skrubu

Moi sinä!

Et ole ensimmäinen joka ottaa yhteyttä ja kyselee josko voisin/haluaisin mainita jonkun firman täällä tai kirjoittaa postauksen jostain tietystä asiasta.

Vastaan sinulle avoimella kirjeellä näin blogin puolella siksi, että jos joku muu eksyy tänne mielessään samat asiat kuin sinulla, löytyy täältä jo valmiiksi vastaus.

Täytyypä tunnustaa, että tällaiset kyselyt eivät herätä minussa minkäänlaista mielenkiintoa edes harkita asiaa. Miksi ihmeessä kirjoittelisin tänne jostain tai mainitisin jotain, josta minulla ei ole mitään tietoa tai joka ei mitenkään liity minuun? Siksikö, että mainostaminen on kivaa puuhaa? Tai ehkä siksi, että olen iloinen kun minut on huomattu? Juu ei. Ei löydy täältä sellaista intoa.

Jos näkyvyyttä halutaan, suosittelen ostamaan sitä jostain muualta ja käyttämään siihen kunnon budjettia koska se mitä minulle tarjotaan korvauksena (tai ”vastapalveluna”) vaivastani ei millän muotoa ole suhteessa siihen hyötyyn jonka mainostettava saa.

(Tuosta vastapalvelu-sanasta pitää sensenverran sanoa, että näkyvyyden ostaminen pilkkahintaan ei millään muotoa sovi palvelu/vastapalvelu-kontekstiin. Se ei sovi siihen vaikka korvaus olisi miten kohtuullinen tahansa, tai jopa runsas, koska ostamisessa ei ole kyseessä palvelu vaan siinä suoritetaan työtä korvausta vastaan [tekemiselle annetaan rahallinen arvo]. Suosittelen katsomaan mitä Dan Arielyllä on sanomista asiasta: The Cost of Social Norms).

Lienee siis perin selvää, että vastaukseni kyselyysi on kielteinen. Jos otan asiakseni mainita blogissani firmoja tai palveluja, teen sen omista lähtökohdistani ja asioista jotka ovat minulle merkityksellisiä.

Terv,
Pekka

Mietin, kun huomasin Tapiolan mainoksen, että näinkös meitä tässä nyt narutetaan?

Ensin nostetaan lukijan tietoisuuteen se, että oma pankki (mahdollisesti) maksaa korkoa tilin alimman saldon mukaan, sitten kerrotaan miten Tapiola maksaa sitä (tarkoittaen korkoa, oletan) joka päivä. Ei kuitenkaan kerrota minkä saldon mukaan sitä maksetaan. Aika epämääräinen viesti joka ei oikeastaan tarjoa mitään informaatiota.

Jos (en siis tiedä oikeasti vaan tämä on täysin spekulointia koska mainos ei viesti asiaa selkeästi) Tapiolakin maksaa koron tilin alimman saldon mukaan, on kuin mainos sanoisi: ”Onko teidän pankissa lattia? Meillä on vihreät matot” – joka tietenkin on täysin huuhaata. Jos Tapiola ei maksa korkoa tilin alimman saldon mukaan, ei kyllä sekään käy mainoksestaan ilmi.

Tapiolan mainoksen epämääräisyys hämäsi päivä päivältä enemmän kunnes eräänä päivänä otin sitten kyseiseen pankkiin yhteyttä, virallista tietä verkkosivujensa kautta. Lähetin kysymyksen: Jos minulla on tili Tapiolassa ja te maksatte korkoa päivittäin tilini saldolle, niin mille saldolle korko lasketaan jos tilini lähtösaldo aamulla on 5000 euroa, mutta sinne napsahtaa toiset 5000 lounasaikaan? Eli maksattetko tässä tapauksessa päivän koron 5000 vai 10000 euron mukaan?

Yhdeksän päivää myöhemmin sain Tapiolalta vastauksen kysymykseeni.

Arvopäiväsaldo eli saldo, mille päivittäistä korkoa maksetaan, katsotaan tililtä vuorokauden loppupuolelle, ennen vuorokauden vaihtumista. Tarkkaa ajankohtaa emme osaa sanoa. Esimerkissäsi laitoit tilille 5.000 euroa lounasaikaan, jolloin arvopäiväsaldo on 10.000 euroa, jos summa pysyy samana vuorokauden vaihtumiseen asti.

