Jutut avainsanalla: valo


Morsgrisar är vi allihopa

pni • 17.12.2011, 10.35

Annoin hiukan periksi joululle. Ihan vähän. En kuitenkaan mennyt hankkimaan mitään puuta kämppään, vaan pelkästään valot. Puu, tai no jonkinlainen versio puusta, oli jo, ja siitä sen ajatuksen sainkin tässä iltana eräänä.

Piti hankkimani hiukan kitschimmät valot. Ei ihan semmoisia pizzakebabvilkkudiskovaloja, mutta moniväriset kuitenkin. Eipä ollut sellaisia Tarjoustalossa enää tarjolla, oli vain ulkokäyttöön tarkoitettuja, joissa on lähemmä tai jopa yli sata valoa. Se olisi liioittelua pienessä kämpässäni. Joten nappasin mukaani parikymmenen tuikun klassisen valkoiset.

Sitten koristelin puun, tai siis Manfrotto 055:seni valoin ja violá*): Joulujalusta!

Christmas Tripod
Wie treu sind deine Blätter!

Ja siinä se nyt iloisesti loistaa hyperkaupallisen juhlan sanomaa television vieressä.


*) Kuten erään entisen pomoni poika pienenä sanoi.


Rautahevosen kyydissä kohti pimeämpiä naapurustoja

pni • 2.8.2011, 01.38

Voimakas vastavalo ja likaiset ikkunat saivat ulkona vilistävän maiseman tuntumaan kaksiulotteiselta, kuin elokuvaa katselisi, useammasta ruudusta. Nuoret miehet joivat oluitaan ja kehuivat ohikulkevalle miten polttavat muutakin kuin vain tupakkaa, nimittäin jazz-tupakkaa. Taisivat olla ainoita jotka kokivat tekemisestänsä ylpeyttä. Vitsailivat, että tuo mies, joka näpsii kuvia kännykällä, varmaan ilmiantaa heidät. Enhän minä toki sellaista. En toisaalta myöskään kannata äänestysiän alentamista.

junan ikkuna

Parkanossa pysähdyttäessä, aseman kello väitti, että matkaa oli taitettu reilusti alle tunti. Ehdin jo hetken ihmetellä asiaa, mutta sitten oma kello varmisti matka-ajan olevan jo täydet kaksi tuntia. Puoliväli häämötti.

Tampereella sokea nainen vilkutti saattajilleen pitkään sen jälkeen kun nämä olivat poistuneet laiturilta.

Junan saapuessa Hämeenlinnaan oli aurinko jo niin alhaalla ettei se enää loistanut suoraan silmiin. En jaksanut kuitenkaan kaivaa läppäriä esiin, kännykkä sai riittää matkan lopunkin, aikaahan oli. Pendragonin uusimman viimeinen biisi lähti käyntiin hiukan ennen kuin juna nykähti liikkeelle, jatkaen matkaansa kohti etelää.

Järvenpää sujahti ohi tummana lukuun ottamatta katuvaloja. Iltarusko lienee alkanut jo hiukan Hämeenlinnasta etelään. Pilvetöntä, ainakin lähes. Tikkurilassa elokuun yö. Korvissa soi hiukan etuajassa Magentan Journey’s End jota seurasi tunnelmaan hiukan paremmin sopiva Povel Rammelin Underbart är kort, Freddie Wadlingin versioimana.

VR aikataulun mukaisesti Helsingissä. Tasku tuntui tyhjältä. Ei ihme. Kotiavain ja matkakortti vielä repussa. Ratikka kuin tilauksesta. Töölön hallin kohdalla keltaiset vilkkuvalot viestittivät kiskotöistä.

Kotikontu ja citypupu. Onpas täällä pimeä.


Vaunussa kaksi, ikkunapaikalla 47

pni • 30.6.2011, 00.34

Niin se viikko vierähti. Vähän sadetta ja viileätä, sitten pilvetöntä ja lämmintä. Aivan loistavaa seuraa. Loistavaa ruokaakin. Liian nopeasti meni aika, kuten aina kun on kivaa. Niinhän sen tietenkin kuuluu mennäkin, ei se muuten olisi niin arvokasta.

Loistavaa seuraa

Olihan se myöhässä, juna, mutta mikäs siinä oli odotellessa, laiturilla kaksi. Päivä oli kesän toistaiseksi lämpimin, ainakin omalta kohdaltani. Luulisin, tai uskaltaisin väittää.

Tevlig resa. Vaunu kaksi, ikkunapaikka 47. Lipun leimaus ja puolen tunnin tirsat. Seinäjoelle vielä vähän matkaa. Tekstiviesti kertoi hämähäkin ravinneen itsensä sillä paarmalla joka seittiin heitettiin. Hyvä hämis, vastasin. Kehuin myös tietenkin ruokkijaa, paarman heittäjää.

