Jutut avainsanalla: viesti


Pieni ja hento ote

pni • 9.10.2011, 12.14

Autolija, kun ystävällisesti hidastat tai pysähdyt antaen jalankulkijalle tilaa astua suojatielle, niin älä oleta, että jalankulkija näkee sinut, vaikka näkeekin auton. Tuulilasi usein heijastaa niin, ettei autoon näe. Usein näkee vain taivaan, kaupunkia tai mitälie jotain muuta kuin sen pienen parin sormen heilutuksesi jolla heiveröisesti kommunikoit ulkomaailmaan peltilehmäsi sisältä. Eli jos apostolin kyydillä matkaavat eivät heti sormiesi heilautuksen voimasta ryntää innoissaan suoraan siihen autosi eteen, ei se johdu siitä, etteikö tietä haluttaisi ylittää, vaan siitä, että viestisi on liian hento tullakseen huomatuksi. Tämä kannattaa pitää mielessä.


Autoanalogiasta hiukan

pni • 30.12.2010, 10.33

Olen kuullut sanottavan, ettei auton käyttäminen analogioissa toimi. Esitän tässä osittain eriävän mielipiteen.

Analogiat ovat yleisesti ottaen vaikeita siksi, että niitä käytetäessä on ymmärrettävä kahden eri asian konsepti niin omasta kuin vastaanottajan näkökulmasta.

Autoanalogiat eivät oikeastaan ole sen erikoisempia tai vaikeampia kuin muutkaan analogiat, mutta niiden ongelmallisuus johtuu siitä, että niiden kuvitellaan olevan helppoja koska kaikki, ainakin periaatteessa, tietävät mikä auto on ja miten se toimii.

Auton on analogioissa oltava viestin vastaanottajalle hiukan tutumpi asia kuin se asia jota autoanalogialla yritetään selittää, mutta auto ei saa kuitenkaan olla viestin vastaanottajalle elämäntapa, peniksen jatke, harrastus tai esimerkiksi ammatti. Parasta lienee, ettei viestin vataanottaja juurikaan tiedä mitään autoista.

On tärkeä ymmärtää miten hyvin viestin vastaanottaja tuntee automaailmaa. Homma nimittäin menee reisille heti kun selittäjä tietää autoista yhtä paljon tai vähemmän kuin se jolle asiaa selitetään, koska silloin ei viestin vastaanottaja enää kykene ymmärtämään autoanalogian yleistystä ja näin vertaus selitettävään asiaan ei toimi.

Otan esimerkiksi äitini, jolle maintsin kerran vaihtaneeni kännykkään nopeamman internetliittymän.

Äitini – jolla ei ole ajokorttia ja joka ei tietääkseni ole koskaan ajanut autoa, mutta istuu kyllä kyydissä ja ymmärtää noin suurin piirtein autoista joitan yleistä (esim. mikä ratti ja mitä sillä tehdään ja että moottori on olemassa jne jne), mutta ei mitään vähnkään teknistä eikä varmasti mitään yksityiskohtaista (paitsi värin, joka hänelle on tärkeä asia) – loihe ihmettelemään, että miksi sen pitää nyt niin nopea olla ja eikö hitaampikin riittäisi.

Koska äitini ei ymmärrä mitään internetistä ja siitä puhuminen aiheuttaa usein akuutin informaatioylikuormituksen, päätin kuvailla asian hänelle käyttäen autoanalogiaa.

”No se on vähän sama juttu kun se, että te tulette autolla Helsinkiin. Voisittehan te ajaa pikkuteitä ja hurruutella papan autolla neljääkymppiä, mutta kuitenkin tulette aina moottoritietä pitkin paljon nopeammin, eller hur. Mitäpä sitä turhaan tuhlaamaan aikaa pelkkään odotteluun?”

Näin. Yksinkertaisia asioita, yksinkertaisesti esitettynä ilman teknisiä yksityiskohtia: Auto, tie, nopeus, odottelu.

Äitini ei vieläkään ymmärrä mitään internetistä tai yhtään sen enempää autoista, mutta ymmärtää kuitenkin jotain nopeuksista sekä odottelemisesta, sekä, ainakin jollain tavalla, miksi vaihdoin nopeampaan nettiyhteyteen.


Ceci n’est pas une työtarjous

pni • 15.12.2010, 12.42

Sain tänään työtarjouksia sähköpostitse otsikoilla ”Flexible Job Offer”, ”We’re hiring an additional 15 representatives!” ja ”ML Recruiting”. Vastaavia viestejä, lähes identtisin sisällöin, näyttää olevan Gmailin nukkasihdissä mielin määrin. Taitaa vuotaa hiukan yli, kyseinen sihti.

Greetings.

RC company is offering you a well-paid part-time work, for the position of Regional representative.

Location : Europe Union
Salary -depends on region
Age: at least 23 year old, or older

If you are interested, please reply to : Sylvia@cv-eur.com with your resum.

Sincerely,
RC company

Huijaustahan tuo. Hömppäsisältöä.