Tulkitsen tuon niin, että Tapiola ei maksa korkoa alimman saldon mukaan korkoa – sen suhteen mainos, vaikka asiaa ei osaa selkeästi viestiä, ei ole pelkkää huuhaata. Hyvä, sain tämän siis sen osalta pois päästäni hämäämästä.

Vaan nyt pääkopassani kummittelee toinen epämääräisyys asian suhteen: Eikö Tapiola oikeasti tiedä koron maksun ajankohtaa? Tapahtuuko se sattumanvaraisesti, salassa pankilta jonkun ulkopuolisen tekemänä? Vai eivätkö he vain halua kertoa sitä, että on varaa sitten vaihdella maksuajankohtaa kun heidän tarpeensa sitä vaatii?

On se kumma kun ei voi selkeästi asioita kertoa.

Kana tuli munasta. Geenit, joista tuli kana, sekoittuivat munan tekovaiheessa eikä munan, josta tuli kana, ole tarvinnut tulla kanasta vaan jostain samantyyppisestä eläimestä.

Se siitä sitten.

Tämä on jatkoa jutulle Parin euron heitto.

Sähköpostimies polki eilen inboxiin vastauskirjeen Help Deskiltä, otsikolla Ratkaisu palvelupyyntöön.

Kertoivat, että että luottokortin tiedot haetaan kahdesta eri kannasta. Sisäänkirjautumisen jälkeen näkyvällä sivulla tiedot tulevat ajantasaisesti Luottokunnan järjestelmästä ja Kortin tapahtumat -sivun tiedot tulevat pankin omasta kannasta. Tämä järjestely saattaa toisinaan näyttää eri summia eri sivuilla.

Kiitin vastauksesta, mutta huomautin, ettei se tarjonnut selitystä 1,98 euron heittoon sillä vaikka nollasin luotto-osuuden olivat molemmat summat muuttuneet maksetun määrän verran mutta heittoa oli kuitenkin samat 1,98 ja, että nimenomaan etusivulla oleva summa oli se joka näytti väärin (eli se tieto joka tulee Luottokunnalta). Pyysin Help Deskiä selvittämään mysteerin ja palaaman pikaisesti.

Tänään sain uuden ratkaisun.

Käy ilmi, että jostain syystä iTunes Store on viime kuussa tehnyt 1,98 euron varmennuksen kortiltani, mutta maksu onkin ollut vain 0,99 (ostinhan vain yhden biisin). Kyseinen varmennus on jäänyt ”roikkumaan” (lainausmerkit ovat Help Deskin käsialaa) verkkopankkiin ja poistuu sieltä kuulemma automaattisesti.

Tämä jälkimmäinen ratkaisu kuulostaa jo sen verran uskottavalta, että tyydyn siihen ja lopetan Help Deskin kiusaamisen, etenkin kun summat nyt täsmäävät ja vastaukset ovat tulleet ihan mukavan nopeasti.

En voi kuitenkaan olla ihmettelemättä, miten tuommoinen varmennus voi jäädä noin vaan ”roikkumaan” kortilleni usean viikon ajaksi. Systeemissä on jotain mätää.

Olisinko hirveän paha ihminen jos kävisin pilkkujen viilaukseen Helsingin Sanomien vastauksista Vihreälle langalle, tarttuisin pariin epämääräisyyteen vastuksissa? Ehkä olisin.

Kuten esimerkiksi kysymykseen miksi HS väittää hallitusta on toimintakyvyttömäksi, vastaa politiikan toimituksen esimies Marko Junkkari ”Olemmeko väittäneet, että hallitus on toimintakyvytön? Ehkä näin, mutta keskellä lamaa ja [...]”. Ehkä… ehkä? (Muisti pätkii joukkotiedotusvälineissäkin?)

Tai kysymkseen ”Onko Helsingin Sanomien pakko keksiä vihreistäkin jotain arvosteltavaa?” alkaa vastaus ”Ai pakko keksiä? Emme yleensä keksi puolueista mitään [...]”. Yleensä… yleensä? (Kyllä toisinaan keksitään?)

Lähinnä minä sitä vaan ihmettelen miksei joukkotiedotusvälineen edustajalle selkeä ei tai kyllä sovi vastukseksi? Kai se ehkä yleensä tarkoittaa sitä, ettei ole mitään piiloteltavaa.

(via Kiilablogi, Havaintovihko & Uusi Suomi)