Aurinko laski mun selkäni taa (takaoikealle ollakseni hiukan tarkempi) eikä se värjännyt kenenkään hiuksia punaisellaaaaa aaa aaa aaan, en ainakaan huomannut, että näin olisi tapahtunut. Istuin ikkunan vieressä ravintolavaunussa.

Aurinko

Olimme jossain Seinäjoen ja Tampereen välillä IC 58:ssa Oulusta Helsinkiin. Alkuillan aurinko valaisi etuvasemmalla istuneen miehen, joka oli kuin joulupukki vitivalkoisine partoineen ja hiuksineen sekä punaisine paitoineen, seuranaan tällä oli joulumuori (mitä oletettavimmin) ja kolme lasta (lapsenlapsia, päättelin). Joulupukin pöydässä eivät lapset syöneet kiltisti salaattejaan, ne jäivät lautasille. Vaan ei tuosta kyllä toruttu, tai juuri mitään muutakaan pöydässä sanottu. Hiljaa olivat paljon ja lukivat. Aku Ankkaa ainakin nuoremmalla väellä ja jotain selvästi vähemmän kuvitettua vanhemmalla. Limua lapsilla, pukilla ja muorilla kuoharia sekä pari nopeasti vaihdettua romanttista vilkaisua tosiinsa.

Ennen Tamperetta takaisin omalle paikalle ja läppäri auki. Kuulokkeissa Gazpachoa ja Big Big Trainia sopivan melankolisesti. Sähköä seinästä hiukan pätkien, nettiä tikusta yllättävän hitaasti. Hitaasti vaikka juna olla möllötti paikallaan yhdellä jos toisella asemalla ja maitolaiturilla. Luulisi nyt että edes pysähdyksissä vauhtia löytyisi, pätkimättä. Facebook. Flickr. Uutisia ja kuvia. Kreikan protestit.

Rataa

Böle, Pasila. Ikkunan ohi kävelee tutun näköinen valkoparta seurueineen.

Sitten Linnunlaulu, Töölönlahti ja iltarusko. Juna pysähtyi päärautatieasemalle ajallaan. Nelosen ratikalla kohti Taka-Töölöä.

Yöt ovat täällä kyllä selvästi pimeämpiä.


Sininen on taivas, sinistä on valossaan sen

pni • 1.12.2010, 15.43

Satuin Digicamera.netin kautta (jota en seuraisi, jos en olisi sille tehnyt syötettä) huomaamaan linkin Digital Photography Schoolin juttuun jossa ihmeteltiin miksi valokuvissa lumi on sinistä (Why Is The Snow In My Pictures So Blue?). Jutussa selityksenä annetaan se, että kamera ei ymmärrä miltä varjossa oleva lumi näyttää.

Blue snow happens when a camera fails to recognize what snow looks like in the shade. Again, different cameras will handle things differently and maybe your camera is spot on, all the time. But maybe you get blue snow.

No höpöhöpö!

Jos kuvassasi, jonka olet ottanut kauniina talvipäivänä ulkona, varjossa oleva lumi näyttää siniseltä, ei kamerassasi ole mitään vikaa – päinvastoin, kamera rekisteröi asiat kuten ne oikeasti ovat, kun taas oma näköelimesi, eli aivot, korjaa huomaamattasi varjon värin vastaamaan mielikuvaasi siitä, että lumi aina on valkoista (paitsi tietenkin keltainen lumi, jota ei pidä syödä).

Kameran, jonka oletan tässä tapauksessa olevan digitaalisen, toiminnan korrektiuden voi tarkistaa valottamalla vertailuksi talvikuvia väridialle analogisella kameralla jossa ei ole muuta elektroniikkaa kuin valotusmittari: Ja kas, varjossa oleva lumi on sinistä myös analogisissa kuvissa.

Kyse on siitä, että varjossa (auringon valon varjossa) oleva lumi on oikeasti sinistä. Miksi? Siksi, että siihen kohtaan johon ei auringon valo lankea, lankeaa joku muu valo, tässä tapauksessa on sininsenä hohtavan taivaan valo.

Varjojen värin voi tarkistaa esimerkiksi lainaamalla paikallisen kaupunginteatterin esiintymislavaa ja valoteknikkoa hetkeksi.

Lavan lattialle levitetään valkoinen lakana jonka jälkeen lava valaistaan yläpuolelta sinisellä valolla ja salin takaa lakanaan suunnatulla kirkkaalla valkoisella valolla. Siihen kohtaan johon valkoinen valo osuu, sinisen sävy vaalenee, ehkä jopa katoaa jos valkoinen on tarpeeksi kirkas: Lakana näyttää valkoiselta. Kun kävelet lakanan ja valkoisen valonlähteen väliin, langettaen lakanaan varjon, ei varjo ole musta, tai edes harmaa: Se on sininen, koska siinä ei näy valkoista valoa vaan lavan yläpuolelta tuleva sininen valo. Jos siitä ottaa kuvan, varjo näyttää siniseltä.

