skrubu

Jostain syystä telkku (tai siis digiboksi, näin digiteeveen ihmeellisenä aikakautena) sattuu olemaan viritettynä jollekin ruotsin kanavalle niinkin usein, että olen nähnyt kaksi tai kolme jaksoa kokkausohjelmasta jossa paikalliset julkimot yhden kaverinsa kanssa kokkaavat aikarajoituksen alaisina, hiki hatussa toinen toistaan vaikuttavampia kokonaisuuksia ja sitten gourmandeista, kriitikoista ja ammattikokeista koostuva tuomaristo pisteyttää luomukset.

Jäin miettimään miten suurin osa televisiossa pyörivistä kokkausohjelmista perustuvat oikeastaan muunnoksiin kahdesta teemasta: Kerro ja näytä (yksi tai pari tyyppiä kokkaa kameramiehelle tai ohjelmassa esiintyville henkilöille, jotka usein ovat kavereita tai muuten tuttuja) sekä kilpailu (iloisin mielin tai veren maku suussa taistellaan vertaisten tai ruoka-ammattilaisten hierarkiassa korkeammalla olevien hyväksynnästä).

Noin yleisesti ottaen variaatiota kokkausohjelmien teemoista tuntuisi olevan kuin juonia Steven Segalin jokaisessa elokuvassa (entinen salainen agentti/erikoisjoukkojen mies elää uutta rauhallista elämäänsä kunnes jotain tapahtuu ja sen kummemmin mutkittelematta juoni ajetaan tapellen sekä ampuen pateettiseen loppuun), eli ei juurikaan, mutta eihän niitä juonen vuoksi katsotakaan.

Ehdotankin tässä nyt uutta muunnosta kokkausohjelmien kilpailuteemaan. En ole mielestäni tällaista nähnyt.

Kaksi ammattikokkia kilpailee. On aikarajoitteet, ennalta määrätyt raaka-aineet ja teema. Teema on aina jotenkin kotimaisuuteen liittyvä. Molemmat kokit rustaavat kahden tai kolmen ruokalajin safkat neljälle hengelle.

Vasta kun aika on loppu ja pöperöt pöydässä, paljastetaan kokeille tuomarit: neljä perusruokailijaa Kehä III:n ulkopuolelta. Tuomariston kokoonpano vaihtelee tietenkin osasta toiseen, mutta esimerkkeinä olkoon vaikka yli 70 v. isoäiti, maajussi 50v, parikymppinen nörtti sekä koulu- ja pikaruokaan tottunut 10 v. koululainen.

Tuomaristo maistelee, kommentoi ja pisteyttää annokset tietenkin täysin omista lähtökohdistaan – aivan eri tasolla kuin millä tarjottu ruoka on.

Tässä olisi kuulkaa aika monitasoinen ohjelma jonka katsojalle ei vain tarjoiltaisi ruokapornoa ja mahdollisuus ihailla osaajia vaan annettaisiin myös mahdollisuus nauraa itseään paremmille, hävetä vertaisiaan sekä tuntea paremmuuden tunnetta. Mikä tunteiden kirjo! Paljon vääriä ja oikeita mielipiteitä joka varmasti aiheuttaisi keskustelua ja kiinnostusta, joka tietenkin olisi hyvä pohja erilaisille lisätuotteille (kirjat, saitit, kilpailut, jne jne).

Voisi olla aika herkullinen ohjelma, eikös vaan?

Ohjelmasta voisi tulla kovakin hitti, mutta ongelmaksi saattaisi muotoutua se, että ammattikokit eivät ehkä halua julkista kritiikkiä henkilöiltä jotka ovat oman osaamistaitonsa alapuolella. Tuomareita riittäisi kyllä vaikka kuinka moneen jaksoon.

Lopputulos. Ihmiset haluavat päästä lopputulokseen. Ihmiset eivät halua käyttää verkkopalveluja, keskittyä etsimään ruudulta painiketta tai linkkiä, tai verkosta jotain tiettyä palvelua. Ihmiset juuttuvat käyttämään jotain palvelua koska saavuttavat sen kautta lopputuloksen johon olivat pyrkineet. Tyydyttävä lopputulos johtaa kokemuksen toistoon, joka johtaa tottumukseen.

Se mihin on tottunut on henkisesti oma. Tähän perustuu ”kokeile 30 päivää”-tarjoukset. Kun on kokeillut esimerkiksi sohvaa kuukauden ajan ilmaiseksi, on tottunut siihen eikä siitä halua luopua – mieluummin vaikka maksaa pitääkseen esineen. Huutokaupassa on hiukan samat mekanismit. Tarjoat enemmän kuin muut: huutamasi tavara on henkisesti jo sinulla – olet koukussa. Joku muu tarjoaa enemmän ja sinusta tuntuu kuin olet menettämässä jotain omaasi, siispä tarjoat vielä lisää. Ja lisää. Ja lisää.

Henkisesti omaa ei helposti mennä muuttamaan. Entä jos sitä, mikä on sinun (eli tässä tapauksessa tuntuu omaltasi tottumuksen kautta) muutetaan sinulta kysymättä? Muutosvastarinta. Barrikaadeille, veljet ja siskot! Mielenilmaisut! Boikotti, uhkailu.

YouTube on muuttamassa kanavasivujaan uuteen uskoon: 63446 kommenttia, ei yhtä monta kommentoijaa mutta sitäkin vakaumuksellisia ovat. Joukossa pari positiivistakin heittoa, mutta ihmiset ovat tottunet nykyiseen ulkoasuun ja toiminnalisuuteen, kokevat kanavasivut omikseen ja siksi muutos on negatiivinen asia. Uhkaavat lähteä, siirtyä muualle – boikotoida YouTubea.

The Pirate Bay siirtyi kaupalliselle toimijalle. Ihmiset eivät tykkää. Tässä ei ole kyseessä muutos vain totuttuun tapaan saavuttaa haluttu lopputulos – päästä käsiksi siihen mikä on henkisesti omaa – vaan myös ilmaisuuden katoaminen (unohtamatta kommentteja piraatti-ideologian vaihtamisesta kahisevaan). Raha on vahvasti sidoksissa tunteisiin.

Ilmassa on suurta tyytymättömyyttä. Sellainen saattaa johtaa muutoksiin, suuriinkin. Sellaisillakin muutoksilla on oma vastarintansa. Näinhän tämä menee.