skrubu

Tämä on jatkoa jutulle Parin euron heitto.

Sähköpostimies polki eilen inboxiin vastauskirjeen Help Deskiltä, otsikolla Ratkaisu palvelupyyntöön.

Kertoivat, että että luottokortin tiedot haetaan kahdesta eri kannasta. Sisäänkirjautumisen jälkeen näkyvällä sivulla tiedot tulevat ajantasaisesti Luottokunnan järjestelmästä ja Kortin tapahtumat -sivun tiedot tulevat pankin omasta kannasta. Tämä järjestely saattaa toisinaan näyttää eri summia eri sivuilla.

Kiitin vastauksesta, mutta huomautin, ettei se tarjonnut selitystä 1,98 euron heittoon sillä vaikka nollasin luotto-osuuden olivat molemmat summat muuttuneet maksetun määrän verran mutta heittoa oli kuitenkin samat 1,98 ja, että nimenomaan etusivulla oleva summa oli se joka näytti väärin (eli se tieto joka tulee Luottokunnalta). Pyysin Help Deskiä selvittämään mysteerin ja palaaman pikaisesti.

Tänään sain uuden ratkaisun.

Käy ilmi, että jostain syystä iTunes Store on viime kuussa tehnyt 1,98 euron varmennuksen kortiltani, mutta maksu onkin ollut vain 0,99 (ostinhan vain yhden biisin). Kyseinen varmennus on jäänyt ”roikkumaan” (lainausmerkit ovat Help Deskin käsialaa) verkkopankkiin ja poistuu sieltä kuulemma automaattisesti.

Tämä jälkimmäinen ratkaisu kuulostaa jo sen verran uskottavalta, että tyydyn siihen ja lopetan Help Deskin kiusaamisen, etenkin kun summat nyt täsmäävät ja vastaukset ovat tulleet ihan mukavan nopeasti.

En voi kuitenkaan olla ihmettelemättä, miten tuommoinen varmennus voi jäädä noin vaan ”roikkumaan” kortilleni usean viikon ajaksi. Systeemissä on jotain mätää.

Olin tässä viikolla nollaamassa luottokortin luotto-osuutta ja pomppiessani siellä täällä pankkini digikonttorissa huomasin jokin tuntuvan väärältä. Aluksi en oikein tajunnut mikä mätti, mutta pienen hetken kuluttua huomasin miten yleensä aika heikosti toimiva laskupääni oli huomannut erheen.

Riippuen hiukan miltä verkkopankin sivulta katsoin korttini luottotietoja, oli kortin käytettävissä oleva summa eri. Yhdellä sivulla pankkini kertoi minulle yhtä, toisella sivulla se kertoi jotain muuta.

Laskin, että eroa on 1,98 euroa. Sinänsä pieni summa, mutta kuitenkin. Kai nyt pankin pitäisi olla hiukan tarkempi – heillä, jos joilla, pitäisi olla rahantajua. Tai ainakin näin voisi kuvitella.

Lähetin pankilleni kysymyksen asiasta. Ihmettelin miten voi olla, että luottokortin käytettävissä oleva summa vaihtelee riippuen siitä millä sivulla on. Omat raha-asiat ovat kuitenkin aika tärkeitä, ja pienetkin epäselvyydet vähentävät luottamuksen tunnetta. Pyysin pankkiani poistamaan epäilyni.

Nollasin kuitenkin korttini luoton sen summan mukaan joka ilmoitettiin sillä sivulla jolla on kortin tiedot.

Pari päivää myöhemmin käväisin verkkopankissani ja huomasin, että luottokorttini ei ollut nollaantunut vaan, että sen käytettävissä oleva summa on… kas kas… 1,98 euroa vähemmän kuin maksimiluotto. Tämä tieto siis verkkopankin etusivun mukaan. Kuitenkin sillä sivulla, jolta löytyy luottokortin tarkemmat tiedot, luotto-osuus on nolla. Hämmentävää.

