skrubu

En tiedä kuinka automatisoitua tämä on, eikä sillä oikeastaan ole mitään väliä, sillä tuleehan sitä pakostakin hyvälle tuulelle kun ensin on kuunnellut musiikkia josta pitää ja sitten bändi vielä kiittää siitä, että olen kuunnellut heidän musiikkiaan.

Tack.

Toimii!

Applying how BBC thinks about copyright to television, I don’t think I’m all that wrong if I write that: Television is a platform which is available to most people who have a television set therefore any content on it is not subject to the same copyright laws as it is already in the public domain.

(Link found in ecyrd’s Twiter stream)

Edit: Obviously somebody has presented this same idea in the comments of the original blog post before me. My bad. Should’ve checked before publishing. Sorry.

Koska kellot linja-autoissa usein (useimmiten?) eivät näytä oikeata aikaa, voisi kellolaitteiston vaihtaa satunnaislukugeneraattoriksi joka arpoisi lottonumeroita – se saattaisi olla edes jollain tasolla hyödyllistä.

Tai sitten ne, jotka miettivät ja toteuttavat julkisten liikennevälineiden internetyhteyksiä voisivat miettiä ja toteuttaa linja-autojen kelloille automaattisen tahdistuksen.

Kun Bangkokissa oli meno villeimmillään, jäin miettimään miten kätevää olisi jos Ulkoasianministeriön matkustustiedotteet löytyisivät myös Twitteristä. Se olisi varmasti vähemmän viihdyttävää kuin @shitmydadsays, ei niin katu-uskottavaa kuin @chucknorris_ mutta ehkä käyttökelpoisempaa kuin @big_ben_clock. Niinpä sitten, koska se ei ollut vaikeata, polkaisin käyntiin @matkustustied.

Sillä on jo kaksi tilaajaa.

Ravintola joka laskuttaa vedestä ruokailun yhteydessä, vaikuttaa ravintolalta jolla on taloudellisia vaikeuksia.

Google Wave tuli ja pöhäytti itsensä monen verkkoaktiivin tietoisuuteen. Koska Googlen uusin näyttää aiheuttvan epätietoisuutta, päätin tiivistää tähän olennaisimman mitä Wavesta on tähän asti kirjoitettu jotta asia selkeytyisi myös kaikille niille jotka eivät tiedä Wave on tai edes välitä koko asiasta:

Mikä se on? En ymmärrä. Mitä hyötyä siitä on? Mihin sitä voi käyttää? En ymmärrä. Turha härpätin. En ymmärrä. En ymmärrä. Mikä tässä nyt on niin hienoa? En ymmärrä.
–
Lähde: Ihan tosi moni

Samaa on siis Wavesta sanottu kuin esimerkiksi Twitteristä, Facebookista, internetistä tai vaikka tekstiviesteistä aikanaan.

Ei muuta tällä kertaa.

Silmäillessäni uutissyötteitä jotka tarjoavat vain otsikon tai sen lisäksi hyvin lyhyen ingressin mietin, että nämähän ovat kuin Twitter-viestejä tai Facebookin statuspäivityksiä.

Muistatteko vielä, miten blogit joskus tuntuivat nopeilta, lähes reaaliaikaisilta? Nyt blogit tuntuvat melkein yhtä hitailta kuin paperi.

Hidastuivatko blogit? Maailmako nopeutui? Ei, vaan kommunikointi. Viestit pyrkivät kohti pienintä yhteistä tekijää. Onko 140 merkkiä liikaa?

Pienet tiedonmuruset ovat liukasliikkeisempiä kuin isot kokonaisuudet. Niitä tulee myös useammasta lähteestä. Tajunnan virtaa. Elämänvirtaa.

Montako tiedonmurusta tarvitaan, että datasta tulee informaatiota? Riittääkö yksi? Onko sillä väliä? Riittääkö meille pelkkä data? 01011001.

Rupeammeko me ymmärtämään dataa? Hahmottamaan kokonaisuuksia datavirrasta, yhdistelemään tiedonmurusia vai kuvittelemmeko vain ymmärtävämme?

Voiko olla, että on olemassa jotain joka ei ole informaatiota tai dataa, vaan jotain joka on hiukan molempia eikä kumpaakaan? Aika-akseli?

Mitä nopeammin tieto liikkuu, sitä nopeammin myös epätieto. Onko hitaampi kommunikointi vähemmän virheellistä? Muuttuko virheensietomme?

Wikipedia-artikkeli tiivistetty 140 merkkiin? Onko tarvetta? Onko osa kirjoitetusta tekstistä ehkä kuin puhetta? Miten käy puhutun tekstin?