Viestissä lähettäjän osoite on piilotettu (aina epäillyttävää) joten ainoa tapa vastata olisi käyttää viestissä mainittua Sylvia, Tyson tai mikälie @cv-eur.com -osoittetta, joka on rekisteröity, eilen, yksityshenkilölle Moskovassa.

Ajattelin vain sanoa, että ei kannata vastailla tällaisiin viesteihin. Ei kannata myöskään juosta pankkiin tyhjentämään lähisuvun tilejä.

Opetetaanko missään työväenopistossa, arbiksessa tai peruskoulussa mitään tapoja joilla voi tunnistaa roskaposteja tai etsimään tietoa oikeista paikoista jos viestin sisältö epäillyttää? Tarvetta saattaisi hyvinkin olla.


Tuon sulle joululahjaksi yllärin

pni • 27.12.2007, 13.23

Mitä jos ajattelisi joululahjan antamista kommunikointina ja lahjaa viestinä? Se voisi mennä jotenkin näin.

Kyse ei ole laadusta, eikä oikeastaan määrästäkään – kummallakaan ei ole merkitystä jos ei ajattele lahjaa viestinä. Mitä lahjan antaja haluaa sanoa (muuta kuin hyvää joulua, tässä minun osuuteni joulunajan massatuholahjojen kilpavarustelusta)? Mitä lahja kertoo vastaanottajasta, antajasta ja heidän välisestä suhteestaan?

Jos lahjan antaja ajattelee vain omia arvojaan ja mieltymyksiään muuttuu lahja kivasta noloksi hyvin nopeasti. Molemminpuoliseksi noloksi.

Ai mutta tuostahan tulisi kiva lahja, miettii lahjan antaja jouluostoksilla ja perustelee sen itselleen sillä, että sehän on juuri sellainen jonka minä olen aina halunnut saada lahjaksi.

Vaan mistä antaja tietää onko lahja onnistunut kun vastaanottaja on jo pienestä pitäen opetettu kiittämään saamastaan lahjasta (Miten sanotaan, Pekka? Kiitä kilttiä tätiä lahjasta!). Eihän kukaan (aikuinen ainakaan) viitsi/kehtaa tuulettaa tunteitaan jos saa omasta mielestään todellisen turhakkeen lahjaksi. Emmehän me halua vaikuttaa epäkiitollisilta ja loukata lahjan antajaa.

Tosi kiva lahja, sanoo lahjan saaja ja jatkaa lausettaan aivojen perukoilla, …jos olisin 10 v. tyttö, mutta kun nyt kuitenkin olen nelikymppinen äijä niin taitaa roskiin mennä heti kun kotiin pääsen, mutta miksi minä tällaisen sain?

Antajalla on (kai tavallaan?) vastuu antaa vastaanottajalle sopiva lahja, sellainen joka parhaimmillaan kuvastaa myös hiukan antajan persoonallisuutta, mutta kuitenkin jotkut lahjat hankitaan vain hankkimisen vuoksi. Vastaanottajan tulee olla kiitollinen saamastaan, sillä muuten antajalle tulee huono mieli ja silloin muillekin tulee huono mieli.

Tämä on oikeasti yllättävän vaikea sosiaalinen kanssakäymismalli, makaaberi tanssi jossa kaikkien on oltava tyytyväisiä lahjoihin jottei joulu mene pilalle. Eihän kukaan halua ottaa vastuuta tunnelman pilaamisesta. Siksipä varpaille astumiset jätetään mainitsematta, huulia purraan ja kriittisyys sekä möly niellään kinkun ja viinin voimalla vatsan pimentoon.

Epätäydellinen lahja ei anna täyttymystä, ei antajalle eikä vastaanottajalle. Täydellinen lahja taas antaa onnistumisen tunteen antajalle ja ilon vastaanottajalle. Usein sitä kai päätyy jonnekin äärimmäisyyksien keskivaiheille, sinne missä jaettu ilo on enemmän kuin osiensa summa mutta missä kuitenkin olisi parantamisen varaa.

Täydellisin lahja lienee sellainen jonka itse hankkii itselleen. Sellaisessa viesti on selkeä – antaja ymmärtää vastaanottajaa ja lahja kuvaa hienosti näiden kahden suhdetta toisiinsa. Täydellisin lahja lohduttaa ja auttaa tasaamaan epätäydellisistä lahojoista, niin saatujen kuin annettujen, syntyneen pettymyksen tunteen.

***

Oi miten syntiseltä tällaisten asioiden ajatteleminen ja niistä kirjoittaminen tuntuu. Jouluhan on yhdessäoloa ja hyvää mieltä. Saako näistä asioista oikeasti kirjoittaa, vai pitäisikö sitä vain olla hiljaa ja hymyillä?

Saa lapset lahjaksi taskulaskimet.
Ne maksoi kolme markkaa.
Niitä tarkkaan kun siinä syynäilin,
ei ollutkaan pattereita.
Muovikuoressa pelkkää roskaa
mä tuskin koskaan tahtoisin.

Leevi and the Leavings: Soiva jouluyllätys