En voi ymmärtää miksi luottokortin tiedot olisivat eri rippuen millä sivulla satun olemaan. Mitä syytä etusivulla on verottaa luottokortiltani 1,98 kun luottokorttisivu ei sitä tee? Jos olisin kovasti foliohattuteoriamiehiä voisin miettiä, että 1,98 euroa per luottokorttiasiakas tekisi aika kivan summan rahaa jolla voisi tehdä kaikenlaista näinä synkkinä lama-aikoina.

Ymmärrän toki, että verkkokaupat sekoilevat (joka tietenkin johtaa siihen, etten luota niihin), mutta verkkopankki? Minun rahani. Minun.

En ole vielä saanut vastausta pankiltani, mutta tänään huomasin luottokortin tietojen korjaantuneen. Missään ei enää näy 1,98 euron vajausta. On oltu viikonlopputöissä huomaan.

Odotan kuitenkin heiltä selvitystä tästä hämmentävästä parin euron virheestä.

Viimeksi kyselin pankiltani miksi verkkopankin etusivulla ei voi näyttää tilitietoja samaan aikaan kuin luottkortin tietoja (vaatii klikkauksen joka lataa sivun uudestaan ja samalla kadottaa tilitiedot näkyvistä, eli voi katsoa joko yhtä tai toista muttei molempia samaan aikaan) sain vastukseksi jotain tyyliin, että se on teknisesti mahdotonta. Surullinen vastaus monella tavalla, eikä vain siksi, että verkkopankissa jo on sivuja joilla näkyy tili- ja korttitiedot samaan aikaan. En ryhtynyt kuitenkaan minulle puhelimen kautta yhteyttä ottaneeneen vanhemman virkailijan kanssa asiasta kiistelemään. Hänelle totuus oli se, että asialle ei voi tehdä mitään. Itse en kuitenkaan oikein uskonut saamaani vastusta.

Toivon todella, että tällä kertaa vastaus on järkevämpi ja edes jollain tasolla uskottava.

Kameroiden yleistyminen haastaa myös perinteisen kuvajournalismin ja saa kuvaajat puolustamaan ammatillista osaamistaan.
–
hs.fi: Kameroiden yleistyminen haastaa kuvajournalismin (28.5.2009)

Ylläolevassa lainauksessa on mielestäni tapahtunut perusvirhe ajattelussa. Ei se ole kameroiden määrä joka haastaa kuvajournalismin tai muut ammatikseen valokuvaavat, vaan kuvien julkaisemisen helppous.

Johan tuli vastaan aikamoinen ylläripylläri.

Käsittelin kuvia Photoshopilla ja kuten tapanani on, annan tekemieni actioneiden hoitaa esimerkiksi Flickriin menevien kuvien rutiiniduunin, eli flättäyksen, koon muutoksen, skarppauksen sekä tallennuksen. Hyvällä actionilla on kiva batchata isompikin kuvamäärä toivottuun muotoon.

Harvemmin on actioneiden kanssa ollut ongelmia, mitä nyt joskus itse mokannut kun niitä on tehnyt. Mutta nyt käytössäni olevat ovat toimineet ongelmitta jo pitkään. Eilenkin oikein mainiosti. Tänään tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta.

Ajoin kuusi kuvaa Flickriä varten actionin läpi ja kun katsoin kansioon jossa työn lopputulosten olisi pitänyt olla, ei kuvia löytynyt sieltä. Se oli hämmentävää. Tiedättekö sen tunteen kun odottaa näkevänsä jotain jossain, eikä sitten näekään. Vähän kuin laittaisi lasin pöydälle, ja kun seuraavan kerran olisi ottamassa sitä käteensä taas, ei lasi olisi pöydällä. Sitä ei olisi missään näkyvillä. Hups vaan, kadonnut. Olin aivan juuri niin pöllämystynyt.