Pysyykö kieli kehityksen perässä? Tekstiviestit ovat luoneet uuden tavan kirjoittaa. Niin on Twitterkin. Nopeutuuko puheemmekin? OMG.

Nouseeko elämänvirrasta ammentavien ja hitaampien välille kielimuuri? Eri nopeus, eri kieli – eri kieli, eri kulttuuri? Millainen vaikutus?

Haluammeko, että yhteen aikayksikköön mahtuu enemmän koettavaa? Että elämme enemmän? Voimmeko asialle mitään? Pitääkö sille voida mitään?

Mahtuuko minuuttiin tänään oikeasti enemmän kuin kymmenen vuotta sitten, vai onko se vain illuusio? Onko aika sittenkään oikea mittari?

Bloggaaminen, aika, muutos. Haakana http://g0.fi/ipv Merten http://g0.fi/7Kg toisaalta Aunola http://g0.fi/1aL eri välineet eri asioille.

Irtohuomioista ja huudahduksista suurempiin kokonaisuuksiin, tarinoihin. Ei se kaikille sovi, ei koskaan ole sopinutkaan. Olemme erilaisia.

Will Michael Jackson be the first ”twitter-death” in terms of where you heard it?
–
evanscpence @ twitter (via ecyrd)

Olen jostain syystä ruvennut harrastamaan sitä, että laitan kännykkään aamuksi useamman herätyksen. En kutsu tapaa vain oudoksi, vaan ehkä jopa hiukan tyhmäksi sillä useampi herätys voi johtaa ylipitkään torkkukuiluun kelloradion soittaessa Radio Helsinkiä unihorisontin alapuolella.

Useamman herätyksen asettaminen kännykkään on tyhmää myös toisesta syystä. Jos aamulla ei muista tarkistaa ovatko kaikki asetetut herätykset jo soineet, voi kännykkä pärähtää huutelemaan herätystä kun itse on toiletin puolella. Sellainen on häiritsevää. Siksipä olen myös ottanut tavaksi tarkistaa/poistaa kännykän herätykset aamuisin ja usein tämä tapahtuu posliinivaltaistuimella.

Siinä sitten, kun hälytykset on hoidettu alta pois, voi samalla lukaista Amppareista tuoreimmat uutiset. Mitä siinä sitten olikaan perjantaiaamuna otsikkoa tarjolla? En muista. Ei kuitenkaan sattunut silmään Jacksonista mitään. Olin jo siirtynyt jonkun joukkotiedotusvälineen sivulle lukemaan jostain ihan muusta, kun siellä tuli vastaan otsikko joka ei suoraan kertonut mistä oli kyse vaan vihjaili jonkun julkkiksen surevan Jacksonia (uutinenhan oli jo ’vanha’ siinä vaiheessa).

Se olisi kuitenkin voinut olla twitter-hetki huomasin hieman myöhemmin aamukahvia hörppiessäni. Ensimmäinen viesti joka tuli Tweetiessä vastaan, oli uutinen Jacksonin kuolemasta. Se oli tullut vähän sen jälkeen kun sammutin yöllä koneen. Jos olisin mennyt nukkumaan hiukan myöhemmin… niin… niin? Mitä sitten?

Olisin saanut tietää uutisen aikaisemmin, monta tuntia aikaisemmin kuin nyt. Olisin varmasti jäänyt koneen ääreen Googlailemaan lisää tietoa, kuten kaikki muutkin. Mennyt paljon myöhemmin nukkumaan ja saanut lyhyemmät yöunet. Ja kaikki tämä siksi, että? Että en tiennyt uutisesta ennen joukkotiedotusvälineitä, olin hidas? Että olisin ehdottomasti tarvinnut lisää tietoa tapahtumasta ja henkilöstä joka ei oikeastaan kiinnosta? Että vähemminkin unin selviää kun ei ole aamulla mentävä töihin?

Missä olit kun kuulit Michael Jacksonin kuolemasta? Ai minä vai? Paskalla olin.

Otin tuossa pari päivää sitten Twitteriin New York Timesin seurattavakseni. Ajattelin, että se voisi täydentää BreakingNewsiä.

Mutta. Kun New York Timesin uutisen linkkiä klikkaa Twitterissä, pääsee lehden palvelussa sivulle jossa on otsikko, lyhyt ingressi ja iso kehotus rekisteröityä palveluun. Miksi ihmeessä? Kun Google Newsissä törmää linkkiin joka vie samaan juttuun, samassa palvelussa, pääsee lukemaan koko jutun ilman mitään rekisteröintihässäkkää.

Poistin äsken Twitter-seurannastani New York Timesin. Ei se täydentänyt BreakingNewsiä ollenkaan.