”tää mäkkifontti ei toimi mun windowskoneessa” tai ”meillä ei oo tarpeeks lisenssejä jotta sä saisit tän fontin sun koneelle”. Luulen että siinä säästää pitkän pennin, tai äyrin.

Sittenpä sitä jää miettimään. Verkkofonteista tietenkin Fuck the foundries, vaan miten kaikki muut kanavat tai käyttötarkoitukset? Minä päivänä kirjasinpuolella mennään siihen, että kirjasinleikkaukset ovat tarjolla ottajasta riippumatta halpaan hintaan? Koska katoavat ne jotka tietävät eron Garamondin, Adobe Garamondin ja ITC Garamondin välillä ja on niitä joille Day Roman, Cardo tai Gentium ovat paljon tutumpia ehkä jopa itsestään selviä, sillä kuka hullu nyt maksaisi yhdestä leikkauksesta satasen ja sitten toisen satasen jos haluaa kursiivitkin? Ehkä parikymppiä voisi, kunhan se on laadukas, siinä jo on kaikki liha- ja kursivoinnit sekä rajaton kanavariippumaton käyttöoikeus. Toisaalta sitten on aina yllättävän laadukkaita ilmaisiakin tarjolla.

Tarjoiluehdotus

- Se olis kaheksan ja seiskyt kiitos. Mausteet ja työkalut saat sitten itse ottaa tuolta kassan oikealta puolelta.
- Pankille.

Tämä WP-StatPress -plugi (via) vaikuttaa aika mukavalta.

Vielä kun tulisi katseltua statistiikkoja. Sellaista ei oman blogin ohelta enää tapahdu yhtä usein kuin joskus. Eikä asiasta ole pahemmin täällä kirjoiteltu kohta kolmeen vuoteen. Hmm… ehkä pitäisi. Harmaalla [tai ilman tyylejä näin hakasuluissa] kolmen vuoden takaiset luvut.

Selaimet

• Firefox 53,5 % [47,2 %] (joista v. 2.x n. 13 %)
• IE 32,7 % [31,6 %] (joista IE7 74,71 % ja IE6 24,62 %)
• Safari 8,6 % [9,4 %]
• Opera 2,4 % [5,6 %]

Firefox kasvattanut hiukan osuutta kolmessa vuodessa, IE pysynyt hyvinkin samoissa luvuissa, kun taas Safari pudonnut vähän ja Opera aika paljonkin. Netscapea ei Googlen analytiikassa näy, sen sijaan Playstation 3 kyllä (mutta vain kahdella käynnillä).

Käyttikset

• Win 77,5 % [75,7 %] (joista XP 73,8 % ja Vista 24,2 %)
• Mac 17,6 % [15,5 %] (joista intel 79 % ja PPC 21 %)
• Linux 4,0 %[3,9 %]

Vanha mäkkikäyttis (OS 9) kadonnut kokonaan, mikä ei tietenkään ole erityisen ihmeellistä. Vista ei tunnu olevan erityisen pop, mikä sekään kai ei ole erityinen yllätys. Kolme vuotta sitten ei juurikaan käyttöjärjestelmissä näkynyt iPhonea, iPodia tai Symbiania, nyt näkyy (hyvin marginaalisesti tosin).

Maat
Finland, Sweden, United States, United Kingdom, Ireland.

Mitään mullistavia muutoksia ei näytä tapahtuneen. Kolme vuotta sitten tilastot tuli katseltua Awstatsista, nykyään Google Analyticsista. Hakusanoista päätellen viimeisen kuukauden aikana on tänne eksytty hakien koordinaatteja, herätysvaloa, kahvimyllyä, punaista nappia ja oman kirjan tekemistä (kestosuosikin Wettest place on earth, ohella).

Ja tätä kirjoittaessa skrubussa on ollut 30 visiittiä ja viimeisin kävijä on katsonut juttua vuodelta 2004: Jänis istui maassa.

Muistakaa perjantain blogipikkujoulut.

Jos sanotaan, että Sweamamman väestö aiheuttaa 3 % laittoman tiedostonjaon liikenteestä ja, että koko maailman väestöstä 0,14 % asuu kyseisessä maassa, niin eikös tässä tavallaan verrata banaaneja ja varsisellereitä toisiinsa?

Asiasta kertoo esimerkiksi Digitodayn Absolut-blogi jutussa Piraattipitoisuus mitattu, lähteenään ComputerSwedenin artikkeli ”Uppseendeväckande stor fildelning i Sverige”.

Tuollaisesta uutisoinnista voisi olettaa, että kaikki maailman ihmiset ovat verkossa. Näinhän ei ole. Jos Internet World Statsiin on luottaminen niin nettipenetraatio koko pallolla on hiukan alle neljännes.

Eikös Bengt-Åken ja Eva-Birgittan waretus pitäisi suhteuttaa siihen määrään ihmisiä jotka ovat verkossa, ei koko maailman väestöön – sillä ne jotka eivät ole verkossa eivät juurikaan harrasta laitonta tiedostojakelua, eller hur? Sitä paitsi ruotsalaistakaan kaikki ei ole verkossa.

Ja koska, kuten jutusta käy ilmi, kyseessä on seurantatieto vain yhdestä P2P-protokollasta (aika pieni otanta), eikä siinä ole mukana kuin ohjelmistot, ei musiikkia tai elokuvia, vaikuttaa siltä, että uutisen sisältö on tiivistettävissä näinkin informaatiiviseen muotoon:

Ruotsissa asuu 0,14 % maailman väestöstä. Osa heistä imuttaa ohjelmia laittomasti verkosta.

Jos jaksaisi laskea luvut kunnolla, niin uutiseen saisi varmaan jotain sisältöäkin.