Siinä sitten tutkiessani asiaa kävi ilmi, että kaikki Save As -toiminnot actioneissa olivat muuttuneet, eivät muuten, mutta kohdekansioiltaan. Jostain kumman syystä kuvat menivät kovalevyn juuressa olevan Libraryn alle jonkun apudokumentaatiotiedoston resursseissa olevan French.lproj kansion graffahakemistoon, siellä jo olevan gif-tiedoston nimellä. Todella outoa. Yhdenkään actioneissa olevan export, eli Save For Web & Devices, ei ollut vaihtanut tallennuskansiota väärään.

Tuo ei onneksi aiheuttanut mitään suurta vahinkoa, en usko tarvitsevani ranskankielistä apua käyttiksessäni. Poistin tiedoston (kaikki kuusi kun tallentui samalla nimellä päällekkäin) ja kopioin tilalle toisesta kieliversiosta samannimisen tiedoston. Samalla myös actionista katosi väärä osoite. Mutta mitä jos (kun?) tämä tapahtuu uudestaan? Minne kuvani silloin joutuvat, minkä järjestelmätiedoston Photoshop silloin keksii korvata kuvalla?

Hämmentävää.

Al-Qaidan propagandaan perustuva strategia makaa nyt aika heikolla pohjalla, kuvailee terrorismin asiantuntija Evan Kohlmann.
–
Verkkouutiset: Monet al-Qaidan nettisivustot ovat kadonneet verkosta

Heikolla pohjalla? Väärin.

Sanoisin fail, tai ehkä jopa epic fail. Kyseessä on klassinen virhe niiltä jotka eivät oikein snaijaa nettiä. Uutisessa siteeratun asiantuntijan logiikka on surullisesti sama kuin lapsipornofiltterin kannattajien: Jos emme näe pahaa, sitä ei ole olemassa. Kuitenkaan pään piilottaminen omaan tai jonkun muun persees… eiku hiekkaan ei oikeasti muuta mitään – paitsi sen, että kun yhtäällä pidetään silmät kiinni voi toisaalla liikkua huomaamattomin vaikka ei olisikaan niin varovainen.

Uutisessa mainittu terroristiryhmä on varmaankin tajunnut sen mitä moni laillinen yritys ei ymmärrä: Ei ole järkevää yrittää käyttää verkkoa massamediana. Netti on jotain ihan muuta. Tottahan sillä tavoittaa monia, ja jopa massoja, mutta mekanismit ovat erilaisia kuin joukkotiedotusvälineillä.

On tehokkaampaa kohdistaa viestit pienemmälle, mutta varmemmin asiasta kiinnostuneelle joukolle. Oikeiden kanavien käyttö kaiken lisäksi parantaa viestinnän kaksisuuntaisuutta. Pelkkä julistaminen (huutaminen) kun ei sitouta ihmisiä, ei enää nykyään.

Näkyvyys ja vaikutus netissä ei perustu siihen yhteen tai niihin harvoihin palveluihin jotka itse laittaa pystyyn, vaan siihen, että ollaan siellä missä muutkin ovat: hajautetusti ympäri verkkoa. Sisältöä voi jakaa hyvinkin suurelle ryhmälle joko vähäisellä tai olemattomalla keskitetyllä näkyvyydellä. Sitä paitsi hajautettuun ryhmään on vaikeampi päästä käsiksi kuin keskitettyyn (kirjavinkki: The Starfish And the Spider: The Unstoppable Power of Leaderless Organizations).

Kaiken lisäksi verkosta löytyy suuri määrä palveluntarjoajia jotka mahdollistavat hajautetun yhteydenpidon hyvinkin kustannustehokkaasti. Miksi siis maksaa suuria summia oman palvelun kehittämisestä tai ylläpidosta, kun ihan samaa tarjotaan halvalla tai jopa ilmaiseksi toisten toimesta?

Tähän loppuun on heitettävä ilmaan kysymys: Miksi joku terroristiryhmä edes haluaisi keskitetysti olla jossain missä sen toimintaa voi helposti valvoa?

(Punainen auto ei siis ole pysähtynyt.)

Päivitys: Niin, siis kyseessä on sama risteys josta kirjoitin aikasemminkin.