Sinisen taivaan alla varjossa olevat pinnat sävyttyvät sinisiksi riippumatta minkä värisiä pinnat ovat. Valkoisella sinisyys näkyy selkeästi, muun värisillä pinnoilla ei ehkä niinkään, mutta siniseksi ne varjot sävyttyvät kuitenkin.

Digital Photography Schoolin jutussa käydään läpi miten kuvan voi korjata niin, että se näyttää samalta kuin miten aivomme tulkitsevat näkemämme, eli näytetään miten kuvan, joka vastaa todellisuutta, voi muokata epätodelliseksi niin, että se vastaa aivoijemme luomaa väärää kuvaa. Sellainen on mielestäni aika kreisiä. Olisi paljon järkevämpää opettaa ihmisiä käyttämään aivojaan ja näkemään miten asiat ovat – miltä maailma oikeasti näyttää.

Varjoja lumisella pinnalla
Kuvassa pari koivua ja valokuvaaja itse estävät fyysisillä olemuksillaan auringon valon pääsyn lumen pinnalle näin luoden kohtia, joita varjoiksi kutsutaan ja joissa selkeästi heijastuu, valovoimaltaan aurinkoa heikompi taivaan sininen sävy.


Päivän pimeneminen

pni • 10.5.2009, 23.13

Pilvistä. Sadekajo. Iltavalo. Kirkasta. Jeesusefekti. Tänään päivän pimeneminen oli perin monimuotoinen ja lopuksi jopa kevyen spektakuläärinen. Hienoa katseltavaa. Päänsisäinen jukeboksi toisti tunnelmiin sopivaa biisiä. Kotona kaivoin kappaleen esiin YouTubesta.


Sinisen valon mysteeri

pni • 8.3.2008, 22.27

Sitä minä olen ihmetellyt, että miksi metroasemilla, siinä loisteputkirivistössä joka on ihan laiturin reunan yläpuolella, on aina vähintään yksi lamppu joka loistaa sinisenä. Tuli mieleen tämä ihmettely kun huomasin sinisen valon myös Barcelonan metrossa.

Mikä sen tarkoitus on?

Löysin netistä vain yhden selityksen: sinistä valoa edemmäksi ei kannata mennä metroa odottamaan. Kuitenkin yhä vaan ihmettelen, sillä Kaisaniemen asemalla, itään päin mennessä, sininen valo on laiturin länsipäässä, ihan siinä mistä metrojuna tulee tunnelista asemalle: On pakko mennä edemmäs jos haluaa metron kyytiin.

Jos kyseessä oikeasti on merkki matkustajille, ei se ole oikein selkeä.


Herätysvalo

pni • 20.1.2008, 14.29

Ennen kuin Wake-up Lightistä tuli suuri hitti, bongasin sellaisen jossain keskustan kaupoista. Se oli hiukan sivussa ja vähän piilossa. Ihan kuin joku olisi vaatinut saada laitteen esille, mutta joku muu sitten ajatellut, että ei tuota kukaan kuitenkaan osta. Kun sitten hiukan myöhemmin ajattelin että käynpä vielä kerran katsomassa, josko vaikka ostaisin itselleni herätysvalon, ei kyseistä laitetta sitten löytynyt enää mistään.

Eksyin sitten eräänä pimeänä ja lumettomana joulukuun iltana Clas Ohlsonin tykö. Olin oikeastaan ihan muita asioita etsimässä, kun vastaan tuli halvahko ajastin. Sain ajatuksen.

Olen nyt hiukan yli kuukauden verran nauttinut halpisherätysvalosta. Kytkin ajastimen pieneen Livalin spottiin. Kun kelloradio pärähtää aamulla käyntiin on lamppu jo syttynyt. Tuskin minä tähän herään mitenkään hirveän paljon paremmin kuin muutenkaan, enkä varmaan yhtä ”luonnollisen virkeänä” kuin Philipsin laitteella, mutta on kuitenkin mukavampi avata silmänsä ja nähdä jotain, kuin tuijottaa synkkään pimeyteen heti aamusta. Selvästi investoinnin arvoinen kokeilu.


Kulje valoa kohti

pni • 22.12.2007, 12.20

On se, kun jo kolmelta iltapäivällä on pimeätä. Onneksi talvipäivä seisahti tänään aamulla 8.08. Voiton puolella ollaan. Tervetuloa valo.